USA:lla oli ennakkotieto Aasian katastrofista

Alkuperäinen kirjoittaja: ERKKI SUSI

* Yhdysvaltalaisilla tiedemiehillä Havaijilla oli ennakkotieto Kaakkois-Aasiassa tapaninpäivänä tapahtuneesta luonnonkatastrofista, mutta he laiminlöivät yhteyden ottamisen aasialaisiin virkaveljiinsä. USA:n armeijalle ja ulkoministeriölle annettiin ennakkovaroitus, samoin Diego Garcian saarella Intian valtameressä sijaitsevalle USA:n laivastotukikohdalle. Mutta USA:n ulkoministeriö pysyi hiljaa lähestyvästä katastrofista eikä varoittanut uhanalaisten maiden viranomaisia.

* YK:n hallitusten välisessä valtameritutkimuskomission kokouksessa viime kesäkuussa asiantuntijat tulivat siihen tulokseen, että Intian valtameren tsunamivaara on suuri ja siellä pitäisi olla varoitusverkko. Mihinkään toimenpiteisiin ei kuitenkaan ryhdytty.

Nämä tiedot paljastuvat kahdesta artikkelista, joissa pengotaan katastrofin taustoja. Toinen on kanadalaisen professori Michel Chossudovskyn artikkeli Foreknowledge of A Natural Disaster: Washington was aware that a deadly Tidal Wave was building up in the Indian Ocean (www.globalresearch.ca 29.12.2004) ja toinen Sara Floundersin ja Dustin Langleyn kirjoittama International Action Centerin lausunto 55,000 Dead: The Role of U.S. Criminal Negligence on a Global Scale. Casualties of a policy of war, negligence, and corporate greed (www.iacenter.org 27.12.2004). International Action Center on USA:n entisen oikeusministerin Ramsey Clarkin perustama kansalaisjärjestö.

Ei rahaa

ennakkovaroitus-

järjestelmään

Flounders ja Langley toteavat aluksi, että vaikka maanjäristykset ja hyökyaallot ovat luonnonkatastrofeja, päätös tuhlata miljardeja dollareita valloitussotiin samalla kun ollaan välittämättä yksinkertaisista toimista, jotka voivat säästää ihmishenkiä, eivät niitä ole.

Suuri osa kuolemasta ja tuhosta olisi voitu estää yksinkertaisen ja huokean poijujärjestelmän avulla. Viranomaiset Thaimaalla ja Indonesiassa ovat sanoneet, että välitön julkinen varoitus olisi voinut säästää ihmishenkiä, mutta että he eivät voineet tietää vaarasta, koska ei ollut olemassa kansainvälistä järjestelmää, joka olisi tarkkaillut tsunameja Intian valtameressä.

IAC:n lausunnossa korostetaan, että sellainen järjestelmä ei ole vaikea eikä kallis asentaa. Itse asiassa tsunameja tarkkailevat ilmaisinpoijut ovat olleet käytettävissä vuosikymmenien ajan ja USA:lla on ollut tarkkailujärjestelmä paikallaan yli puoli vuosisataa. Yli 50 seismomittaria on siroteltu USA:n luoteispuolelle ilmaisemaan ja mittaamaan maanjäristyksiä, jotka voisivat aiheuttaa tsunameja. Keskellä Tyyntämerta on kuusi poijua, jotka on varustettu "tsunamittareiksi" kutsutuilla sensoreilla ja jotka mittaavat pieniä muutoksia veden paineessa. Ne ovat ohjelmoituja automaattisesti hälyttämään maan kahta tsunamivaroituskeskusta Havaijilla ja Alaskassa.

Lausunnossa lainataan tohtori Eddie Bernardia, Seattlessa toimivan Tyynenmeren laivaston ympäristölaboratorion johtajaa, jonka mukaan vain muutamat poijut voisivat hoitaa työn. Tiedemiehet halusivat sijoittaa kaksi tsunamittaria lisää Intian valtamerelle, muun muassa yhden lähelle Indonesiaa, mutta suunnitelmalle ei ollut Bernardin mukaan rahoitusta.

Tsunamittarit maksavat kukin vain 250 000 dollaria. Pelkästään puolella miljoonalla dollarilla olisi voitu saada aikaan varhaisvaroitusjärjestelmä, joka olisi voinut pelastaa tuhansia ihmishenkiä. Tätä pitäisi verrata siihen 1 500 000 dollariin, jonka USA tuhlaa joka päivä Pentagonin sotakoneen rahoittamiseen. Rahoituksen epääminen huokealta varhaisvaroitusjärjestelmältä on yksinkertaisesti rikollista piittaamattomuutta, IAC:n lausunnossa sanotaan.

Intian tiede- ja teknologiaministeri Kapil Sibal sanoi, että "jos maalla olisi ollut sellainen hälytysjärjestelmä, olisimme voineet varoittaa rannikkoalueita lähestyvästä vaarasta ja välttää ihmishenkien menetykset".

Mutta Bushin budjetissa ei ole tilaa sellaisille hengenpelastustoimille, USA:n hallituksen prioriteetit ovat yhtiöiden voitot ja päättymätön sota, Flounders ja Langley toteavat.

YK:n hallitustenvälisessä valtamerentutkimuksen komission kokouksessa kesäkuussa, asiantuntijat päättelivät, että "Intian valtamerellä on merkittävä vaara sekä paikallisista että kaukaisista tsunameista" ja että sillä pitäisi olla varoitusverkosto. Mutta mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytty.

Geologi Brian Atwater USA:n Geologisesta tutkimuskeskuksesta sanoi mainitussa kokouksessa: "Sumatralla on runsas historia suurista maanjäristyksistä, mikä tekee tsunamivaroitusjärjestelmän puutteesta Intian valtamerellä vielä traagisemman. Jokainen tiesi, että Sumarta oli ladattu ase."

USA:n hallitus

jätti varoittamatta

aluetta

Vaikka paikallisilla hallituksilla ei ollut mitään todellista varoitusta, USA:n hallituksella oli, ja se laiminlöi informaation välittämisen eteenpäin, Founders ja Langley sanovat.

Muutamien minuuttien sisällä Indonesian rannikolla tapahtuneesta suuresta 9.0 richterin maanjäristyksestä, yhdysvaltalaiset Kansallisessa valtameri- ja ilmakehähallinnossa (National Oceanic and Atmospheric Administration, NOAA) työskentelevät tutkijat epäilivät, että vaarallinen aalto oli levittäytymässä läpi Intian valtameren. He eivät soittaneet kenellekään alueen hallituksissa. Jeff LaDouce, NOAA:n virkailija, sanoi, että he lähettivät sähköpostiviestin Indonesian viranomaisille, mutta lisäsi, ettei tiennyt, mitä tapahtui sähköpostin lähettämisen jälkeen.

Tänä USA:n suurelta osin valvoman pikatiedonvälityksen aikana on mahdollista ottaa muutamassa minuutissa yhteyttä maapallon joka kolkkaan. Ei ole uskottavaa, että NOAA:n virkailijat eivät voineet löytää mitään menetelmää olla suoraan ja välittömästi yhteydessä alueen siviiliviranomaisiin, sanotaan IAC:n lausunnossa.

Jopa viisi minuuttia ennen hyökyaaltojen rantaan iskeytymistä tullut varoitus olisi antanut asukkaille mahdollisuuden hakeutua korkeammille paikoille. NOAA:lla oli useiden tuntien varoitusaika ennen kuin ensimmäiset aallot iskivät rantaan. IAC:n lausunnossa lainataan Tim Walshia, Washingtonin osavaltion luonnonvaraosaston geologisen riskiohjelman päällikköä: "Viidenkymmenen jalan korkeussuunta olisi ollut tarpeeksi pahimmilta aalloilta turvaan hakeutumiseksi. Useimmissa paikoissa 25 jalkaa olisi ollut riittävä. Jos menet mäelle tai sisämaahan, tsunamin vaikutus pienenee."

Mutta alueen asukkaille ei annettu varoitusta. Sen tuloksena tv- ja radiohälytyksiä ei annettu Thaimaalla ennen kuin lähes tunti sen jälkeen, kun aallot olivat iskeneet ja tuhannet olivat jo kuolleet. Minkään todellisen yrityksen laiminlyöminen alueen ihmisten varoittamiseksi, tietäen että kymmeniä tuhansia ihmishenkiä oli vaakalaudalla, on osa imperiaalisen ylimielisyyden ja rasismin käyttäytymiskaavaa, josta on tullut USA:n politiikan kulmakivi maailmanlaajuisesti, syyttävät Flouders ja Langley.

Sitä vastoin NOAA kyllä varoitti välittömästi USA:n Diego Garcialla olevaa laivastotukikohtaa, joka selvisikin tsunamista vahingoitta. IAC:n lausunnon mukaan on paljon puhuvaa, että NOAA pystyi varoittamaan alueella sijaitsevaa USA:n laivastotukikohtaa, mutta ei voinut tarttua puhelimeen ja soittaa alueen siviiliviranomaisille varoittaakseen heitä. Tämä on rikollista piittaamattomuutta.

Harhaanjohtavia

selityksiä

Omassa artikkelissaan Michel Chossudovsky ruotii myös yhdysvaltalaisten tiedemiesten ristiriitaisia lausuntoja.

Tyynenmeren tsunamivaroituskeskuksen (PTWC) johtaja Charles McCreery sanoi, että "he eivät tienneet", että maanjäristys saisi aikaan tuhoisan hyökyaallon ennen kuin se oli iskenyt Sri Lankaan, yli puolitoista tuntia myöhemmin.

Chossudovskyn mukaan tämä lausunto on ristiriidassa hyökyaaltokatastrofin aikataulun kanssa. Hyökyaalto iski Thaimaahan melkein tuntia ennen Sri Lankaa ja uutiset siitä olivat jo ulkona. Nämä Thaimaasta kertovat uutiset olivat varmasti tunnettuja tiedemiehille Havaijilla, puhumattakaan ulkoministeri Colin Powellin toimistosta, hyvissä ajoin ennen kuin hyökyaalto saavutti Sri Lankan.

Chossudovsky pitää myös käsittämättöminä varoituskeskuksen edustajien selityksiä, joiden mukaan keskuksella ei ollut hallussaan yhteystietoja alueen maihin. Hän muistuttaa, että useat aasialaiset Intian valtameren maat ovat todellisuudessa tsunamivaroitusjärjestelmän jäseniä. Tsunamivaroitusjärjestelmän kansainvälisellä koordinaatioryhmällä on 26 jäsenmaata, mukaan lukien Thaimaa, Singapore ja Indonesia. Kaikki näiden maiden pitäisi normaalisti olla PTWC:n osoitekirjassa.

Alueen maista vain kaksi sai varoituksen, Indonesia silloin kun kaikki oli jo liian myöhäistä, ja Australia, jolla ei ollut vaaraa.

Chossudovsky pitää keskustelun johtamisena harhaan myös sitä, että lausunnoissa on sotkettu keskenään tsunamivaroitusjärjestelmä ja maanjäristysten seisminen toteaminen. On väitetty, että Havaijin varoituskeskus ei kyennyt varoittamaan uhan alaisia maita, koska niillä ei ollut sensoreita Intian valtameressä.

Chossudovskyn mukaan tässä ei oltu valtamerisensoreihin perustuvan informaation varassa: hätävaroitus lähetettiin välittömästi maanjäristyksen jälkeen seismiseen dataan perustuen USA:n ulkoministeriölle ja USA:n laivastolle.

Uudenaikaisin tietoliikennevälinein infomaatio lähestyvästä katastrofista olisi voitu lähettää ympäri maailmaa minuuttien kuluessa sähköpostilla, puhelimella, faksilla, puhumattakaan satellitti-tv:stä.

Rannikkovartijoita, kuntia, paikallisia hallituksia, turistihotelleja jne. olisi voitu varoittaa.

Chossudovsky lainaa Tsunamiseuran puheenjohtajaa, professori Tad Murtya Manitoban yliopistosta. "Ei ole mitään syytä siihen, että yksikään henkilö joutuu tsunamin tappamaksi, koska useimmilla tuhon kohteiksi joutuneilla alueilla oli aikaa 25 minuutista neljään tuntiin ennen kuin aalto iski. Niinpä, taas kerran, välinpitämättömyyden ja korruption takia tuhannet viattomat ihmiset ovat kuolleet tarpeettomasti."