Yksisilmäistä propagandasotaa
Propagandasota Kaukasian selkkauksen ympärillä jatkuu Siinä käytetään hyväksi selkkauksen suurinta valhetta, jonka mukaan Venäjä oli hyökkääjä ja Georgia uhri
Osa propagandasodasta on kiukuttelua sen johdosta, että USA:n, Naton ja Israelin taustatuella aloitettu Georgian hyökkäys meni myttyyn. Se paistaa USA:n johdon ja myös monien Nato- ja EU-maiden johtajien käyttäytymisestä samoin kuin Suomen kokoomuspoliitikkojen ja Nato-mielisen median lausunnoista.
Jälkimmäiset käyttävät valhetta Suomen turvallisuuspoliittisen linjan muuttamiseksi ja Nato-jäsenyyden pohjustamiseksi. Helsingin Sanomien kolumnisti Olli Kivinen kääntää Georgian tappioon päättyneen sotaretken "maailmanpolitiikan suureksi käänteeksi" ja osoitukseksi siitä, että nyky-Venäjä jatkaa itäisen naapurimme "vuosisataista imperialismia".
Mitä oheisvalheita ja väärintulkintoja on sitten kasattu selkkauksen suurimman valheen höysteeksi? Seuraavassa listaa, joka on pitkälti yhteneväinen brittiläisen The Independent -lehden 15.8. julkaiseman analyysin kanssa. (Sekin osoitus siitä, missä alennustilassa maamme valtamedia on jopa brittiläiseen porvarilliseen mediaan verrattuna.)
Ensiksikin, esitettiin väitteitä Venäjän aggressiivisista pyrkimyksistä, jotka tähtäsivät Georgian ja sen pääkaupungin valtaamiseen.
Todellisuudessa Etelä-Ossetiaan hyökännyt Georgia julisti olevansa sotatilassa Venäjän kanssa. Sodassa osapuolten perustavoite on heikentää vastustajan sotilaallista kapasiteettia. Juuri näin Venäjä teki, kunnes hyväksyi tulitauon. Asemia, joita Venäjä otti haltuunsa Georgian sisällä, voidaan ihan oikeasti pitää puolustuksellisina. Esimerkiksi Gorissa Etelä-Ossetian rajalla on Georgian sotilastukikohta. Mitään osoituksia Venäjän pyrkimyksistä ottaa Georgian alueita pysyvästi haltuunsa saati hyökätä Tbilisiin ei ollut.
Niinpä USA ja Nato alkoivat valtamedian avustuksella levittää tarinaa, jonka mukaan niiden päättäväinen väliintulo pakotti Venäjän pysähtymään. Tätä täydennettiin kovistelulla, että Venäjän joukkojen on heti poistuttava Gorista ja muilta Georgian alueilta.
Tässäkin oli kyse bluffista. Kuten Etyjin erityislähettiläs Heikki Talvitie Ylen Ykkösaamussa keskiviikkona selvitti, jokainen armeija turvaa selustansa ja sivustansa Venäjän armeija suoritti valvontaa Etelä-Ossetian ulkopuolella varmistaakseen, ettei sen tarvitse enää myöhemmin itse tarkkailla tätä aluetta. Eikä joukkojen vetäytyminen tapahdu päivässä, kuten siviilit kuvittelevat. Venäjän kannalta on Talvitien mukaan tärkeintä, että Etelä-Ossetiaan jätetään riittävä määrä sotilaita, jotta hyökkäys ei toistuisi.
Toiseksi, väitettiin, että Venäjä halusi saada aikaan "hallinnon vaihdoksen" Georgiassa Venäjän viranomaiset kiistivät jyrkästi tämän todeten, että ei ollut heidän asiansa syrjäyttää vaaleilla valittua johtajaa. Kreml luultavasti ilahtuisi, jos georgialaiset rankaisisivat sotaisaa presidenttiään, mutta Venäjä näyttää hyväksyvän, että georgialaiset itse päättävät mitä tapahtuu Georgiassa.
Kolmanneksi, esitettiin hälyttäviä raportteja Venäjän aikeista pommittaa Azerbaidzhanista Georgian kautta Välimerelle kulkevaa BTC-kaasuputkea. Näissäkään väitteissä ei ollut himpun vertaa totta.
Neljänneksi, esitettiin Olli Kivisen tapaan yleisiä väitteitä Venäjän energiavaurauden lietsomasta itsevarmuudesta ja aggressiivisesta nationalismista, johon kuuluu muun muassa "lähiulkomaiden" horjuttaminen
Mutta jos ei lasketa mukaan Tshetsheniaa, jota Kreml on aina pitänyt osana Venäjää ja jossa käydyllä sodalla oli osin ulkomaiset juuret, enempää Putin kuin Medvedevkään eivät ole ennen äskeistä selkkausta kertaakaan lähettäneet joukkoja Venäjän rajojen ulkopuolelle. Väite Putinin halusta palauttaa Neuvostoliiton rajat on kaukana siitä mitä hän on todellisuudessa tehnyt. Putin käytti presidenttikautensa järjestelmällisesti Venäjän Neuvostoliiton jälkeisten rajojen vahvistamiseen ja allekirjoitti sopimuksia jokaisen halukkaan naapurimaan kanssa. Joidenkin maiden haluttomuus ei johtunut niinkään Venäjästä kuin näiden maiden vallanpitäjistä ja Nato-kytkennästä.
Tietenkään Venäjä ei pidä siitä, että uusia Naton jäseniä ilmaantuu sen rajoille. Kanta heijastaa Venäjän näkemystä legitiimeistä turvallisuuseduistaan. Mutta se on eri asia kuin vaatia entisen Neuvostoliiton rajojen palauttamista.
Venäjä ja sen nykyjohto eivät ole tietenkään mitään pulmusia. Ja on ymmärrettävää, jos propagandavyörytyksen kohteina olevien ihmisten on vaikea uskoa, että Venäjä haluaa vain täsmälleen sitä mitä sen johtajat sanovat haluavansa. Mutta kyse ei olekaan vain Venäjästä ja Georgiasta, vaan välttämättömyydestä estää sodan eskalaatio, kansainvälisen ilmapiirin myrkyttäminen ja Suomen suistaminen Natoon.
ERKKI SUSI