VIIKON KOLUMNI: Pulttina mutterissa
Missä viipyy Suomen Precarias a la deriva? Olisi töitä.
Kaikki Suomen puhelinpalveluun keskittyneet kasvuyritykset, jotka laajenevat ja supistuvat, vaihtavat paikkakuntaa ja muuttavan muotoaan kuin R-kioskit muinaisessa mainoksessa, suorastaan huutaisivat käytävilleen tutkivien journalistien sankkaa joukkoa.
Precarias a la deriva on espanjalainen feministiryhmä, joka valotti Hoivaajien kapina –kirjaan prekaarien naisten elämää.
Minullakin oli Lapinlahdella monen vuoden ajan Midas Touch -puhelinpalveluyritys suorastaan tarjottimella, jos olisin yht’äkkiä monistunut yhdestä yksinäisestä yläsavolaisesta feminististä reippaaksi toimintaryhmäksi.
Koska en ole vielä löytänyt edes sitä toista yläsavolaista feministiä, kävin Midas Touchissa Lapinlahden kunnan työllistämisprojektien paikallislehtiliitteen tutkivana toimittajana. Midas Touchin kunniaksi on sanottava, että antoivat toimittajan taivastella puhelinpalvelijoiden työpäivää kohtuullisen vapaasti.
Havaitsin, että pari vuotta tyhjyyttään kumissut kunnan häpeäpilkku, teknologiatalo, täyttyi nyt työntekijöistä niin kuin rohkeiden päättäjien visioissa oli 2000-luvun nousukiidossa kangastellut. Midas Touchin lippulaiva ja käyntikortti eivät olleet ne mutterinmuotoisessa asetelmassa istuvat työmuurahaiset, jotka myivät liukuhihnalta terveystuotteita, vaan kylmien huoltoasemien palvelupuhelimeen vastaajat, vakuutusmyyjät sekä lääke-esittelijöiden koordinoijat.
Hyvä on, jossainhan nekin työt on syytä tehdä, ei siinä mitään. Mieluummin tietysti maalaispaikkakunnalla, jossa on tinka etenkin naistyöpaikoista. Siitä pluspisteitä.
Toisen pluspisteen annoin yrityksen matalasta hierarkiasta – itsekin aloittelin silloin johtamisen opintojani. Suurin johtaja istui salin nurkassa tavallisen työpöydän ääressä läppärin kera.
Ihan kiva, eikö vain?
Tulin toisiin ajatuksiin, kun etenin itse omissa johtamisen opinnoissani. Jossain vaiheessa hinkkasin tiimityöskentelyn luentokalvoja ja tajuntani räjähti. Tämähän on näennäistä paskaa. Ollaan kaikki tasavertaisia kavereita, kunhan vain pidetään mielessä päämäärä.
* * *
Kun itse muistelen kaikkein parhaimpia päätoimittajia, joita uralleni on mahtunut, ovat kaikkein parhaimmat esimiehet olleet sellaisia, joita minä, tavallisesti toimitushierarkian alimmaisin tai oikeastaan kaikkien piirien ulkopuolinen, free lancer, en ole koskaan tavannut.
Sellainenhan esimies on hyvä, josta alainen voi rauhassa muodostaa oman myyttisen kuvitelmansa. Jos minulla olisi koko ajan kotitoimituksessani istunut joku nurkassa läppärin kanssa, olisin alta aikayksikön hermostunut mokomaan muka-mukavaan kyylään.
Tiimien nurkassa läppärin kera muina munkkeina nakutteleva esimieshän on mitä kammottavinta kontrollia.
Onhan tiimeillä kuitenkin yhteinen päämäärä, joku nyt kuiskaa. Päämäärä? Mikä päämäärä vallitsevissa kapitalismin oloissa, kysyn. Osakeyhtiöiden päämäärä on tahkota osakkeenomistajille lisää rahaa. Ja osakkeenomistajat, kuten kaikki tiedämme, ovat järjestelmämme loisia. Mitä he muuta tekevät kuin omistavat rahaa, jonka pitäisi poikia lisää rahaa?
Ajatellaanpa esimerkiksi yrityksen nimeä Midas Touch. Midas oli sadun ahne kuningas, joka kosketuksellaan sai kaiken muuttumaan kullaksi. En oikein usko, että Midas Touchin osakkeenomistajat ovat ryhtyneet niin rankkaan asiaan kuin omistamisen, jotta puhelinpalvelijan Honda Civic muuttuisi kullaksi.
Sitä vain kummastelen, että eivätkö Midas Touchin perustajat ole lukeneet satua loppuun. Kuninkaallahan oli lounaallaan, ilmaisella varmaan, niin sanotusti huonot housussa.
PIA VALKONEN
Kirjoittaja on lapinlahtelainen lehtipiika.