Ruotsi porvarivaltaan

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 34/2006.

Neljän porvarillisen puolueen muodostama allianssi sai niukan mutta selvän voiton Ruotsin sunnuntaisissa valtiopäivävaaleissa ja muodostaa seuraavan hallituksen. Porvaripuolueista suurimman voiton sai maltillinen kokoomus, jonka kannatus kasvoi yli kymmenellä prosenttiyksiköllä. Myös keskustapuolue kasvatti hieman kannatustaan, mutta kansanpuolue ja kristilliset menettivät. Vaalien hälytysmerkki oli, että parlamentin ulkopuolelle jääneistä porvaripuolueista äärioikeistolainen Sverigedemokraterna kasvatti roimasti kannatustaan samalla kertaa pidetyissä kunnallisvaaleissa.

Sosiaalidemokraattinen puolue kärsi lähes viiden prosenttiyksikön tappion, ja sen saama 35,2 prosenttia on puolueen historian pohjanoteeraus. Demarihallitusta tukeneista pienemmistä puolueista myös vasemmistopuolueen kannatus putosi edellisten vaalien 8,4 prosentista 5,8 prosenttiin, kun taas vihreät vahvistuivat hieman.

Vaalitulokselle on nähty monia syitä.

Yhtenä syynä on pidetty sitä, että neljä porvaripuoluetta pystyivät esiintymään yhtenäisenä liittoumana ja näin muodostamaan uskottavan hallitusvaihtoehdon. Demarit sitä vastoin eivät halunneet kuulla puhuttavankaan yhteisestä hallitusohjelmasta ja muusta yhteistyöstä pienempien vasemmistopuolueiden kanssa.

Toisena syynä on mainittu äänestäjien kyllästyminen ainaiseen demarivaltaan ja 12 vuotta pääministerinä istuneen Göran Perssonin poliittiseen väsymiseen ja ”vallan kopeuteen”.

Kolmantena syynä on nähty Fredrik Reinfeldtin johtaman maltillisen kokoomuksen taitava taktiikka, joka merkitsi ainakin näennäistä siirtymistä oikealta keskustaan ja jopa lähelle vasemmiston perinteistä äänestäjäkuntaa. Juuri Reinfeldtiltähän muuten kopioitiin Suomeen kokoomuksen Sauli Niinistön ”työväen presidentti” -kampanjan painotuksia.

Mitä sitten tulee vasemmistopuolueen tappioon, syitä on helppo luetella. Vaalit polarisoituivat demarien ja porvarien kaksintaisteluksi, vasemmistopuolueen entinen puheenjohtaja Gudrun Schyman loikkasi uuden feministipuolueen keulakuvaksi, feministipuolueen lisäksi puolueen äänestäjistä kilpaili monta muutakin pienryhmittymää, puoluetta vastaan on käyty puheenjohtaja Lars Ohlyyn henkilöity antikommunistinen kampanja, jne.

Varmaankin edellä luetellut seikat vaikuttivat osaltaan vaalitulokseen. Mutta kaiketi tärkein tekijä oli kuitenkin sosiaalidemokraattien harjoittaman politiikan sisältö. Demarit ovat aste asteelta liukuneet sekä valtiollisella tasolla että kunnissa kohti uusliberalistista politiikkaa. On ulkoistettu, yksityistetty ja leikattu. Persson ja kumppanit myös luottivat liikaa maan talouden hyvään tilaan ja unohtivat muun muassa kansalaisten tärkeänä pitämän työttömyyskysymyksen.

Lars Ohly varoittaa uskomasta, että kokoomusjohtoisen blokin vaalitaktinen siirtymä keskustaan ja vasemmalle merkitsisi vastaavaa hallituspolitiikkaa. Hän ennustaa, että tulossa on tavallisten ihmisten kannalta kylmää ja kovaa politiikkaa ja että seuraavissa vaaleissa painopiste kääntyy jälleen vasemmiston hyväksi. Vasemmistopuolue pyrkii olemaan johtava oppositiopuolue ja rakentamaan liittoja ja kansalaistoimintaa oikeistopolitiikkaa vastaan.

Suomen ja suomalaisten kannalta tärkeintä on oikeistohallituksen suhtautuminen Ruotsin Nato-jäsenyyteen. Toivoa sopii, että ruotsalaiset pystyvät torjumaan mahdolliset jäsenyyshankkeet.

(ES)