Monikulttuurinen
ja yhdenvertaisuuden sanomaa ajava Faces Etnofestivaali syntyi vuonna 1998. Se
vietti ensimmäisen vuoden Raaseporin linnanraunioilla, seuraavat 10 vuotta
Billnäsissä, ja siirtyi toissa vuonna Pohjan kirkonkylän Gumnäsiin, joka sekin
kuuluu Raaseporiin. Muutoksista huolimatta Faces on jo vakiinnuttanut asemansa
festivaalina, joka toivottaa kaikki kulttuurit ja kaikenlaiset kasvot
tervetulleiksi, syrjimättä tai tuomitsematta ketään.
Etnofestivaalilla
vallitsee ainutlaatuinen yhteishenki, joka syntyy, kun yleisö, esiintyjät,
järjestäjät ja vapaaehtoiset osallistuvat yhdessä festivaalin luomiseen.
Faceksen valttina ja elinehtona on aina ollut vapaaehtoisvoima. Joka vuosi noin
300 talkoolaista, mukaan lukien kansainvälinen työleiri, tekee festivaalista
mahdollisen niin rakentamalla, somistamalla kuin siivoamallakin.
–
Faceshän on festivaali, joka melkein ainoana festivaalina haluaa tuoda esiin
sen, että Suomi on monikulttuurinen maa, ja se on positiivista ja iloista,
elämäämme ja maatamme rikastuttava asia!, painottaa festivaalipäällikkö Börje Mattsson.
–
Monestihan tuodaan esiin, että monikulttuurisuus jotenkin uhkaisi kansallista
kulttuuria. Me haluamme näyttää, että päinvastoin, kansallinen kulttuuri vain
laajenee ja syvenee eri kulttuurien vaikutuksen kautta.
Faces
syntyi tarpeeseen
Faceksen
takana on kehitysyhteistyö- ja monikulttuurisuushankkeiden parissa toimiva Kulttuuriyhdistys
Etnokult ry. Yhdistys syntyi nimenomaan festivaalia varten, kun Faceksen isät
Börje Mattsson ja Holger Wickström
toteuttivat monikulttuurisesta festivaalista vuosia muhineen ideansa, joka
syntyi 1990-luvun alussa, kun Karjaalle otettiin ensimmäiset kurdipakolaiset.
Mattssonin ja Wickströmin mielestä eri kulttuureista tulevien kohtaamista ja
yhdessä tekemistä tarvittiin enemmän aikana, jolloin etninen vihamielisyys oli
leviämässä Euroopassa.
–
Faces sai alkunsa, kun ”uusi Eurooppa” oli syntynyt. Sen jälkeen kun Berliinin
muuri kaatui, moni meistä uskoi, että nyt syntyi uusi Eurooppa, jossa kansat
voivat vihdoin kohdata toisiaan suoraan ja näin saadaan vapaampi Eurooppa.
Mutta tämä unelma valitettavasti kaatui Sarajevon laukauksiin. Uuden vapauden
tilalle tulivat etniset sodat ja ristiriidat, rasismi ja kansat maiden sisällä
alkoivat kääntyä toisiaan vastaan, Mattsson taustoittaa.
Hänellä
oli mahdollisuus käydä Bosniassa juuri noihin aikoihin nähden kaiken tuhon ja
hävityksen. Silloin hänelle syntyi fiilis, että tähän tarvitaan reaktio,
tarvitaan festivaaleja, joissa nimenomaan kulttuurit kohtaavat.
–
Faces oli meidän vastaus Sarajevon tapahtumiin. Koitimme muutaman vuoden saada
tukea opetusministeriöltä tähän, mutta emme saaneet mitään. Mutta sitten tuli
selvä sanoma Svenska Kulturfondenilta, että se olisi valmis tukemaan tämän
kaltaista toimintaa. Silloin uskallettiin muutaman ihmisen voimin konkretisoida
idea ja ruvettiin järjestämään festaria. Lähdimme siltä pohjalta liikkeelle,
että tuomme Suomessa olevia eri etnisiä ryhmiä mukaan ja myös uudet pakolais-
ja maahanmuuttajaryhmät.
Faces
poikkeaa monella tavalla suuremmista ja kaupallisimmista festivaaleista.
Tapahtuma koostuu metsäisestä luonnosta, monipuolisesta ohjelmasta,
rauhanomaista yhdessäolosta ja hyvästä yhteishengestä. Festivaalin tunnelmaa
Mattsson kuvaa ainutlaatuiseksi. Normaali festivaalihäly, päihtyneet ihmiset ja
ahtaus ovat tiessään.
–
Tilaa luonnon keskellä riittää kaikille ja jokainen kävijä on huomioitu:
esteettömyys on järjestäjille tärkeää, kuten myös lapsivieraiden viihtyvyys.
Hyvin monelle kävijälle, työläiselle, artistille ja järjestäjälle Faces on
oikeastaan utopia. Maailma, jossa ihanteet saavat kukkia muutaman päivän.
Sisäinen, alati hautova ja piilevä intohimomme löytää Faceksessä yhtäkkiä
leikkikentän, jossa ryntäillä joka suuntaan hilpeänä ja vapaana, haluttomana
määriteltäväksi. Faces tarjoaa mahdollisimman vähän rajoituksia, mutta yksi
asia on selvä: rasismia emme hyväksy!
Suvaitsevaisuuden
puolesta
Faces
on panostanut valtavirran ulkopuolelta tuleviin artisteihin. Tarkoituksena on
esitellä yleisölle omaperäisiä ja laadukkaita esiintyjiä. Kansainväliset
esiintyjät ovat olennainen osa festivaalia. Koko Suomen etnoskenen kärkikaarti,
kuten Pelle Miljoona, Transkaakko ja Sakari Kukko, on nähty monena vuonna Faceksen lavoilla.
–
Festivaalilla ei ole kuitenkaan tarjolla pelkästään musiikkia. Monipuoliseen
ohjelmistoon kuuluu koettavaa niin teatterista, tanssista kuin runoudestakin.
Faces kehottaa kävijöitään myös aktiiviseen osallistumiseen. Tarjolla aina
kymmenkunta työpajaa, Börje Mattsson kertoo.
Faces
Etnofestivaalilla on vuosittain vaihtuva slogan, joka on kannanotto
ajankohtaisiin ilmiöihin, jotka liittyvät suvaitsevaisuuden ja
monikulttuurisuuden teemoihin. Viime vuonna sloganina oli ”Viva la difference”,
jolla vastattiin vanhoillisen nationalismin ja äärioikeiston nousuun. Vain viikkoa
ennen etnofestivaalia tapahtuivat
Norjassa Utöyan saaren hirvittävät veriteot. Festivaalin esiin tuoma pelko
äärioikeiston noususta konkretisoitui äärimmäisen järkyttävällä tavalla.
–
Festivaalimme vastasi tähän suurella tunteella, suurella surulla – mutta myös
uskolla ja päättäväisyydellä katsoa eteenpäin – ja sillä voimalla minkä
yhteisöllisyys, ja jakaminen antavat, Mattson miettii.
Tänä
vuonna juhlittiin tunnuksen ”The New Spring” alla, joka iloitsi uudesta
suvaitsevaisuuden noususta.
–
Näimme, koimme uusia tuulia ympärillämme, positiivisia, avoimia, inhimillisiä
arvoja edistäviä
liikkeitä,
kuten Pekka Haaviston vaalikampanjan ja arabikevään. Ja otimme iloisesti ja
optimistisesti tunnukseksi: Uusi Kevät, The New Spring! Toivomme ja uskomme,
että nämä arvot sittenkin voittavat, saavat yliotteen pimeyden ja tyhmyyden
arvoja vastaan. Tässä Utöya ehkä toimi tiettynä herättäjänä, ehkä jopa
käännekohtana, Mattsson näkee.
Aiempina
vuosina on esimerkiksi otettu kantaa teemalla ”0,7%” kehitysyhteistyömäärärahojen
nostoon ja muutama vuosi takaperin huudettiin voimalla ”respect!”. Tällä
slangisloganilla vaadittiin kunnioitusta, koska silloin Suomessa olivat esillä
uhkaavat ristiriidat eri etnisten nuorisoryhmien välillä. Faces halusi
kajauttaa ilmoille ihmisten välisen kunnioituksen vihan ja ”alaskatsomisen”
sijaan.
Tapahtuman
toinen merkitys
Festivaalille
kerääntyy ihmisiä, jotka edustavat selkeästi suvaitsevaisuutta ja sen esille
tuomista. Faces sai viime vuonna arvovaltaisen vieraan, kun festivaaliin
osallistui Nobelin rauhanpalkinnon saaja, presidentti Martti Ahtisaari.
–
Faces on erinomainen mahdollisuus nähdä, miten monikulttuurinen Suomi toimii.
Faceksen teemana on suvaitsevaisuus ja solidaarisuus. Täällä on toki musiikkia
ja kulttuuria, mutta tapahtumalla on myös toisenlainen merkitys, kommentoi
Ahtisaari tuolloin.
Etnokult
ry. on paininut viime vuodet vaikeiden talousongelmien kanssa, mutta festivaali
on pystytty silti järjestämään joka vuosi. Tulevaisuus näyttää nyt
turvatummalta kuin pitkään aikaan. Kolmipäiväinen Faces toteutetaan hyvin
pienellä rahalla. Tänä vuonna noin 150 000 eurolla, Börje Mattsson paljastaa.
Faces
koki suuren muutoksen vuonna 2010, kun se joutui muuttamaan pois sille
vakiintuneesta paikasta Billnäsistä, jota usein kuultiin kutsuttavan
pikku-Berliiniksi. Tuolloin kohuliikemies Olli
Muurainen oli ostanut Billnäsin ruukin ja ryhtyi muuttamaan sitä
konferenssikeskukseksi välittämättä alueen historiallisista ja sen
vakiintuneista kulttuurisista arvoista. Vuonna 2009 Muurainen nosti Billnäsin
festivaalialueen vuokraa yllättäen 500 prosentilla. Niin Faces oli pakotettu
pois Billnäsistä.
– Uuteen
paikkaan, hieman syrjemmällä sijaitsevaan Gumnäsiin,
totuttautuminen on vienyt yleisöltä muutaman vuoden, ja näin kävijämäärä
tippunut odotetusti noin puoleen aiemmasta. Nyt tendenssi on se, että
kävijämäärä on jälleen kasvamassa, Mattsson iloitsee.
Faces
on saanut paljon tunnustusta työstään, viimeksi Ihmisoikeuspalkinnon, joka
myönnettiin sen kokonaisvaltaisesta ja pitkäjänteisestä työstä ihmisoikeuksien
edistämisestä sekä eri kulttuurien tunnetuksi tekemisestä.
Vuonna
2008 se sai Elmu-Award palkinnon. Säätiön hallitus katsoi Etnokult ry:n
Faceksen muistuttavan kaikkia musiikkialan toimijoita siitä, mitä
mahdollisuuksia luja tahto, kirkas visio ja hyvä musiikki avaavat. Samana
vuonna Faces sai Kulttuuriministeriön Suomi-palkinnon.
–
En usko maastamme löytyvän toista festivaalia, joka ottaisi yhteiskunnallisiin
kysymyksiin yhtä vahvasti kantaa, Mattsson painottaa.
Etnofestivalin
yhteiskunnallinen näkökulma on aina ollut ja on yhä voimakkaan humaani,
huolehtiva – ja punavihreäkin, toki. Ensi vuonna tämä rauhan ja rakkauden
festivaali siirtyy elokuun ensimmäiseen viikonloppuun. Musiikkia on luvassa
muun muassa Irakista, ja myös lattarimusiikin ystäviä hellitään.