Venezuela
Venezuelan valtataistelussa on havaittavissa selkeä etnis-yhteiskunnallinen eturistiriita. Kuten 80 % Venezuelan kansasta myös presidentti Hugo Chávez lukeutuu Barinasin intiaanina "pardoihin". Termi on sidoksissa sekä yhteiskuntaluokkaan että etniseen taustaan. Pardot koostuvat mestitseistä, intiaaneista ja afrikkalaisesta väestöstä. He elävät maassa sorrettuina ja köyhyydessä (alle köyhyysrajan 80 % väestöstä). HDI-indeksillä mitattuna Venezuela sijoittui v. 2003 maailmantilastossa sijalle 68. Maan ulkomaanvelka oli samana vuonna 20,7 miljardia dollaria.
Valkoisten eurooppalaisten perillisten etninen vähemmistö eli "mantuanot" piti ennen Chávezia hallussaan taloudellista ja poliittista valtaa maassa. He olivat hyvin koulutettuja ja englannin kielen taitoisia. Ulkomaiset investoijat neuvottelivat heidän kanssaan. Heidän hallussaan olivat perinteisesti kaupankäynti, öljyteollisuus, parlamentti, tiedotusvälineet, maan armeija ja hallinto. Venezuela on USA:lle kolmanneksi tärkein öljyntoimittajamaa. Sille, jonka hallinnassa on öljyteollisuus, kuuluu myös valta maassa.
Eliitin osuus väestöstä on noin 20 %. Viime vuosina yhteiskunnallinen tilanne on muuttunut olennaisesti. Chávezin kaudella eliitin itseoikeutettu asema on kyseenalaistettu täysin.
Bolivaarinen vallankumous
Vallankumouksen alkuperä juontaa vuodesta 1989, jolloin Venezuelan kansa nousi kapinaan peruselintarvikkeiden ja -palveluiden hinnankorotuksia vastaan. Kapina johti satojen ihmisten kuolemaan poliisin ja armeijan käsissä sekä sotatilan julistamiseen.
Laskuvarjojoukkojen everstiluutnantti Hugo Chávez perusti tuolloin bolivaarisen vallankumousliikkeen (BRM) armeijan upseerien keskuuteen. Nämä upseerit eivät hyväksyneet armeijan käyttämistä kansaa vastaan eivätkä maan huippupoliitikkojen ja sotilaiden korruptoituneisuutta.
Vuonna 1992 Chávez epäonnistui vallankaappauksessa ja joutui vankilaan. Hänet valittiin v. 1998 presidentiksi. Hän lupasi maalle uuden perustuslain ja harjoittaa politiikkaa, joka auttaisi köyhien elämää. Presidentti hajotti kongressin ja korkeimman oikeuden sekä teki lukuisia muutoksia maan perustuslakiin. Jopa valtion virallinen nimi muuttui Venezuelan bolivaariseksi tasavallaksi.
Venezuelan oikeisto yritti keväällä 2002 USA:n tukemana vallankaappausta. Yritys epäonnistui, kun kansa ja armeija nostivat uudelleen valtaan syrjäytetyn presidentin. Oikeisto yritti uudelleen joulukuussa 2002 masinoimalla Chávezin syrjäyttämiseen tähtäävän yleislakon. Lakon tavoitteena oli ensin presidentin asemaa koskevan neuvoa-antavan kansanäänestyksen pitäminen ja sen jälkeen presidentin suistaminen vallasta. Päämäärän saavuttamiseksi maa pyrittiin ajamaan poliittiseen ja taloudelliseen sekasortoon.
Kahdeksan viikkoa kestänyt yleislakko päättyi 4.2.2003. Chávez voitti taistelun vallasta, koska maan armeija ja kansan enemmistö pysyi hänen tukenaan koko poliittisluontoisen lakon ajan. Öljyteollisuus oli tämän jälkeen Chávezin hallituksen käsissä. Hän erotti öljyteollisuuden palveluksesta 20 000 lakossa mukana ollutta työntekijää ja korvasi heidät omilla luotetuillaan.
Maaliskuun alussa 2003 presidentti Chávez esitti uusia linjauksiaan maan talouspolitiikkaan: "On tullut aika muuttaa talousmallia, meidän on luovuttava 20. vuosisadan talousmallista – mallista joka on luotu vähemmistön vaurautta ja enemmistön köyhyyttä varten."
"He ovat kuvanneet minua villi-ihmiseksi"
Puhuessaan Porto Alegren sosiaalifoorumissa 23.1.2003 Chávez tunnusti, että hänellä on ollut vaikeuksia saada latinalaisen Amerikan vasemmistoa ymmärtämään itseään.
"He ovat kuvanneet minua villi-ihmiseksi. Ainoastaan Fidel Castro on kyennyt ymmärtämään, mikä Hugo Chávez on miehiään. Latinalaisen Amerikan vasemmisto katsoo minua epäillen."
Chavezin mukaan vasemmisto näki hänessä vallankaappausjohtajan. "He olivat valheen uhreja. Vasta huhtikuun 11. päivän vallankaappauksen jälkeen globalisaation vastainen liike alkoi nähdä minun hallitukseni vaihtoehtona imperialistiselle vallalle."
Fidel Castro sanoi 14.4.2004 Havannassa pitämässään puheessa, että kukaan tai mikään ei voi pysäyttää Venezuelassa meneillään olevia muutosprosesseja tai pysäyttää bolivaarista vallankumousta. Kuuba vahvisti tukensa Chávezin bolivaariselle vallankumoukselle.
Chávezin hallitus
Vuonna 2000 muodostettuun Chávezin hallitukseen kuuluivat seuraavat puolueet parlamenttipaikkoineen: MVR (Viidennen tasavallan liike, 76), MAS (kommunistisesta puolueesta Prahan kevään jälkeen eronnut joukko, 21), PPT (Isänmaa kaikille, 1), SI, Independentes por la Comunidad Nacional (0), Genie Ermergente (0), Acción Agropecuaria (0), Movimiento Electoral del Pueblo-Partido Socialista de Venezuela (0) ja Venezuelan kommunistinen puolue. VKP:lla on myös olennainen rooli bolivaaristen piirien ylimmässä johdossa.
Kansanäänestys
Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maat onnittelivat 17.8. Chávezia vaalivoitosta 15.8.2004 järjestetyssä kansanäänestyksessä. Chávez sai 58,25 % annetuista äänistä. Kansainväliset vaalitarkkailijat – mm. OAS:n pääsihteeri Cesar Gaviria ja ex-presidentti Jimmy Carter – hyväksyivät mukisematta äänestystuloksen.
Ainoastaan USA:n nykyjohto oli tyytymätön äänestyksen lopputulokseen, koska se on tehnyt kaikkensa Chávezin syrjäyttämiseksi. Tähän mennessä USA on kokeillut jo vallankaappausta, kansallista lakkoa, talouden sabotointia, kolumbialaisia puolisotilaallisia joukkoja ja kansanäänestykseen tarvittavan nimienkeruun rahoittamista.
Köyhien presidentti Chávez ja hänen hallituksensa jatkavat edelleen Venezuelan yhteiskunnallista uudistamista, koska heillä on kansansa enemmistön tuki takanaan. Yhteistyö Kuuban kanssa on johtanut hyviin tuloksiin. Chávez ja Castro vetävät yhdessä tiukinta anti-imperialista politiikkaa Etelä-Amerikassa.
Venezuela ottaa etäisyyttä kapitalismiin
Chávez ilmoitti televisiopuheessaan Caracasissa kansanäänestyksen jälkeen, että "kapitalistisen mallin tulee muuttua sosiaaliseksi, inhimilliseksi ja tasa-arvoiseksi taloudeksi". "Aika tämä kehityksen kiihdyttämiselle on tullut. Vallankumous on juuri alkanut."
Tähän saakka suhteellisen itsenäisen pankkijärjestelmän saattaminen maan keskuspankin entistä tiukempaan valvontaan on aloitettu tehostamalla keskuspankin toimintoja. Maan liikemiesten tulisi auttaa hallitusta suuntaaman maailman viidenneksi suurimpien öljyvarantojen hyödyntäminen "humanistiseen talouteen" ja pois "uusliberalistisesta taloudesta".
Chávez kohensi entisestään asemiaan maan paikallisvaaleissa marraskuussa. Hänen johtamansa 5. tasavallan puolue sai 20/22 jaossa olleista kuvernöörien paikoista.
Saavutukset
Chávezin suorittamaan kulttuurivallankumoukseen ovat kuuluneet korttelikomiteat, bolivaariset piirit ympäri maata sekä köyhien kansalaisten koulutus- ja lukutaitokampanjat.
Mission Robinsonin myötä vuodessa yli miljoona ihmistä on oppinut lukutaidon.
Mission Ribas on suonut opintojen turvaamiseksi apurahan yli 500 000 korkeakouluopiskelijalle. Mission Sucre on lisännyt yliopistojen opiskelupaikkoja.
Hallitus on perustanut bolivaarisen yliopiston, jossa opiskelee yhteensä 15 000 nuorta. Maahan on perustettu kansalaisia varten maksuttomia internet-keskuksia.
Yhteistyössä Kuuban kanssa on luotu maanlaajuinen Mission Barrio Adentro. Se tarjoaa lääkäripalveluita ja hammashoitoa niille, joilla ei ole varaa maksaa kalliita yksityisiä terveyspalveluita. Maassa on toteutettu massiivinen rokotuskampanja ehkäisemään sairauksia ja kulkutauteja. Kuuban järjestämän terveydenhuollon piirissä on 10 miljoonaa ihmistä Venezuelan 23-miljoonaisesta kansasta.
Miljoonat ihmiset ovat muuttanet slummeista kelvollisiin asuntoihin (Mission Barrio Adentro ja Bolivar Plan 2000). Vuosien 1999-2002 aikana on rakennettu yli 900 000 asuntoa. Sosiaaliturvan yksityistäminen kumotaan. Eniten tarvitsevat saavat ilmaisen sairaanhoidon ja laadukkaat terveyspalvelut.
Venezuelaan on perustettu valtion omistama kauppaketju MERCAL takaamaan perusravinnon kohtuuhintaan kaikille. Hallitus on perustanut pankkeja ja rahoituslaitoksia kuten Kansan pankki ja Naisten pankki, jotta kansalaiset voivat saada lainoja hankkeisiinsa. Kansalaisia on rohkaistu perustamaan tuotanto- ja palveluosuuskuntia työpaikkojen luomiseksi ja elämän laadun parantamiseksi. Kansallista teollisuustuotantoa tuetaan kehottamalla ihmisiä ostamaan kotimaisia tuotteita. Maareformin myötä talonpojat ja maatalousosuuskunnat ovat saaneet maata, lainoja ja teknistä apua. Maan öljyteollisuutta ei ole yksityistetty.
Vuonna 1998 Venezuelan vuotuinen inflaatio 50 % tasolla. Vuonna 2002 se oli pudonnut 23 %. Vuonna 1999 vähimmäispalkka oli 75 000 bolivaria. Kolme vuotta myöhemmin se oli kohonnut n. 190 000 bolivariin.
Vallankumous jatkuu
Chávezin hallintokautena kansan asema on kohonnut. Suuret köyhien ihmisten kansanjoukot ovat ensimmäistä kertaa tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. He ovat osallistuneet sydämellä ja sielulla maansa rakentamiseen. He muodostavat bolivaarisen kansanrintaman, jonka käsissä on maan tulevaisuus.
Venezuela on loistava esimerkki maailmalle siitä, kuinka yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa voidaan harjoittaa kansan enemmistön hyödyksi USA:n imperialismin aggressiivisesta painostuksesta huolimatta.
(Sarjan edelliset osat julkaistu 10., 17. ja 23.12.2004.)