Vallankumous on entistä tarpeellisempi

Kun istahtaa Ritva Sorvalin ja Hannu Salmisen kanssa ei jää epäselväksi, että tämä on nähty aikaisemminkin. Molemmat ovat olleet reilun kolmekymmentä vuotta vasemmistolaisessa työväenliikkeessä. Molemmat ovat ammatiltaan näyttelijöitä. Historia on läsnä, nykypäivää verrataan siihen mitä on ollut ennen. Jonkinlainen huokaisu: eikö ihmiskunta koskaan opi, emmekö me kaikki koskaan opi...

He puhuvat maailmasta, politiikasta, ihmisistä siten kuin olivat omaksuneet aikana, jolloin kommunistinen liike ja koko työväenliike oli voimissaan.

Riisto on voimistunut

Hannu Salminen pohtii, miten maailman talous pyörii kolmen asian ympärillä: öljy, huumeet ja aseet. Jokin niistä on aina mukana konflikteissa, joskus kaikki yhtä aikaa. Näiden vuoksi ovat olleet kylmä sota ja edelleen jatkuvat sodat.

– Historian spiraali näyttää menevän niin, että aina tullaan uudelleen asetelmaan, josta oli vaiettu tai joka oli julistettu vanhentuneeksi. Kapitalismi on silti edelleen kapitalismia. ”Yhtiön miehet tulevat aseineen”, tarvittaessa, ihan niin kuin ennen. Globalisaation ja imperialismin välille voi jo panna yhtäläisyysmerkit.

Kapitalismi vetelee viimeisiään. Se alkaa Salmisen mukaan olla jo hengenvaarallinen maapallolle ja sivilisaatiolle.

– Silloin kun niin sanottu reaalisosialismi oli olemassa, oli myös palkansaajalla mahdollisuus vaikuttaa asioihin kapitalistisissa maissa. Ay-liike oli voimakas. Marx muistaakseni kirjoittikin, että jos kapitalismi saa vapaasti edetä niin se jättää jälkeensä pelkkää autiomaata.

Ritva Sorvali arvioi, että perusteiltaan ei mikään ole muuttunut siitä kun kaksikko tuli liikkeeseen mukaan.

– Paitsi se, että riisto on voimistunut ja kapitalismin vaikutus lisääntynyt. Jos 1970-luvulla vallankumous oli tarpeen niin nyt se on vielä tarpeellisempi. Esimerkiksi muutaman kymmenen tuhannen työttömän joukosta on siirrytty 250 000 ihmisen työttömyyteen. Kai tuon luvun voisi tuplata, jos siihen panisi lisäksi kortiston putsaamisen: eri lailla ”työllistyneet” tai ”koulutuksessa” olevat. Sitten jossain keskustelussa telkkarissa kokoomustyttö oli aidosti sen näköinen, ettei vähempää voi kiinnostaa joku työttömyys...

– Maailma näytti erilaiselta silloin kun luokkaristiriidat olivat näkyvillä. Sitten niitä ruvettiin peittelemään, tuli ”yhteinen hyvä”. Sen opiskelimme 70-luvulla. Emme uskoneet sitä mitä kaikista tiedotusvälineistä tuputettiin, muistelee Salminen.

Luokkaeroja kärjistetään

Lapsikin ymmärtää, että jotain mätää on, jos joku Nokian Eeloppi saa käteensä 2,3 miljoona euroa jo ennen kuin on tullut töihin, toteaa Sorvali.

– Ei tuo ihminen voi olla niin arvokas. Poliitikot, aikuiset, voisivat tämän myös ymmärtää. Puhutaan sitten kestävyysvajeesta, kun tämä asia on oikaistu.

Salminen huomauttaa, että kansantuote on kasvanut Euroopan unioniin liittymisen jälkeen.

– Jos minulla olisi käppyröitä tähän, ne osoittaisivat jotain yli kolmenkymmenen prosentin kasvua. Samaan aikaan jopa suoranainen köyhyys on lisääntynyt. Tuloerojen kannalta ollaan vieläkin kauempana, 40 vuoden takaisessa. Rikkaiden kesken rahat on jaettu. Palkkojen osuus kansantulosta on alle puolet.

Joku sanoo, että palataan luokkayhteiskuntaan. Salmisen mukaan siinä on oltukin.

– Uutta on luokkaerojen kärjistäminen... aina uusia ihmisryhmiä putoaa köyhyysrajalle.

Sorvali ihmettelee, mihin valuvat työllä tehdyt rahat.

– Se ei ole kateutta vaan oikeudenmukaisuuden vaatimista. Kansa jaetaan niihin, joilla menee hyvin ja niihin joilla menee aina vain huonommin. Poliitikot puhuvat epäolennaisuuksista, päivänpolitiikan nippeleistä, ja samaan aikaan sosiaaliturvaa heikennetään, byrokratia lisääntyy, terveydenhuoltoa ja muita hyvinvointivaltion osia ajetaan alas, yksityistetään kun muka ei ole rahaa hoitaa niitä kuten ennen. Firmojen annetaan mennä ulos tai ulkomaiseen omistukseen, jopa valtion yhtiöiden ja valtion tukemien yritysten, manaa Sorvali.

– Niin, eikä silloin ulkomaalaisissa huomata mitään epäilyttävää, jos ne ovat meidän yhtiöidemme omistajia, kuten aika lailla on. Luulisi kiinnostavan tämä asia erilaisia suomalaisuuden puolesta puhujia, arvelee Salminen.

Sorvalin mukaan Salmisen havainto on hyvä.

– Maahanmuuttajia jahdataan, mutta taloussuhteissa olevia ulkomaalaiskytkentöjä ei edes nähdä. Nokiasta lähtien ulkomaalaiset hallitsevat.

Kansat sortajaa vastaan

Hannu Salminen oli katsonut eduskuntapuolueiden vaalitentin.

– Kukaan ei kyseenalaistunut tätä järjestelmää. Missään olennaisessa, jos ne edes olisivat tulleet esille, puolueet eivät poikkea toisistaan. Edes nyt vaalien alla, jolloin olisi tarpeen eroja tehdä. Puolueiden aatteet ovat niin hukassa, ettei kyseenalaisteta ollenkaan järjestelmää, joka antaa tuotantovälineiden omistajille tyrannin oikeudet. Asetutaan annettuihin puitteisiin.

Ritva Sorvalin mielestä ei ole vanhanaikaista sanoa, että kansojen on noustava sortajaansa vastaan.

– Se on tämän ajan vaatimus. Ja sen toteutumisestakin on jo esimerkkejä maailmalta. Kauanko ihmiset sietävät tällaista menoa?

– Kyllä omistus- ja tuotantosuhteiden muuttaminen on se tärkein asia, sanoo Salminen.

– Tuskin voi ennalta kuvata millainen sosialismi on, mutta se on selvää, että maailma huutaa yhteisyyttä selvitäkseen hengissä. Jos joku katsoo latinan kielen sanakirjasta, se on kommunismi. Sosialismia ei voi ennalta määrätä. Mutta siitä, jos politiikka nojaa pelkästään talouskasvun odotuksiin ei hyvä seuraa. Mitä jälkipolville silloin jää tällä menolla, jossa maailman menon tahdin määrää vain voitto ja aina entistä suurempi voitto?

Suomen kommunistisen puolueen ehdokkaat Hämeen vaalipiirissä >>>