VIIKON KOLUMNI: Missä mennään ja kuka vie?
Ollako vai eikö olla? Siinäpä pähkinä. Tämä kuolematon kysymys tuli mieleen kun, seurasin eduskunnan puolustusselonteosta alkukesästä käymää lähetekeskustelua.
Tässä keskustelussa kaikki osalliset tahot kiersivät asiaa kuin kissa kuumaa puuroa. Puhuivat uhista ja kipupisteistä. Mitä ne konkreettisesti ovat? Jos ulkoministeri kuittaa koko keskustelun esimerkkinä konsensuksen kaikkivoipaisuudesta ja demokratian ilmenemisestä, on vähän yllättävää kuulla samassa yhteydessä, että EU-Nato-kytkentä on olemassa, eikä sitä pidä vähätellä. Eivätkö kenenkään hälytyskellot soi?
Tämän asiakokonaisuuden analyysiksi ei riitä perussuomalainen hokema omien rajojen puolustamisesta. Myöskin keskustapuoluelaiset ajavat tässä asiassa harhaisesti keskenään eri suuntiin. Toisaalta kielletään kekkoslaisesti Nato-suuntaus, mutta samalla korostetaan vanhamaalaisliittolaista patriotismia, ja tässä ne tekevät ajatuksellisen kuperkeikan, jonka johdannaisena tullaankin lopputulemaan, jossa Nato onkin se viimeinen oljenkorsi. Ryhmänä ovatkin mietinnön takana.
* * *
Missä logiikka? Kun meillä on ihan pääministeri- ja puolustusministeritasolta lausuttuna totuutena, ja kaiketi uskottava varuskuntaverkosto, laaja reservi ja asevelvollisuusarmeija, niin mikä tästä baletista vielä puuttuu?
Ja niitiksi vielä tähän, kaiken osaava ulkoministerimme loihe lausumaan, että lähitulevaisuudessa me – siis he – pyrimme perustamaan työryhmän pohtimaan näitä kysymyksiä. Mitä helvetin selvitettävää tässä vielä on?
Miksi, tähän selvitykseen sisältyvä esitys 2 prosentin korotusautomaatista puolustusmenoihin on relevantti? Samaan aikaanhan tehdään leikkauksia, supistuksia kaikkialla. Pitäisi kai luoda juuri näitä sotahulluja varten, jokin turvatakuuko? Ja mitäköhän turvaa se meille tuottaisi?
Miksi ulkopoliittinen johto kytkee yhteen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan? Tämä turvallisuuselementti sisältää vaarallisella tavalla rasistisen aspektin? Soinille se sopii mainiosti. Meitä uhkaavat Helsingin kerjäläiset. Että liikkuvat taa! Onko meillä olemassa tässä(kään) asiassa vielä oppositiota? Sitä perinteistä vasemmistoa? Sitä rauhantahtoista?
On hirmuisena vaarana, että tästä käynnissä olevasta keskustelusta joku tekee jonkin liian suoraviivaisen johtopäätöksen. Pelottavalta tuntuu, että meidän eduskuntavasemmistomme ei osaa vastata näihin haasteisiin. Eduskunnan vasemmallakin tuntuu olevan päällimmäisenä ongelmana tämän asian taloudellinen aspekti, siis lasketaan vain euroja. Tässä pitäisi olla kyllä, meidän vasemmistolaisten kannalta, päällimmäisenä tämä periaatekysymys.
Kuten huomataan, tässä jää pelkkiä avoimia kysymyksiä. Kenen näihin pitäisi vastata? Siis missä mennään? Ja kuka vie?
UNTO NIKULA
Kirjoittaja on vantaalainen tietoliikenneteknikko.