Tamperelaiselle Satu Rosvallille tulee primitiivinen raivoreaktio hänen lukiessaan hoitoalaan liittyviä juttuja, joissa ihmiset kertovat kokemuksiaan sairaaloista ja hoitokodeista. Pääsääntöisesti kertojat ovat omaisia tai hoitoalan opiskelijoita.

– Kornia tässä on se, että sata prosenttia kansasta haluaa taata hyvän vanhustenhoidon ja terveydenhuollon, mutta enemmistö kuitenkin äänestää vuodesta toiseen valtapuolueita, jotka päättävät satojen miljoonien leikkauksista terveydenhuoltoon ja kunnallisella tasolla ajavat alas laitoshoitoa rankalla kädellä, Hatanpään sairaalassa sairaanhoitajana työskentelevä Rosvall toteaa.

Hänen mukaansa tästä seuraa hätä ja huoli vanhusten tilasta.

– Hätä purkautuu mediassa piilopiruiluna hoitohenkilökuntaa kohtaan. Samalla kritiikki poliittisia päätöksiä kohtaan unohtuu täysin, hän manaa.

Vakiokertomusten taustaa

Rosvall listaa vanhustenhoidon ”kauhutarinoiden” vakiokertomuksia.

– Kerrotaan esimerkiksi, että vanhus oli sidottuna tuoliin ja huusi hätäänsä eikä kukaan auttanut.  Tilanne saattoi olla tämä: potilas on sairauden takia sekava, jalaton, väkivaltainen ja hänet on tuotu lähelle kansliaa pois huoneesta, jotta pystytään seuraamaan hänen vointiaan, koska lisäksi henkilökunnalla on parikymmentä muuta hoidettavaa.

Vanhus pyysi vain vettä, mutta sitä ei hänelle annettu.

– Ehkä vanhuksella on sydämen vajaatoiminta, nesterajoitus ja nestelista, jolla seurataan riittävää nesteensaantia. Potilaan muisti saattaa olla sekunnin mittainen, joten vaikka asia hänelle joka pyynnön yhteydessä selitetään, pyyntö tulee silti hetken päästä uudestaan.

Entä kun kehotettiin pissaamaan alle?

– Voi olla, että muistamattomalla potilaalla on kestokatetri, mutta ei ymmärrä tätä ja pyytää vessaan. Selitys kestokatetrista ja virtsapussista ei yleensä muutenkaan sekavalle potilaalle auta mitään, vaan helpompaa on kansankielisesti antaa lupa pissan tulla.

Kaikki saavat samaa hoitoa

Moni valittaa, ettei uskalla puuttua omaisensa hoitoon, koska pelkää, että se kostetaan huonona hoitona

– Tämähän jo edellyttää sitä, että hoitaja on sosiopaatti. Hoidettavien kirjo on todella suuri, mutta ammattietiikka määrää sen, että kaikki saavat saman ja yhtä asiallisen hoidon kuin muutkin. Miksi siis kriittiset omaiset omaava potilas saisi huonompaa hoitoa? ihmettelee Rosvall.

Hän huomauttaa, että jos edellä mainitut esimerkit ovatkin juuri sitä, miten sivustaseuraaja ne kokee, niin kyse on silloin kidutuksesta ja ihmisoikeusrikoksista.

– Silloin sivustaseuraajien pitäisi puuttua tapahtumaan kunnolla vaikka viranomaisteitse eikä vain kertoa anonyyminä ja tapahtumapaikkaa paljastamatta asiasta lehdessä vuosien jälkeen.

Kauhukokemukset eivät kehitä vanhustenhoitoa

Rosvallin mielestä on toki tärkeää, että ihmiset pääsevät purkamaan hätäänsä ja kertomaan kauhukokemuksiaan lehdissä ja televisiossa. Mutta vanhustenhoitoa se kehittää yhtä paljon kuin se, että hoitohenkilökunta pääsisi vuodattamaan mediaan kaikki potilaalta tulleet huorittelut, räkimiset, raapimiset ja lyönnit. Tai kokemukset siitä, kuinka vanhuksen ympärillä istuu viisi omaista tuijottaa sukulaistaan kuin vierasta eläintä, juttelee vanhukselle hoitajien kautta ja pyytää hoitajaa syöttämään, koska onhan syöttäminen nyt hoitoalan koulutusta ja Valviran papereita edellyttävää hommaa. Tai kun omaiset antavat palautetta, jossa vuosien kasautuma hädästä ja huonoista kokemuksista vuodatetaan yhdelle ihmiselle – niin kuin se olisi hänen vikansa.

– Ennen, kun itse en vielä työskennellyt hoitoalalla, ihmettelin sitä miksi keskusteluista puuttui hoitohenkilökunnan edustus. Ajattelin, että henkilökunta on niin uupunut tai pelokas tulemaan esiin omilla kasvoilla. Nyt tiedän ainakin oman selitykseni ja se on se, että raivo estää asiallisen esiintymisen missään mediassa, pohtii Rosvall.