Suomi kaivosteollisuuden kahleissa

18.02.2020 - 14:45
(updated: 30.03.2020 - 11:39)

On olemassa valtio, jonka luonnonvarat on alistettu kansainvälisten kaivosyrityksien häikäilemättömälle saalistamiselle. Kapitalistit käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen tämän maan alkeellista kaivoslakia. Valtion luonnonvarat ovat vapaasti otettavissa kenelle tahansa läntiselle yritykselle. Siirtomaavallan ajalta periytyvät kaivoslainsäädännöt mahdollistavat valtauksien tekemisen välittämättä paikallisten asukkaiden mielipiteestä, elinkeinosta tai elinympäristöstä. 

Ympäristörikoksien tekeminen on kannattavaa, sillä yleensä näistä rikoksista ei ole mitään seuraamuksia.

Tämän kaivostoiminnan hyöty maan asukkaille on vähäinen, sillä ulkomaalaista kaivostoimintaa verotetaan lievästi ja malmista peritään mitätöntä maksua. Luonnonvarojen riistohyödyntämistä helpottaa valtion kehittymätön ympäristölainsäädäntö ja näiden ympäristölakien puutteellinen valvonta. Ympäristörikoksien tekeminen on kannattavaa, sillä yleensä näistä rikoksista ei ole mitään seuraamuksia ja silloinkin kun on, sakot ovat pienempiä kuin ympäristörikoksista saatavat hyödyt.

 

Luonnonvarojen myyntiä

Valtion johdossa olevat korruptoituneet johtajat tekevät hämäriä sopimuksia kansainvälisten kaivosyrityksien kanssa. Valtion johto on esimerkiksi allekirjoittanut sopimuksen, joka mahdollistaa kaivosfirmojen hakevan korvauksia, mikäli esimerkiksi ympäristölainsäädännön uudistuksen seurauksena tilanne muuttuu siten, että yrityksien voitot pienenevät. Tähän ei todennäköisesti ole tarvetta, sillä kansalaisten vaatiessa kaivoslain uudistamista, hallitus asettaa kaivosyrityksiä edustavat lakimiehet valmistelemaan tämän ”uudistetun” kaivoslain. Muutenkin valtion johto on pyrkinyt tekemään maastaan mahdollisimman houkuttelevan kansainväliselle kapitalismille polkemalla työväestön palkka ja työaikaoikeuksia.

Samalla kun valtion luonnonvarat imetään kansainvälisen kapitalismin rattaisiin, jää tämän onnettoman maan kansalaisten ongelmiksi kaivostoiminnan seurauksena syntyvät ympäristötuhot. Varsinkin maan köyhimpiin kuuluvalla – pohjoisen alkuperäiskansan asuttamilla alueilla, tämä kaivostoiminta yhdistyy laajamittaiseen metsien ylihyödyntämiseen.

Kuvailemani valtio sijaitsee pohjoisessa Euroopassa ja se tunnetaan nimellä Suomen Tasavalta. Se on myös ilmeisen selvästi uuskolonialistisen projektin kohteena. Maasta on tehty kansainvälisten kaivosyhtiöiden epävirallinen siirtomaa.

Tiedonantajan 01 2020 kansi
Tiedonantajan kannesta 01/2020 käy ilmi luonnonvarojen louhimista Suomen Lapissa.

Takapajuinen ja ylenmääräisen avoin valtauslaki

Kansainvälisissä vertailuissa Suomi on määritelty vuodesta toiseen yhdeksi maailman houkuttelevimmista kaivostoiminnan alueista. Tämä ei ole ihme, sillä maassamme on runsaasti malmipotentiaalia, vakaat yhteiskunnalliset olosuhteet, runsaasti koulutettua työvoimaa ja niin kapitalistiselle luonnonvarojen ryöstöhyödyntämiselle suotuisa kaivos ja ympäristölainsäädäntö, ettei vastaavaa löydy kuin heikoimmista kehitysmaista. Suomen taloudellinen eliitti on pyrkinyt tekemään Suomesta houkuttelevan kaivosyhtiöiden hyväksikäytölle vastoin ympäristön, yhteiskunnan ja kansalaisten etua. Valitettavasti porvarieliitti on myös onnistunut tässä tehokkaasti.

Suomen kaivoslaissa on neljä suurta ongelmaa, jotka yllyttävät luonnonvarojen ryöstökäyttöön osana kapitalistista yhteiskuntajärjestelmää. 

Ensimmäisen merkittävän ongelmakohdan muodostaa Ruotsin vallan ajalla 1700-luvulla säädetty valtauslaki, joka on kansainvälisen mittapuun mukaan sietämättömän avokätinen kansainvälisille kaivosyrityksille. Suomessa malmiesiintymä kuuluu sille joka varaa alueen itselleen ensimmäisenä. Käytännössä kaikki hakijat saavat malminetsintäluvan. Lupa voi olla voimassa jopa 15 vuotta. Se antaa oikeuden suorittaa alueella lupaehtojen mukaista malminetsintää. Kun luvan on saanut, se antaa yksinoikeuden hyödyntää kaivosalueen mineraaliesiintymää, jonka voi jopa myydä eteenpäin. 

Tämä valtausperiaate koskee myös luonnonsuojelualueita ja yksityistä maata. Useimmat yksityisen maanomistuksen ihanuutta ylistävät henkilöt eivät ymmärrä, että heidän omistusoikeutensa loppuu maan pintaan. Mineraalit kuuluvat sille, joka ne valtaa. Kehittyneissä maissa – eli suunnilleen kaikkialla muualla kaivoslain lähtökohta on, että mineraaliesiintymät omistaa valtio, joka antaa kaivosyhtiöille oikeuden hyödyntää uusiutumattomia luonnonvarojaan kohtuullista korvausta vastaan.

mielenosoitus HelsingissäTällaisia terveisiä lähetti Talvivaaralle Helsingissä pidetty suurmielenosoitus 14.11.2012

Malmi on lähes ilmaista

Suomi ei saa tällaisia käyttöoikeuskorvauksia, joista muissa maissa hyötyvät valtio sekä paikallisyhteisö. Surkeana korvikkeena Suomen kaivoslain mukaan kaivosalueen maanomistaja saa vuosittain 0,15 prosenttia hyödynnetyn malmin arvosta louhintakorvauksena sekä 50 euroa hehtaarilta. Esimerkiksi Kittilässä sijaitseva Euroopan suurin kultakaivos, joka louhii vuosittain noin 5500kg kultaa – arvoltaan n. 260 miljoonaa euroa maksaa valtiolle ainoastaan 380 000 euroa korvauksia tästä voiton tekemisestä. Tällaisenkin korvauksen pystyy kiertämään hankkimalla maa-alueen omistukseensa, jolloin valtio ei saa mitään korvausta peruuttamattomasti menettämistään mineraalivarannoista.

Useimmista maista poiketen Suomesta puuttuu kokonaan erillinen kaivosvero.

Ei kaivosveroa

Nykyjärjestelmässä kaivostoiminnan voitot katoavat kansainvälisten kapitalistien taskuihin. Useimmista maista poiketen Suomesta puuttuu kokonaan erillinen kaivosvero. Teoriassa kaivosyrityksien pitäisi maksaa voitoistaan normaalia yritysveroa. Kuitenkin kansainvälisille kaivosyhtiöille on lapsellisen helppoa kiertää veroja. 

Kansainväliset kaivosyritykset suorasanaisesti rahastavat Suomea. Vuosina 2011–2014 maassamme toimivat kaivosyhtiöt myivät 3,85 miljardilla malmia. Tästä Suomeen kertyi yritysverotuloja 0,092 miljardia eli 92 miljoonaa euroa. Lisäksi kaivosyhtiöiden toiminnan tukemiseksi rakennetaan usein yhteiskunnan kustannuksella infrastruktuuria, kuten teitä sekä asuntoja, kouluja ja terveydenhuoltoa työntekijöiden sekä heidän perheidensä käyttöön. 

 

Ympäristötuhot jäävät yhteiskunnan ongelmaksi 

Kenties surkeimpana epäkohtana kaivoslaissa on sen piittaamattomuus ympäristötuhoja kohtaan. Kaivosyhtiöt eivät niistä nykyjärjestelmässä vastaa. Ympäristölainsäädäntö on väljä ja suosii taloudellista toimintaa ympäristön kustannuksella. Ympäristölupia hakiessa on suhteellisen helppoa saavuttaa ”riittävä vihreyden taso”, jotta kaivostoiminnan voi aloittaa. Kaivostoiminnan aloittamisen jälkeen ilmenevät ympäristötuhot eivät tuo mukanaan vakavia seurauksia, sillä ympäristön tuhoamisesta seuraavat sakot ovat vähäiset. Jopa suuren ympäristökatastrofin sattuessa – kuten Talvivaaran tapauksessa kykenee kaivosyritys omistajajärjestelyjen ja nimenvaihdoksien avulla pakenemaan helposti vastuutaan. Joka tapauksessa, kun kaivostoiminta aikanaan lakkaa, ei kaivosyhtiöllä ole mitään velvollisuuksia suljettavan kaivoksen ympäristötuhojen jälkihoidon suhteen. Nämä kulut jäävät yhteiskunnan korjattaviksi ja maksettaviksi mikäli ne ylipäätään voidaan korjata täysin.

 

CETA ja valtionjohto esteenä uudistukselle

Monet huolestuneet suomalaiset ovat jo vuosien ajan vaatineet kaivoslain uudistamista. Lakia ei kuitenkaan ole uudistettu kuin pintapuolisesti. Kaivoslain uudistamisen esteenä on muutamia tärkeitä tekijöitä. Merkittävä tekijä on se, että Suomen johto on uuskolonialismin hengessä ollut täysin rähmällään kaivosteollisuuden edessä. Nykyinen käytäntö sopii mainiosti kaivosyrityksille.

Kun kaivoslakia yritettiin uudistaa vuonna 2011 porvariston ja eduskuntavasemmiston sixpack-hallituksen toimesta, oli kaivosteollisuus merkittävässä roolissa uudistuksen tekemisessä. Tämän takia uudistukset jäivät olemattomiksi. Kun kaivoslain uudistaminen laitettiin jälleen liikkeelle vuonna 2018, tilasi silloinen Sipilän porvarihallitus lakimuutoksen suunnitelman kaivosteollisuutta edustavilta lakimiehiltä. Ei jäänyt yllätykseksi, että lain uudistaminen kaivosyrityksiä vastuullistavaan suuntaan ei taaskaan onnistunut.

Tilanteeseen liittyy myös CETA-sopimus, jonka EU sopi vuonna 2016 yhdessä Kanadan kanssa. Uuskolonisoidulle valtiolle tyypilliseen tapaan suomen porvarihallitus ratifioi tämän sopimuksen yhdessä sosiaalidemokraattisten myötäilijöidensä kanssa vuonna 2018. Meidän suomalaisten on syytä toivoa, että joku toinen EU:n alustavaltio on vähemmän kansainvälisen kapitalismin otteessa kuin omamme ja hylkää sopimuksen, niin ettei tule lopullisesti voimaan. Sekä porvarimme, että nykyinen sosiaalidemokraattivetoinen hallitus kuitenkin toiminee jo kuten CETA olisi jo voimassa.

Voimaan tullessaan CETA aiheuttaa vakavia ongelmia jos Suomi haluaa tehdä maasta jotain muuta kuin kansainvälisen kaivosteollisuuden leikkikentän. Kanadalaisilla kaivosyrityksillä olisi oikeus haastaa Suomi oikeuteen mikäli muuttaisimme kaivos tai ympäristölainsäädäntöämme sellaiseen suuntaan, että kaivosyritysten voitot pienenevät. Tällä hetkellä yrityksillä ei ole mitään vastuita, joten mikään lakimuutos joka tähtää edes tilanteen normalisoimiseen suhteessa muuhun teollistuneeseen maailman, johtaa näihin oikeustoimiin. 

Kaivosvero saatava -kylttiSuomessa on jo kauan vaadittu kaivosveron säätämistä.

Varokaa uuskolonialismia joka naamioituu vihreään

Suomen työväenluokan on syytä herätä väijyvää ympäristötuhoa ja taloudellista hyödyntämistä vastaan. Se uhkaa vyöryä Suomeen käyttäen naamiona vihreyttä ja ympäristöystävällisyyttä. Kaikkialla maailmassa kansainvälinen kapitalismi pyrkii verhoamaan toimintansa valheellisen ”vihreyden” taakse. 

Kapitalistit ovat haistaneet mahdollisuuden voittojen tekemiseen heiluttaen itse aiheuttamansa ilmastokriisin lippua myydessään kuluttajille määrättömästi uusia ilmastonmuutosta mahdollisesti hillitseviä mutta ympäristökriisiä edistäviä tuotteita. Myös Suomea läänityksenään pitävä rahaeliitti ja kaivosteollisuus näkevät mahdollisuuden rahan tekemiseen ilmastokriisin varjolla.

Suomalaiset vihreyden nimeen vannovat kapitalistit aloittivat voimakkaan lobbauksen sähköautojen merkityksestä ilmastokriisin hoitamiseen kertoen samalla, kuinka kannattavaksi niiden ympärille nouseva akkuteollisuus muodostuisi Suomen kaivosteollisuudelle. Tämä on tarina, joka voidaan myydä ilmastonmuutoksesta huolestuneelle yleisölle. Kaivosteollisuuden aiheuttamat ympäristöhaitat saattavat unohtua, jos ne perustellaan suuremman ympäristöhaitan vastaisella taistelulla ja luvataan vielä taloudellista hyötyä ja työpaikkojakin.

Tähän kapitalistisen eliitin ansaan ei kannata astua. Kuten aiemmin on osoitettu, ei kaivosteollisuuden rahallinen tuotto ja sen aiheuttamat ympäristöhaitat ole yhteiskunnallisesti järkevässä suhteessa nykyisten kaivoslakien ollessa voimassa. Laajamittainen litiumin louhinta tuottaisi ympäristötuhoa suuressa mittakaavassa ja hyödyttäisi yhtä vähän suomalaista yhteiskuntaa kuin muunkinlainen kaivosteollisuus. Vaikka litiumin louhinta ei olekaan yhtä myrkyllistä kuin uraanin tai asbestin, ei se silti ole ympäristölle haitatonta, kuten kuolleet kalat Australiassa, Chilessä ja Kiinassa todistavat. Haitat vesille, maaperälle ja ympäristölle ovat merkittäviä.

Laajamittainen akkuteollisuus tarvitsee tätä myrkyllistä ja epäeettisesti hankittua metallia entistä enemmän.

Sähköauto- ja akkufantasian hyväksyminen yhdessä kapitalistisen tuotantotavan kanssa on muutenkin tuhoisaa ympäristökriisin kannalta. Sähköautojen tarvitsemien akkujen toinen komponentti eli koboltti on äärimmäisen myrkyllinen ja ympäristölle haitallinen metalli. Valtaosa tästä metallista löytyy Kongon demokraattisesta tasavallasta, mistä sitä louhitaan palkkaorjuuden, lapsityövoiman ja ympäristötuhojen voimalla. Laajamittainen akkuteollisuus tarvitsee tätä myrkyllistä ja epäeettisesti hankittua metallia entistä enemmän. Kohtalon ironiaa, että Suomi on yksi harvoista paikoista maailmassa Kongon lisäksi, mistä kobolttia löytyy kapitalistisesti hyödynnettävissä määrin. Suomen talouseliitti haaveilee jo tulevaisuudesta, missä suomalaisen koboltin louhinta olisi uusi sampo kaivosteollisuudelle. Kansainvälisten yritysten rynnätessä hyväksikäyttämään Suomen malmiesiintymiä ovat seuraukset tuhoisat ympäristölle ja kalliita yhteiskunnalle.

 

Lähteitä

 

https://www.rapport.fi/journalistit/saana-katila/professori-tahvonen-suo...

 

https://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/kittilan-kultakaivos-taytti-...

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suurikuusikon_kaivos

 

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3899485-eduskunta-hyvaksyi-kiiste...

 

https://www.talouselama.fi/uutiset/sipilan-hallitus-tilasi-kaivoslain-se...

 

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fa78c4c0-a023-4a5a-a644-8229fe5f476a

 

https://yle.fi/uutiset/3-10945360

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit

Tilaa Tiedonantaja!

Kotimaa

Kommentit (0 kpl)

Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä

Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.