Värikkäitä kulttuurien kohtaamisia Raaseporissa

Monikulttuurinen ja yhdenvertaisuuden sanomaa ajava Faces Etnofestivaali syntyi vuonna 1998. Se vietti ensimmäisen vuoden Raaseporin linnanraunioilla, seuraavat 10 vuotta Billnäsissä, ja siirtyi toissa vuonna Pohjan kirkonkylän Gumnäsiin, joka sekin kuuluu Raaseporiin. Muutoksista huolimatta Faces on jo vakiinnuttanut asemansa festivaalina, joka toivottaa kaikki kulttuurit ja kaikenlaiset kasvot tervetulleiksi, syrjimättä tai tuomitsematta ketään.

Etnofestivaalilla vallitsee ainutlaatuinen yhteishenki, joka syntyy, kun yleisö, esiintyjät, järjestäjät ja vapaaehtoiset osallistuvat yhdessä festivaalin luomiseen. Faceksen valttina ja elinehtona on aina ollut vapaaehtoisvoima. Joka vuosi noin 300 talkoolaista, mukaan lukien kansainvälinen työleiri, tekee festivaalista mahdollisen niin rakentamalla, somistamalla kuin siivoamallakin. 

– Faceshän on festivaali, joka melkein ainoana festivaalina haluaa tuoda esiin sen, että Suomi on monikulttuurinen maa, ja se on positiivista ja iloista, elämäämme ja maatamme rikastuttava asia!, painottaa festivaalipäällikkö Börje Mattsson.

– Monestihan tuodaan esiin, että monikulttuurisuus jotenkin uhkaisi kansallista kulttuuria. Me haluamme näyttää, että päinvastoin, kansallinen kulttuuri vain laajenee ja syvenee eri kulttuurien vaikutuksen kautta.

Faces syntyi tarpeeseen

Faceksen takana on kehitysyhteistyö- ja monikulttuurisuushankkeiden parissa toimiva Kulttuuriyhdistys Etnokult ry. Yhdistys syntyi nimenomaan festivaalia varten, kun Faceksen isät Börje Mattsson ja Holger Wickström toteuttivat monikulttuurisesta festivaalista vuosia muhineen ideansa, joka syntyi 1990-luvun alussa, kun Karjaalle otettiin ensimmäiset kurdipakolaiset. Mattssonin ja Wickströmin mielestä eri kulttuureista tulevien kohtaamista ja yhdessä tekemistä tarvittiin enemmän aikana, jolloin etninen vihamielisyys oli leviämässä Euroopassa.

– Faces sai alkunsa, kun ”uusi Eurooppa” oli syntynyt. Sen jälkeen kun Berliinin muuri kaatui, moni meistä uskoi, että nyt syntyi uusi Eurooppa, jossa kansat voivat vihdoin kohdata toisiaan suoraan ja näin saadaan vapaampi Eurooppa. Mutta tämä unelma valitettavasti kaatui Sarajevon laukauksiin. Uuden vapauden tilalle tulivat etniset sodat ja ristiriidat, rasismi ja kansat maiden sisällä alkoivat kääntyä toisiaan vastaan, Mattsson taustoittaa.

Hänellä oli mahdollisuus käydä Bosniassa juuri noihin aikoihin nähden kaiken tuhon ja hävityksen. Silloin hänelle syntyi fiilis, että tähän tarvitaan reaktio, tarvitaan festivaaleja, joissa nimenomaan kulttuurit kohtaavat.

– Faces oli meidän vastaus Sarajevon tapahtumiin. Koitimme muutaman vuoden saada tukea opetusministeriöltä tähän, mutta emme saaneet mitään. Mutta sitten tuli selvä sanoma Svenska Kulturfondenilta, että se olisi valmis tukemaan tämän kaltaista toimintaa. Silloin uskallettiin muutaman ihmisen voimin konkretisoida idea ja ruvettiin järjestämään festaria. Lähdimme siltä pohjalta liikkeelle, että tuomme Suomessa olevia eri etnisiä ryhmiä mukaan ja myös uudet pakolais- ja maahanmuuttajaryhmät.

Faces poikkeaa monella tavalla suuremmista ja kaupallisimmista festivaaleista. Tapahtuma koostuu metsäisestä luonnosta, monipuolisesta ohjelmasta, rauhanomaista yhdessäolosta ja hyvästä yhteishengestä. Festivaalin tunnelmaa Mattsson kuvaa ainutlaatuiseksi. Normaali festivaalihäly, päihtyneet ihmiset ja ahtaus ovat tiessään.

– Tilaa luonnon keskellä riittää kaikille ja jokainen kävijä on huomioitu: esteettömyys on järjestäjille tärkeää, kuten myös lapsivieraiden viihtyvyys. Hyvin monelle kävijälle, työläiselle, artistille ja järjestäjälle Faces on oikeastaan utopia. Maailma, jossa ihanteet saavat kukkia muutaman päivän. Sisäinen, alati hautova ja piilevä intohimomme löytää Faceksessä yhtäkkiä leikkikentän, jossa ryntäillä joka suuntaan hilpeänä ja vapaana, haluttomana määriteltäväksi. Faces tarjoaa mahdollisimman vähän rajoituksia, mutta yksi asia on selvä: rasismia emme hyväksy!

Suvaitsevaisuuden puolesta

Faces on panostanut valtavirran ulkopuolelta tuleviin artisteihin. Tarkoituksena on esitellä yleisölle omaperäisiä ja laadukkaita esiintyjiä. Kansainväliset esiintyjät ovat olennainen osa festivaalia. Koko Suomen etnoskenen kärkikaarti, kuten Pelle Miljoona, Transkaakko ja Sakari Kukko, on nähty monena vuonna Faceksen lavoilla.

– Festivaalilla ei ole kuitenkaan tarjolla pelkästään musiikkia. Monipuoliseen ohjelmistoon kuuluu koettavaa niin teatterista, tanssista kuin runoudestakin. Faces kehottaa kävijöitään myös aktiiviseen osallistumiseen. Tarjolla aina kymmenkunta työpajaa, Börje Mattsson kertoo.

Faces Etnofestivaalilla on vuosittain vaihtuva slogan, joka on kannanotto ajankohtaisiin ilmiöihin, jotka liittyvät suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden teemoihin. Viime vuonna sloganina oli ”Viva la difference”, jolla vastattiin vanhoillisen nationalismin ja äärioikeiston nousuun. Vain viikkoa ennen  etnofestivaalia tapahtuivat Norjassa Utöyan saaren hirvittävät veriteot. Festivaalin esiin tuoma pelko äärioikeiston noususta konkretisoitui äärimmäisen järkyttävällä tavalla.  

– Festivaalimme vastasi tähän suurella tunteella, suurella surulla – mutta myös uskolla ja päättäväisyydellä katsoa eteenpäin – ja sillä voimalla minkä yhteisöllisyys, ja jakaminen antavat, Mattson miettii.

Tänä vuonna juhlittiin tunnuksen ”The New Spring” alla, joka iloitsi uudesta suvaitsevaisuuden noususta.

– Näimme, koimme uusia tuulia ympärillämme, positiivisia, avoimia, inhimillisiä arvoja edistäviä

liikkeitä, kuten Pekka Haaviston vaalikampanjan ja arabikevään. Ja otimme iloisesti ja optimistisesti tunnukseksi: Uusi Kevät, The New Spring! Toivomme ja uskomme, että nämä arvot sittenkin voittavat, saavat yliotteen pimeyden ja tyhmyyden arvoja vastaan. Tässä Utöya ehkä toimi tiettynä herättäjänä, ehkä jopa käännekohtana, Mattsson näkee.

Aiempina vuosina on esimerkiksi otettu kantaa teemalla ”0,7%” kehitysyhteistyömäärärahojen nostoon ja muutama vuosi takaperin huudettiin voimalla ”respect!”. Tällä slangisloganilla vaadittiin kunnioitusta, koska silloin Suomessa olivat esillä uhkaavat ristiriidat eri etnisten nuorisoryhmien välillä. Faces halusi kajauttaa ilmoille ihmisten välisen kunnioituksen vihan ja ”alaskatsomisen” sijaan.

Tapahtuman toinen merkitys

Festivaalille kerääntyy ihmisiä, jotka edustavat selkeästi suvaitsevaisuutta ja sen esille tuomista. Faces sai viime vuonna arvovaltaisen vieraan, kun festivaaliin osallistui Nobelin rauhanpalkinnon saaja, presidentti Martti Ahtisaari.

– Faces on erinomainen mahdollisuus nähdä, miten monikulttuurinen Suomi toimii. Faceksen teemana on suvaitsevaisuus ja solidaarisuus. Täällä on toki musiikkia ja kulttuuria, mutta tapahtumalla on myös toisenlainen merkitys, kommentoi Ahtisaari tuolloin.

Etnokult ry. on paininut viime vuodet vaikeiden talousongelmien kanssa, mutta festivaali on pystytty silti järjestämään joka vuosi. Tulevaisuus näyttää nyt turvatummalta kuin pitkään aikaan. Kolmipäiväinen Faces toteutetaan hyvin pienellä rahalla. Tänä vuonna noin 150 000 eurolla, Börje Mattsson paljastaa.

Faces koki suuren muutoksen vuonna 2010, kun se joutui muuttamaan pois sille vakiintuneesta paikasta Billnäsistä, jota usein kuultiin kutsuttavan pikku-Berliiniksi. Tuolloin kohuliikemies Olli Muurainen oli ostanut Billnäsin ruukin ja ryhtyi muuttamaan sitä konferenssikeskukseksi välittämättä alueen historiallisista ja sen vakiintuneista kulttuurisista arvoista. Vuonna 2009 Muurainen nosti Billnäsin festivaalialueen vuokraa yllättäen 500 prosentilla. Niin Faces oli pakotettu pois Billnäsistä.

– Uuteen paikkaan, hieman syrjemmällä sijaitsevaan Gumnäsiin, totuttautuminen on vienyt yleisöltä muutaman vuoden, ja näin kävijämäärä tippunut odotetusti noin puoleen aiemmasta. Nyt tendenssi on se, että kävijämäärä on jälleen kasvamassa, Mattsson iloitsee.

Faces on saanut paljon tunnustusta työstään, viimeksi Ihmisoikeuspalkinnon, joka myönnettiin sen kokonaisvaltaisesta ja pitkäjänteisestä työstä ihmisoikeuksien edistämisestä sekä eri kulttuurien tunnetuksi tekemisestä.

Vuonna 2008 se sai Elmu-Award palkinnon. Säätiön hallitus katsoi Etnokult ry:n Faceksen muistuttavan kaikkia musiikkialan toimijoita siitä, mitä mahdollisuuksia luja tahto, kirkas visio ja hyvä musiikki avaavat. Samana vuonna Faces sai Kulttuuriministeriön Suomi-palkinnon.

– En usko maastamme löytyvän toista festivaalia, joka ottaisi yhteiskunnallisiin kysymyksiin yhtä vahvasti kantaa, Mattsson painottaa.

Etnofestivalin yhteiskunnallinen näkökulma on aina ollut ja on yhä voimakkaan humaani, huolehtiva – ja punavihreäkin, toki. Ensi vuonna tämä rauhan ja rakkauden festivaali siirtyy elokuun ensimmäiseen viikonloppuun. Musiikkia on luvassa muun muassa Irakista, ja myös lattarimusiikin ystäviä hellitään.