Tuntematon Helsingin nuorisofestivaali

Maailman nuorison ja ylioppilaiden festivaalit järjestettiin heinä-elokuun vaihteessa 1962 Helsingissä. Mittava, noin 12000 nuorta 137 maasta, niin idästä, lännestä kuin etelästä koonnut juhla oli aikansa suurimpia kansainvälisiä kulttuuritapahtumia Suomessa.

Festivaalista on kuitenkin kirjoitettu suhteellisen vähän esimerkiksi Suomen ja Helsingin historiaa käsittelevissä teoksissa. Festivaali on hukkunut kylmän sodan taantuneisiin tuiskeisiin. Siitä muistetaan yleensä vain sen aikana sattuneet mellakat ja kahakoinnit. Onpa koko tapahtuma leimattu nyt jo kaatuneen kommunistisen itäblokin propagandaksi, joka ei loppujen lopuksi pitkälle kantanut.

Todellisuus on tietysti toisenlainen.

Liken ja Rauhapuolustajien Pystykorva-sarjassa julkaistu Joni Krekolan Maailma kylässä 1962 -kirja on ensimmäinen kokonaisesitys Helsingin nuorisofestivaaleista, sen järjestelyn eri vaiheista sekä myöhemmästä merkityksestä. Krekolan kirja ilmestyy sopivasti ennen festivaalin 50-vuotispäivää.

Krekola väitteli poliittisen historian tohtoriksi muutama vuotta sitten teoksella Stalinismin lyhyt kurssi. Suomalaiset Moskovan koulussa 1926-1938. Nykyään hän työskentelee tutkijana Eduskunnan kirjastossa.

Joni Krekolan tavoitteena on, että vuoden 1962 festivaali otettaisiin vakavammin osana Suomen ja Helsingin historiaa. Hänen mukaansa yllättävän monet tuntevat huonosti sitä, kuinka monipuolinen ja merkittävä tapahtuma aikoinaan oli kyseessä.

– Festivaaleja ympäröi laaja tiedotusboikotti. Porvarilliset valtalehdet kertoivat festivaalista vain kielteiset uutiset, ja nuiva suhtautuminen on jatkunut näihin päiviin saakka, totesi Krekola kirjansa julkistamistilaisuudessa Helsingin Juttutuvassa.

Toinen nuorisofestivaalin merkityksen vähättelyn syy löytyy Krekolan mielestä 1960-luvun alun kulttuuris-poliittisesta ilmapiiristä. Nuorisofestivaali edusti omalla tavallaan 1950-lukulaisuuden jatkumoa, johon ei ole kiinnitetty niin paljoa huomiota kuin 1960-luvun loppupuolen raflaavaan radikaalikauteen ja vasemmistolaisuuden nousuun.

Suomalaiset vahvasti mukana

Krekolan kirjassa luodaan mielenkiintoinen katsaus Helsingin nuorisofestivaalien valmisteluprosessiin.

Maailman nuorison ja ylioppilaiden festivaaleja oli järjestetty vuodesta 1947 asti. Tshekkoslovakian pääkaupungista Prahasta alkanut perinne eteni kahden vuoden välein Itä-Euroopan sosialististen maiden pääkaupungeista vuonna 1959 puolueettomassa Itävallassa järjestettyyn juhlaan. Wienin myönteisten kokemusten pohjalta kehittyi ajatus, että festivaali voitaisiin toistamiseen järjestää ei-sosialistisessa maassa. Festivaalin pääjärjestäjätaho, vuonna 1945 perustettu Demokraattisen nuorison maailmanliitto DNML toivoi, että festivaalin vieminen puolueettomiin maihin vetoaisi etenkin siirtomaavallasta itsenäistyvään kolmannen maailman nuorisoon, joka etsi suuntaansa kylmän sodan kahtia jakautuneessa maailmassa.

Krekolan mukaan suomalaisten panos festivaaliliikkeen alkutaipaleella oli vahva. Suomen valtuuskuntaan osallistui esimerkiksi 1953 Bukarestin, 1955 Varsovan sekä 1957 Moskovan festivaaleilla yli 2 000 nuorta.

Kylmän sodan huipentuma

Krekola pitää vuoden 1962 nuorisofestivaalia kylmän sodan huipentumana Suomessa. Festivaali ajoittui Berliinin muurin rakentamisen, noottikriisin ja Kuuban ohjuskriisin aikoihin, kun suurvaltojen väliset jännitteet olivat kovat.

Kapitalistinen länsi oli Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA:n johdolla yrittänyt sabotoida jo Wienin festivaalia 1959. Myös Suomessa käynnistettiin mittava kampanja nuorisofestivaalin mustamaalaamiseksi ja häiritsemiseksi. Helsingissä järjestettiin samaan aikaan varjotapahtuma, jossa amerikkalaisilla oli mahdollisuus esitellä "vapaan maailman" kulttuuria ja ideologiaa. Vastatapahtuman pääjärjestäjä oli amerikkalainen Independent Research Service, jota rahoitti CIA.

Porvarilliset tiedotusvälineet – Helsingin Sanomat etunenässä – julistivat festivaalia koskevan boikotin. Uutiskynnyksen ylittivät ainoastaan festivaaliviikolla sattuneet mellakat ja yhteenotot. Festivaalivieraiden kimppuun hyökättiin ja muun muassa Kaisaniemen puistoon pystytetty Sputnik-tapahtuma-areena yritettiin tuhopolttaa.

Mellakoinnista vastasivat tyystin muut kuin festivaalivieraat, jotka käyttäytyivät Helsingissä moitteettomasti. Monien silminnäkijöiden mukaan häiriöitä aiheuttivat muun muassa tarkoituksella pahantekoon ulkopaikkakunnilta tuodut kokoomusnuoret.

Väkivaltaisuudet olivat häpeällisiä sekä suomalaisille festivaalijärjestäjille että ennen kaikkea hallitukselle, joka oli luvannut taata festivaalivieraiden turvallisuuden. Tilanne kärjistyi niin, että itse presidentti Urho Kekkonen astui julkisuuteen ja tuomitsi väkivaltaisuudet jyrkästi. Kekkonen myös osallistui itse henkilökohtaisesti yhteen festivaalitapahtumaan.

Uutta aineistoa Venäjän arkistoista

Joni Krekola tuo kirjaansa tuoreita näkökulmia uuden aineiston kautta. Hän on päässyt tutkimaan Venäjän valtion sosiaalipoliittisen historian arkiston RGASPI:n Komsomol-kokoelmaa, johon on kerätty neuvostoliittolaisen nuorisoliikkeen Helsingin nuorisofestivaalia käsittelevää tietoa.

Neuvostoliittolaisten panos juhlan toteuttamiseen oli merkittävä jo valmisteluvaiheessa. Neuvostoliittolaisten tarkoitus oli festivaalilla tuoda esille ennen kaikkea omaa rauhantahtoaan ja todistella neuvostososialismin toimivuutta. Komsomolin omien arvioiden mukaan tässä tavoitteessa onnistuttiin hyvin.

Festivaalin merkittävyyden arviot vaihtelevat arvioijasta riippuen. Amerikkalaiset pitivät omaa vastatapahtumaansa onnistuneena: Helsingin jälkeen nuorisofestivaalit pidettiin pitkään sosialistimaissa. Festivaaliperinteeseen tuli myös kuuden vuoden katkos Helsingin jälkeen.

Mutta perinne jatkuu edelleen. Joni Krekola itse oli mukana 1997 Kuuban Havannassa nuorisofestivaaleilla Suomen valtuuskunnan jäsenenä. Viime festivaaleihin Etelä-Afrikan Tshwanessa 2010 osallistui Suomesta vain SKP:n pieni, kaksihenkinen valtuuskunta.

Krekolan kirja on kattava ja mukaansa tempaava raportti eräästä viime vuosisadan merkittävimmästä kansainvälisestä tapahtumasta Suomessa. Kirjassa on myös runsaasti valokuvia, joista valtaosa Martti Lintusen ottamia.

Joni Krekola: Maailma kylässä 1962. Helsingin nuorisofestivaali. Like & Rauhanpuolustajat. Pystykorva-sarja. 2012. 300 sivua.