Talvisotaa kuumimmillaan
Johannes Heinosen Talvisota-näyttelyssä suomalaisen kansakunnan kaikkien aikojen merkittävin mies Carl Gustav Mannerheim saa Natsi-Saksan uljaalta Führeriltä Adolf Hitleriltä suloisen suukon niskaansa. taideteoksen nimi on monimerkityksellisesti Niskalaukaus. Sekä Carl Gustavin että Adolfin yhteisenä missiona oli tuhota työväen vallankumouksen synnyttämä neuvostovaltio – siitä lämpimät tunteet.
Näinä aikoina on helppo käryttää näppinsä tulikuumaan historialliseen jatkumoon, joka alkaa "vapaussodasta" ja jatkuu siitä pitkään valmisteltuun sankarilliseen " talvisotaan" ja edelleen "jatkosotaan", jota yleisesti pidetään vähemmän uljaana, koska se käytiin Natsi-Saksan johdolla Neuvostoliiton lisäksi myös jenkkejä, engelsmanneja ja Ranskaa vastaan.
Mukana Natsi-Saksan ja Natsi-Suomen rintamassa olivat Mussolinin Italian fasistit, Unkarin diktaattorin Horthyn joukot, Normannin Iliescun porukka, Japanin rotupuhtaat samurait ja niin edelleen. Erilaisia kapitalismin haikaloja riitti parvikaupalla.
Suomen porvarit voittivat "vapaussodan" punaisia vastaan ja antoivat sen jälkeen maamme iloisesti Saksan keisarille ja odottivat vesi kielellä uutta saksalaista kuningasta, joka korvaisi Venäjän edesmenneen tsaarin, jota ei enää voinut saada takaisin. Mutta valkoisten murheeksi myös keisari Wilhelm pudotettiin palliltaan, ja niin jäi oma kuningas saamatta.
o o o
Heinosen näyttelyssä nähdään se, miten onnellisia Suomen ns. päättäjät Carl Gustavin lisäksi olivat siitä, että talvi- ja jatkosodassa( yhtä ja samaa vapaussotaa) Suomi saataisiin vihdoin ja viimein työnnetyksi Saksan pohjoiseksi maakunnaksi.
Taiteilija on siveltimellään kietonut " talvisodan" ihanan pehmeään lumivaippaan. kaikki näyttää pikaisella ensi katsomalla suorastaan herttaiselta. Mutta kun pyyhkäisee hiutaleet silmiltään ja katsoo tarkemmin, niin silloin karsea totuus paljastuu. Sodan hulluus, kansan kärsimys ja pomojen ahne petos lehahtaa silmille kuin jäinen pohjatuuli.
Kinosten peittämien tuhottujen tankkien, kuolleitten hevosten ja lumeen hautautuvien ihmisruumiiden joukossa on muuan pienehkö maalaus, joka kiinnittää huomiota. Siinä makaa pieni sievä lotta-nukke, jonka alta näkyy ihmisen käsi. Nukke on Armi-Hillevi Metsäpalon oma. Armi-Hillevi kuului itsekin pikku-lottiin ja hänen äitinsä oikeisiin lottiin ja isä hommaili suojeluskunnassa. Tällaisissa kunnon perheissä tytöillä täytyi tietenkin olla oma lotta-nukkensa – oliko näin myös sotilaspojilla, sitä tarina ei kerro.
Lotta-aihe ja suojeluskunnat ovat taas Koti-Suomessa tärkeän ajankohtaisia. Tämän totesin viime kesänä, kun kävin ns. Tuusulanjärven kulttuurikierroksella. Ainolan ja Halosenniemen lisäksi vierailin myös Suojeluskunta- ja Lotta- museoissa. Molemmissa oli ahkera meno päällä. Tosin Suojeluskuntien museo oli huonossa jamassa. Se muistutti lähinnä romukaupan varastoa. Mutta Lotta-museo oli loistava ja hyvin hoidettu. Nätti opastyttö kertoi, että lottien perinnejärjestöllä ja -rahastoilla on runsaasti rahaa – ei tietenkään markkoja vaan kunnon euroja. Ainoa silmiin pistävä yhteinen tekijä museoilla oli se, ettei kummassakaan näkynyt ainoatakaan oikeaa hakaristiä eikä yhtään historiallista valokuvaa, jossa olisi tehty natsitervehdys.
o o o
Heinosen näyttely on ajankohtainen myös siksi, että vapaussodat jatkuvat yhä – nyt vapaudesta taistellaan Afganistanissa ja Balkanilla päin. Mutta ehkä Suomen poika pääsee kohta jatkamaan jaloa vapauden työtä rauhanjärjestö Naton leivissä muuallakin maapallolla.
KARI LINDSTRÖM
Kirjoittaja on Helsingin Kumpulassa asuva taidegraafikko.
* JOHANNES HEINOSEN NÄYTTELY on esillä helmikuun loppuun saakka PAND-galleriassa, Aleksis Kiven katu 17 A 33:ssa Helsingissä. Avoinna ma-to 8.30-16.30 ja pe 8.30-15.30. Heinosen tuotantoon voi tutustua internetissä osoitteessa www.kolumbus.fi/johannesheinonen