Sinnikäs mies ahman kintereillä
Presidentti Tarja Halonen valitsi vuoden 2012 luontokirjaksi Antti Leinosen Ahman kintereillä -kirjan. Joulunpyhinä tuli lueskeltua tämä mielenkiintoinen luontokuvakirja, jossa avautuu aivan tuiki tuntematon alue tämän uhanalaisen eläimen elintavoista, ja mikä mielenkiintoista, luontokuvaajan sitkeä, lähes peräänantamaton pyrkimys tuon eläimen kuvaamiseen sen normaalissa elinympäristössä.
Ahma on varsin outo otus. Sitä ei ole monikaan ihminen nähnyt. Julmana petona sitä pidetään pohjoisen porohoitoalueilla. Karhukuvaajana itseään pitänyt Antti Leinonen törmäsi ensimmäisen kerran ahmaan toukokuussa 1986. Siitä alkoi neljännesvuosisadan kestänyt tiivis ahmojen seuranta.
Ahmakuvaus tapahtui pääsääntöisesti piilokojuista valtion mailla Kuhmossa. Luontokuvauksissa käytettyjen syöttien käyttö ja ajat ovat luvanvaraista hommaa ja sitä valvoo Metsähallitus. Syöttejä Leinonen kuljetti kuvauspaikoille ja niiden avulla pyrki saamaan mahdollisimman edulliset kuvauskulmat. Kuvauskojuja vaihdeltiin vuosien aikana useisiin paikkoihin. Näin pyrittiin saamaan uusia, vaihtelevia kuvakulmia ja ideoita.
Kuvauspaikan tärkeys
Leinonen kertoo kohtaamistaan ahmoista, joista muutama tuli vuosien aikana jopa tavallaan tutuksi:
– Mentiin lastenomaista leikkiä, kuurupiiloa, kurkistelimme vuoron perään toisiamme puiden takaa. Lammen jää oli ohutta, juuri ahman kestävää. Näki, ettei se kestänyt allani, joten se suorastaan esiintyi jäällä luistellen ja keikistellen edessäni.
– Ahmaemo synnytti kaiken kaikkiaan 12 poikuetta kuvausvuosineni aikana. Se on niin suuri määrä, etten ole vastaavaa merkintää löytänyt alan kirjallisuudessa.
– Lähimmän kuvan ahmasta olen ottanut kolmen metrin päästä jopa piilokojun ulkopuolelta. Sopivan kuvauspaikan löytäminen on tärkeää. Sen löydettyäni kiikutin puuhun aamuaurinkoa varten sopivat syötit. Ahmapa haki ne suihinsa jo keskiyöllä – hämärissä olosuhteissa. Kerran syöttejä ripustaessani se jo kuikuili puun juurella odottaen alastuloni.
Ahmakirja on varsin harvinainen painotyö, sillä se on tehty kokonaan Suomessa. Miten tulevaisuudessa, sillä painotaloja on enää pari jäljellä…
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Kirjallisuuslajina dekkari on voimakas yhteiskunnallisen todellisuuden kommentoija, vaikka kirjallisuus on itsessään myös heijastuma tästä todellisuudesta, kuten kaikki kulutettava kulttuuri. Marxilaisen kirjallisuustieteilijä Robert Tallyn mukaan USAn aloittaman terrorisminvastaisen sodan ja uusliberalismin hegemonisen aseman myötä kirjallisuus- ja kulttuurikritiikki on yleisellä tasolla menettänyt hampaansa
Kesällä luetaan dekkareita. Historiallisesti dekkari- ja jännityskirjallisuus on omannut hyvin vasemmistolaisia ja kommunistisia sävyjä ja tästä ovat monet kirjailijat saaneet myös kärsiä.
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.