Terrakottakansaa museoissa ja muualla
Kesällä 1974 kaivoa kaivaneen kiinalaisen maanviljelijän lapio kopsahti savesta valmistettuun miehen päähän. Sattumalta yksi osa maailman ”Kahdeksatta ihmettä” oli löytynyt nykyisen arkeologisen alueen kaakkoiskulmalta itäisessä Shaanxin maakunnassa.
Vapriikin viileissä, hämärissä saleissa valopisteiden ja kohdevalojen keskellä on esillä mykistävä esine- ja veistosvalikoima. Vitriineistä katsovat kuin kutsuvat, ihmeellisen eloisat ihmis- ja eläinhahmot ja käyttöesineet: mukavanoloiset ajokärryt, siro haikara muistuttaa taijin, kiinalaisen aamuvoimistelun ja taistelulajin asentoa, lempeä hevonen, jota haluaisi silittää, mielistelevä akrobaatti sekä sotilashahmoja.
Esineet ovat löytyneet ”Ensimmäisen keisarin”, runsaat 2000 vuotta sitten eläneen Qin Shihuangdin haudasta ja kuolemanjälkeistä elämää varten rakennuttamasta valtakunnasta. Kiinalaiset ajattelivat kuten ihmiset yleisesti tuolloin, että oleminen jatkuu kuoleman jälkeen samankaltaisena kuin maan päällä. Tuonpuoleista turvaamaan tarvittiin siis sotilaita mutta sinne haluttiin myös viihdyttäjiä, virkamiehiä, lemmikkieläimiä ja tietysti jalkavaimoja.
Nykyinen Kiinana tunnettu valtio kehittyi seitsemästä keskenään taistelevasta valtioista. Yhdistymisen alkuunpanija, Ensimmäinen keisari Qin Shihuangd halusi elää ja hallita ikuisesti. Mutta kuolikin jo 49-vuotiaana, vuonna 210 ennen ajanlaskumme alkua. Hän ehti hallita vain 11 vuotta, mutta rakennutti tuona aikana itselleen valtavan maanalaisen kaupungin ja hautakompleksin, jota vartioi terrakotta-armeija.
Sarjatuotantoa ja uudistuksia
Sodat ja muut laajenemispyrkimykset verottivat väestölukua eikä tuonpuoleiseen riittänyt uhrattavaksi eläviä ihmisiä kuten oli ollut tapana. Henkilökuntaa ja muita alamaisia oli tehtävä lisää savesta. Prototyyppejä, perusmalleja oli kymmenkunta mutta taitavat käsityöläiset muotoilivat heistä yksilöitä muuntelemalla kasvonpiirteitä ja värjäämällä.
Vaikka keisarin vallankäyttö oli julmaa, hän toteutti myös tärkeitä uudistuksia. Virkoihin valittiin vain päteviä miehiä – ei sukulaisuus- tai ystävyyssuhteiden perusteella kuten on usein ”maan tapana”. Hallintojärjestelmä perustui vähemmän humanistiseen ajatukseen, jonka mukaan ihminen on lähtökohtaisesti paha. Pahuutta tuli hallittava lain keinoin. Laki oli kaikille sama… tosin niinhän se nytkin on. Ja tuskin sen enempää kuin 2000 vuotta sitten.
Yhteinen raha ja mittayksiköt otettiin käyttöön koko valtakunnassa. Teitä ja kanavia rakennettiin ja myös Kiinan muurin rakentaminen aloitettiin. Muuria rakennettaessa kuoli yli 300 000 sotavankia ja asevelvollista.
Historian näkökulmia ja aikamme terrakottaihmisiä
Tänään historiaa kirjoitetaan myös kansan- ja kollektiivisen, mentaalisen muistin näkökulmista. Näin yleisöllä on mahdollista tulkita näkemäänsä uusin silmin, toisin kuin vallan kirjoittaman, tulkitseman ja määrittämän historian näkökulmista.
Näyttelyn merkityksen ratkaisee sen vaikutus yleisöön. Herättäkö näyttely uusia kysymyksiä, muuttaako se kuvastoa tai ajattelua, antaako se oivalluksia? Siis Vapriikin ”Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet” on hieno näyttely. Mutta… miksi media ja yleisö ihastelee ”Ensimmäisen keisarin” ”saavutuksia” kun hänen vallan- ja kunnianhimonsa vuoksi menehtyi yli 700 000 ihmistä?
Entä onko ”tavallisen” ihmisen elämä edelleen yhtä arvotonta päättäjien ja lainsäätäjien käsissä? Keistä muodostuvat aikamme terrakotta-armeijat, Pakistanin, Bangladeshin tai Ciudad de Juárezin tekstiilitehtaiden köyhistä naistyöläisistä, vai ehkä EU-eliitin ja lainsäädännön kyykyttämistä veron- ja velanmaksajista, EU-kansoista? Mikä on muuttunut ja miksi niin vähän?
Niin ja jos kansa ja keisari uskoivat elämään tuonpuoleisessa, miten elämä syntyi savesta?
Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet. Tampere. Museokeskus Vapriikki 1.12. 2013 asti
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Kirjallisuuslajina dekkari on voimakas yhteiskunnallisen todellisuuden kommentoija, vaikka kirjallisuus on itsessään myös heijastuma tästä todellisuudesta, kuten kaikki kulutettava kulttuuri. Marxilaisen kirjallisuustieteilijä Robert Tallyn mukaan USAn aloittaman terrorisminvastaisen sodan ja uusliberalismin hegemonisen aseman myötä kirjallisuus- ja kulttuurikritiikki on yleisellä tasolla menettänyt hampaansa
Kesällä luetaan dekkareita. Historiallisesti dekkari- ja jännityskirjallisuus on omannut hyvin vasemmistolaisia ja kommunistisia sävyjä ja tästä ovat monet kirjailijat saaneet myös kärsiä.
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.