Tervetuloa moninapaiseen maailmaan

Filosofi ja marxilainen tutkija Miika Kabata seuraa tarkasti kansainvälistä politiikkaa. Hän analysoi ajankohtaista kansainvälistä tilannetta maailmanpolitiikan mannerlaattojen liikunnan näkökulmasta. Nämä mannerlaatat ovat viime viikkoina liikkuneet poikkeuksellisen voimakkaasti.

Suurvaltojen liittolais- ja voimasuhteet muodostavat toimintakentän, jonka ympärille poliittisten mahdollisuuksien rajat piirtyvät. Tätä kaikkea pitäisi pystyä vielä tarkastelemaan realistisesti ja kiihkottomasti, vaikka helppoa se ei nykyisen kaltaisessa kriisitilanteessa ole.

"Iske ensin ja yllätä vastustajasi"

Kabata kertoo, että Vladimir Putinin päätös tunnustaa Donetskin ja Luganskin kansantasavaltojen itsenäisyys ja tehdä niiden kanssa avunantosopimus ei ollut yllättävä siirto. Hän oli uumoillut tätä jo joulukuussa.

– Putin näytti taas – kuten Krimin valtauksen yhteydessä – Leningradin kaduilta 1960-luvulla omaksumansa opin: jos haluat välttää saamasta turpaan itse, iske ensin ja yllätä vihollisesi. Yllättävää oli kuitenkin Ukrainan sotilasoperaation laajuus ja välittömyys, jolla se aloitettiin kansantasavaltojen tunnustamisen jälkeen.

Kabata piti todennäköisempänä skenaariona vähittäistä eskalaatiota ja Ukrainan valtion hidasta romuttamista.

– Tämän toteutumisesta ei ollut epäilystä, mutta salamannopea tahti oli yllätys. Mahdollista, muttei todennäköisin vaihtoehto. Venäjän toimintatavalle on tyypillistä äkilliset rytminvaihdokset ja nopeat asymmetriset siirrot. Tähän kohtaan näistä siirroista sattui historiallisesti tähän mennessä merkittävin.
 

Lännen yksinoikeus voimankäyttöön haastettu

Niin sanotun lännen tyrmistyminen Kremlin toimista on Kabatan mukaan ymmärrettävää.

– Venäjä on toiminut tavalla, joka on ollut sallittavaa vain Yhdysvalloille ja sen liittolaisille, toisin sanoen tavalla, jolla tämä blokki on viimeisten vuosikymmenten aikana toiminut Jugoslaviassa, Irakissa, Afganistanissa, Libyassa, Syyriassa, Palestiinassa, Jemenissä ja muualla. Venäjän rikos on, että se on vienyt länneltä yksinoikeuden harjoittaa laajamittaista sotilaallista aggressiota silloin kuin tämä katsotaan tarpeelliseksi. Tämä yksinoikeus on nyt menettänyt merkityksensä, ja tässä on uuden moninapaisen maailmanjärjestyksen lähtölaukaus.

On myös varmasti ikävää huomata, että ohjuksilla tehtävissä täsmäiskuissa Venäjän armeija on Naton kanssa täysin tasavertainen toimija.

Venäjän syitä toimintaan

Mutta iso kysymys on, miksi Venäjä toimii näin. Miika Kabata löytää kolme välitöntä syytä.

Ensiksi Maidanin vallankaappauksen jälkeisestä Ukrainasta oli tullut liian vaarallinen pelinappula Yhdysvaltain ja sen liittolaisten käsissä, joka ei muun muassa tunnustanut Venäjän suvereniteettia suhteessa Krimiin ja harrasti venäläisvihamielistä kansallisuuspolitiikkaa.

Toisekseen Venäjä voi toimia näin, ilman että Nato voi – millään järkevällä mittarilla katsottuna – tehdä asialle sotilaallisesti mitään. Venäjän rajojen tuntumassa Venäjä on sotilaallinen toimija, joka hallitsee perinteistä näyttämöä.

– Lisäksi sanktiot ynnä muut taloudelliset kannusteet tai painostuskeinot olivat menettäneet merkityksensä, koska ne olisi Venäjän näkökulmasta lopulta asetettu joka tapauksessa.

Ukrainan ”todellinen dekommunisaatio”

Putin arvosteli Donetskin ja Luganskin kansantasavaltojen itsenäisyyden tunnustamista edeltävässä puheessaan kovasanaisesti bolshevikkeja ja erityisesti Leninin kansallisuuspolitiikkaa. Putinille moderni Ukraina on bolshevikkien luomus. Ukrainassa kommunistien poliittinen toiminta on kuitenkin nyt kielletty ja kaikesta kommunistisesta perinnöstä pyritään irti "dekommunisaation" nimissä. Putinin mukaan ukrainalaiset jäävät dekommunisaatiossa puolitiehen.

– Puheellaan "todellisesta dekommunisaatiosta" Putin vihjaa nykyisen Ukrainan jonkinlaiseen hajottamiseen, arvioi Kabata.

Riskialttiin sotilasoperaation suuri ongelma on pitkäaikaisen miehityksen välttäminen.

– Tämä on niin ilmiselvä kysymys, että Putinilla täytyy olla jokin pomminvarma suunnitelma, joka estää "uuden Afganistanin" syntymisen Venäjälle. Mikä tämä suunnitelma on, voimme vain arvailla. Aivan kuten Maidanin vallankaappauksen jälkeen Venäjä eristettiin poliittisesti Ukrainasta, Putin ehkä aikoo nyt sotilaallisesti jakaa Ukrainan ja eristää Venäjän vaikutuspiiriin jäävän itäisen osan lännen vaikutuksesta. Läntinen Ukraina muodostuu puskuriksi Venäjän ja lännen välille.

Moninapainen ja epävakaa maailma

Kabatan mukaan olemme siirtymässä moninapaiseen ja samalla epävakaaseen ja vaaralliseen maailmaan, joka tarvitsisi pikaisesti uudet kaikkein osapuolten intressit huomioivat säännöt.

Hän muistuttaa, että Putin on uhkapeluri.

– Minusta tämä operaatio on hullunrohkea ja vastuuton. Erityisesti se on vastuuton, koska se ilmiselvästi avaa potentiaalisen kiihtyvän eskalaation vaaran. Tämän eskalaation lopputulos on sellainen, jota ei halua ajatella.
Venäjä pystyy Kabatan mukaan eskaloimaan tilannetta vielä lisää, jos tarve vaatii.

– Ennen kriisiä moni asiantuntija oli sitä mieltä, että Venäjän "punaisista viivoista" ei tarvitse välittää, vaan panna kova kovaa vastaan ja talloa niiden yli mennen tullen, koska Putin vain bluffaa. Venäjä on niin heikko, että heidän "puhkumistaan ja puhisemistaan" ei tarvitse lainkaan huomioda, sillä lopulta Putin ei voi muuta kuin mennä koloonsa murjottamaan. Näin ei käynyt.

– Venäläisistä 68 prosenttia kannattaa Ukrainan sotilasoperaatiota. Nyt kun lännestä tulee tukea Ukrainalle ja Venäjää eristetään kaikin voimin, se ainoastaan todistaa enemmistölle venäläisistä, että maata kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja Putinin korostamat turvallisuusuhat olivat todellisia. Tässä tilanteessa Venäjällä ei enää ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella, ja taistellessaan Venäjä on yhtenäisimmillään ja Putinin asema ainoastaan vahvistuu. Ainoa realistinen tie on de-eskalaatio, Kabata summaa.

Johtopäätökset Suomelle

Mitä johtopäätöksiä Suomen tästä kaikesta pitäisi tehdä?

– Venäjä tuskin on häviämässä mihinkään eikä sen strateginen asema ole heikkenemässä, vaikka vastakkainasettelu niin sanotun lännen kanssa kiristyy äärimmilleen. Voi pikemminkin olla, että lännen asenne ja Venäjän demonisointi tarkoittaa, että mikään realistisesti odotettavissa oleva hallinto Venäjällä ei tule tekemään enää myönnytyksiä lännelle ilman molemminpuolisten intressien tasavertaista huomioimista ja yhteensovittamista. Lännen sijasta yhteistyökumppanit etsitään muualta.

– Tässä tilanteessa pitäisi muistaa vanha suomalainen ulkopoliittinen viisaus: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku." Kahden vihamielisen blokin välisenä taistelutantereena oleminen on viimeinen geostrateginen paikka, jossa kenenkään kannattaa olla. Suomen pitää siirtyä aitoon liittoutumattomuuteen ja vaatia pyrkimystä dialogiin, liennytykseen ja kaikkien osapuolten intressit huomioivien turvallisuusratkaisjen löytymiseen. Natokaan ei välttämättä ole ikuinen, muistuttaa Kabata.