Strategiaa strategian päälle

Yksityiseltä sektorilta tuttu strateginen johtaminen on siirtynyt voimakkaasti myös yliopistoihin. Diplomi-insinööri Sanna Nokelainen selvittää tuoreessa väitöskirjassaan, miten yliopiston sisäiset ja ulkoiset sidosryhmät kokevat ”strategiapöhinän” tulemisen taloon ja mitä vaikutuksia tällä on organisaation strategiointiin.

Nokelaisen mukaan strategisen johtamisen tulo yliopistoihin johtuu yliopistojen toimintaympäristön muutoksesta, johtamisen managerialisoitumisesta ja koulutussektorin markkinaehtoistumisen lisääntymisestä.

Väitöskirjatutkimuksesta käy ilmi, että yhteiskunnallisilla käytännöillä on jatkuvasti lisääntyvä ohjaava vaikutus yliopisto-organisaation strategiseen suunnitteluun. Erityisen voimakkaasti näyttäytyvät yhteiskunnalliset teemat, kuten tuloksellisuus- ja kilpailupuhe. Niiden kautta resursseista päättävät tahot, kuten opetus- ja kulttuuriministeriö, vaikuttavat vahvasti yliopiston toimintaan.

– Tämä näyttäisi kaventavan yliopisto-organisaation autonomiaa, Sanna Nokelainen sanoo.

Virallinen strategia ei saa jäädä juhlapuhetasolle

Nokelaisen mukaan toimintaa ohjaavat johtamis- ja tietojärjestelmät sekä koettu ”koneistuminen” tuottavat yliopistossa hämmennystä ja lannistuneisuutta.

– Siksi ne eivät aina kannusta luovuuteen ja organisaation päämäärien eteen ponnisteluun – hyvistä tarkoitusperistään huolimatta, Nokelainen kertoo.

Tiukka kontrolli ja prosessien jäykkyys koetaan lannistavina

Yliopiston sisällä on monia erilaisia ryhmiä arvoineen, tavoitteineen ja ammattikuntineen.  Tällaisessa työpaikassa tiukka kontrolli ja prosessien jäykkyys koetaan lannistavina. Silloin organisaation yhteistä strategista suuntaa voi olla vaikea muodostaa.

Organisaation kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja -äänisyydestä johtuen strategioinnin tulisi yliopistoissa olla sallivaa ja organisaation jäsenten yhteisesti tuottamaa. Jotta yliopisto-organisaation yhteisen suunnan muodostaminen onnistuisi, tarvitaan osallistumista mahdollistavia ja inhimillistä toimijuutta korostavia keinoja.

– Virallinen strategia ei saa jäädä juhlapuhetasolle, vaan arkisella toiminnalla ja käytännön johtamisella on oltava yhteys siihen. Etenkin arjessa koettujen arvojen tulee olla linjassa strategian kanssa, Nokelainen tähdentää.