Yle on pärjännyt hienosti kovassa kilpailussa
Viime joulun alla monien uutisia lukevien silmät räpsähtivät, kun lehdissä kerrottiin että Yleisradio Oy:n uuteen hallitukseen valittiin rock-muusikkona parhaiten tunnettu Kikka Laitinen. Mies-, tekniikka- ja talousvaltaisessa vuoden 2012 hallituksessa on kaksi naista, Laitisen lisäksi professori Laura Kolbe.
Tuliko valinta yllätyksenä, Kikka Laitinen?
– Kyllä tämä hieno tilaisuus tuli hieman yllätyksenä, mutta ei välttämättä kovin suurena. Olen toiminut erilaisissa musiikkiin ja kulttuuriin liittyvissä luottamustoimissa jo vuodesta 1989 saakka, Kikka Laitinen vastaa.
Tampereen ja Keski-Suomen vuosien jälkeen lahtelaistunut Laitinen ei ole kuitenkaan pelkästään rokkari, vaan hyvin monipuolinen säveltäjä, sanoittaja ja laulaja sekä kirjailija. Alan luottamustehtäviä ovat olleet muiden muassa jäsenyydet Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n hallituksessa, Valtion säveltaidetoimikunnassa ja tekijänoikeusjärjestö Teoston eri työryhmissä.
Laitisen valinta osui ajankohtaan, jolloin Yle on päivän puheenaihe eduskunnan juuri hyväksymän uuden rahoitusmallin vuoksi. Turvaako hyväksytty malli Ylen toiminnan ja kuluttajien edut?
– En ole itse ollut tätä mallia miettimässä enkä päättämässä, mutta esillä olleista vaihtoehdoista se mielestäni parhaiten turvaa Ylen rahoituksen. Itse en olisi parempaa mallia keksinyt. Maksua olisi voitu harkita oikeudenmukaisemmaksi tulojen mukaan ja yksi maksu taloutta kohti olisi riittävä.
Tietoa ja hyvää viihdettä hömpän tilalle
Yle on pitkään ollut mediamyllerryksessä, taloussäästöjen sekä kaupallisten kanavien ja internetin puristuksessa. Seuraukset näkyvät toimittajien irtisanomisina ja tehtävien ulkoistamisena sekä ulkoa ostetun hömpän lisääntymisenä. Miten Ylen nykyinen asema voidaan säilyttää ja yhtiötä kehittää?
– Ongelmista huolimatta Yle on pärjännyt hienosti. Minusta tuntuu, että Yleen luotetaan ja pidän sitä luotettavana tietolähteenä. kaupallisten radioiden soittolistat ärsyttävät kuulijoita paljon enemmän kuin Ylen musiikkitarjonta, vaikka siitä ei puhuta.
Laitinen muistuttaa, että monen ammattimaisen musiikin tekijän leipä olisi loppunut jo aika päivää ilman Yleä. Tässä hän antaa kuitenkin tunnustusta eräille pienille paikallisradioille, jotka tekevät lähes Ylen veroista työtä
– Ylen uutisiin toivoisin kuitenkin lisää hyviä uutisia, nimittäin maailmasta löytyy niitäkin. Eikä ihan jokaista pommia ja auton suistumista tarvitse uutisoida, niillä vain pelotellaan ja masennetaan ihmisiä. Uutisten kautta haluaisin lisää tietoa ihmisten omasta toiminnasta, mitä Suomessa tehdään ja mitä täällä pitäisi tehdä.
Viihde ei lopu Ylestä, jos Laitiselta kysytään. Mutta huonosta viihteestä, hömpästä hän karsisi rajusti. Esimerkkinä hyvästä viihteestä Laitinen mainitsee Runoraadin, jonka kaltaisia ohjelmia hän haluaisi muillekin kulttuurin alueille.
Myös tiedollisella ja sosiaalisella puolella olisi Ylen ohjelmistossa kehittämisen varaa, esimerkkiä voisi ottaa vaikka menneiltä vuosikymmeniltä.
– Maamiehen tietolaari ja työmiehen tunti voisivat tulla takaisin, vaikkapa nimillä ”maanviljelijän byrokratia-viidakko” ja ”yt-neuvottelujen aakkoset”.
Trendien perässä ei tarvitse juosta
Kikka Laitinen haluaa yleisradioyhtiömme antavan kuulijoilleen ja katselijoilleen tiedon ja nautinnon lisäksi iloa, voimaa ja itsetuntemusta.
– Ei meidän tarvitse juosta jokaisen trendin perässä, vaan puolustaa omia hyviä arvojamme. Henkilökohtaisia arvojani ovat tasa-arvo, viisaus, pitkäjänteisyys, suomalaisuus, suvaitsevaisuus, kulttuuri, hyvät työolot ja kunnon palkka, reiluus, rehellisyys ja avoimuus.
Näiden arvojen esillä pitäjänä Ylellä on Laitisen mukaan menestymisen mahdollisuudet nyt ja tulevaisuudessa.
– Uskon, että Ylen asiakkaat pitävät minuun yhteyttä sosiaalisen median kautta, mutta tapaan heitä paljon myös keikoillani, sanoo Kikka Laitinen toivottaen onnellista alkanutta vuotta kaikille suomalaisille tasapuolisesti.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Kirjallisuuslajina dekkari on voimakas yhteiskunnallisen todellisuuden kommentoija, vaikka kirjallisuus on itsessään myös heijastuma tästä todellisuudesta, kuten kaikki kulutettava kulttuuri. Marxilaisen kirjallisuustieteilijä Robert Tallyn mukaan USAn aloittaman terrorisminvastaisen sodan ja uusliberalismin hegemonisen aseman myötä kirjallisuus- ja kulttuurikritiikki on yleisellä tasolla menettänyt hampaansa
Kesällä luetaan dekkareita. Historiallisesti dekkari- ja jännityskirjallisuus on omannut hyvin vasemmistolaisia ja kommunistisia sävyjä ja tästä ovat monet kirjailijat saaneet myös kärsiä.
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.