Sarkozy vaarallinen koko Euroopalle

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 19/2007.

Nicolas Sarkozy seuraa Jacques Chiracia Ranskan presidenttinä. Oikeistolaisen UMP-puolueen ehdokas voitti viime sunnuntain vaalit runsaan 53 prosentin ääniosuudella. Sosialistisen puolueen ehdokas Ségoléne Royal sai vajaat 47 prosenttia äänistä. Äänestysaktiivisuus, lähes 84 prosenttia, oli maan historian korkeimpia.

Sarkozyn astuminen Ranskan korkeimpaan virkaan merkitsee suuntautumista oikealle maan sisä- ja ulkopolitiikassa. Sarkozy hankki kuuluisuutta provokatiivisilla hyökkäyksillään huono-osaista nuorisoa ja maahanmuuttajia vastaan. Hänen kampanjansa oli yhdistelmä kiihkeää nationalismia, lain ja järjestyksen vaatimuksia ja uusliberalistista talouspolitiikkaa.

Voitonpuheessaan Sarkozy tulkitsi tuloksen valtuutukseksi perustavanlaatuiseen siirtymään oikealle. "Ranskan kansa on valinnut eron tekemisen menneisyyden ajatuksiin, tottumuksiin ja käytökseen. Haluan palauttaa arvoonsa työn, auktoriteetin, moraalin, kunnioituksen ja ansiot. Haluan kunnioittaa kansakuntaa ja kansallista identiteettiä."

Sen perusteella, mitä hän lupasi vaalikampanjassaan ja mitä muuten tiedetään, tämä merkitsee käytännössä muun muassa pyrkimystä romuttaa työaikauudistus ja lisätä joustoja 35 tunnin työviikkoon, verohelpotusten antamista yhtiöille ja rikkaille, yhteiskunnallisen sosiaaliturvajärjestelmän vähittäistä purkamista, omistusasumisen edistämistä, rikosten uusijoiden rangaistusten kiristämistä sekä yritystä pakottaa joukkoliikennevälineet toimimaan osittain myös lakkojen aikana.

Tämä merkitsee myös lisääntyvää rasismia ja hyökkäyksiä maahanmuuttajia vastaan. Sarkozy omaksui kampanjassaan uusfasistien johtajan Jean-Marie Le Penin iskulauseen "Ranska, rakasta sitä tai jätä se" ja esitti uuden "maahanmuuton ja kansallisen identiteetin ministeriön" perustamista. Vasemmisto ja rasisminvastaiset ryhmät arvostelivat esitystä laajasti sillä perusteella, että siinä kytketään yhteen nämä kaksi asiaa ja annetaan ymmärtää niiden olevan perustavanlaatuisesti vastakkaisia.

Eikä kyse ole välttämättä vain uusfasistien linjan omaksumisesta. Poliittisiin sisäpiiritietoihin tunnetusti vihitty viikkolehti Le Canard Enchaine kertoi muutama viikko sitten, että Sarkozy oli jo keskustellut pitkän aikavälin poliittisesta strategiasta vallassa pysymiseksi. Siihen kuuluisi Le Penin Kansallisen rintaman integroiminen UMP-puolueeseen Sarkozyn toisella presidenttikaudella ja kovan linjan oikeiston ja uusfasistisen äärioikeiston yhdistäminen näin liittoumaksi Silvio Berlunsconin Italiassa toteuttaman mallin mukaisesti.

Ideologisten erojen asettamia esteitä tällaiselle liittoumalle ei juurikaan olisi. Kuten monet analyytikot ovat osoittaneet, Sarkozyn ajatusmaailma on hyvin lähellä fasismia. Talous- ja sosiaalipolitiikassa Zarkozy edustaa lähinnä Milton Friedmanin aikoinaan johtaman "Chicagon koulukunnan" oppeja, joiden käytäntöön soveltaminen tunnetaan myös surullisen kuuluisilla nimillä "thatcherismi" ja "reaganismi". Erittäin vaarallinen yhdistelmä siis.

Vaikka ulkopolitiikka ei näytellyt merkittävää roolia vaalikampanjassa, Sarkozy omisti suuren osan puheestaan tälle aihepiirille.

Sarkozy vakuutti uskoaan "Euroopan rakentamiseen" ja julisti: "Tänä iltana Ranska on palannut Eurooppaan." Hän kannattaa EU:n perustuslain riisuttua versiota, ns. minisopimusta, jonka Ranska voisi vahvistaa ilman uutta kansanäänestystä ja siten vetää perässään muut epäilevästi perustuslakiin suhtautuvat maat kuten Hollannin ja Britannian. Nähtäväksi jää mikä on Zarkozyn suhtautuminen Turkin EU-jäsenyyteen presidenttinä. Vaalikampanjassaan hän väitti, ettei tule koskaan hyväksymään Turkin jäsenyyttä.

Ranskan lehdistössä Sarkozya on usein kutsuttu "Sarko amerikkalaiseksi" hänen aggressiivisten transatlanttisten näkemystensä ja Bush-sympatioidensa vuoksi. Voitonpuheessaan Sarkozy lupasi, että Yhdysvallat "voi luottaa ystävyyteemme". Onkin suuri vaara, että Ranska Sarkozyn johdolla nyt lähentyy ns. uudeksi Euroopaksi kutsuttuja USA:n vasallimaita ja että Bushin hallinnon ote Natosta ja EU:sta näin edelleen vahvistuu.

Sarkozy myös kehotti rakentamaan EU:n mallin mukaisen "Välimeren unionin" ja korosti läheistä yhteistyötä Afrikan kanssa. Afrikassa sijaitsevat perinteisesti ranskalaisen imperialismin pääintressialueet.

Ranskassa järjestetään kesä- ja heinäkuussa parlamenttivaalit. Sarkozy lähipiireineen valmistautuu nyt hyödyntämään presidentinvaalien voittoaan, jotta oikeisto rynnistäisi myös niissä ja presidentillä olisi vapaat kädet toteuttaa "uudistuksiaan".

Ranskan vasemmisto on vakavassa heikkouden tilassa. Sosialistisella puolueella on houkutus häivyttää loputkin vasemmistolaisuudestaan kalastellakseen ääniä keskustasta. Sosialistien vasemmalla puolella oleva vasemmisto on pahoin sirpaloitunut ja marginalisoitunut. Voi vain toivoa, että vasemmisto ja ay-liike nyt ryhdistäytyvät taisteluun oikeistovaaraa vastaan.

(ES)