Lapsiperheet kapitalismin puristuksessa

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 17/2007.

Maan Ystävien lapsiryhmän seminaarissa sosiaalifoorumissa pohdittiin, löytyvätkö lapsiperheiden arjesta avaimet kapitalistisen talousjärjestelmän kritiikkiin. Aiheesta alusti tutkija ja ympäristöfilosofi Olli Tammilehto.

Tammilehto hämmästeli, kuinka vaihtoehtoliikkeissäkin kapitalismia pidetään itsestäänselvyytenä. Hänen mukaansa nykyinen ympäristökriisi kytkeytyy selkeästi vallitsevaan talousjärjestelmään.

– Kapitalismi on alusta lähtien ollut globaali järjestelmä. Ei voida ajatella, että meillä Suomessa on vallalla jotenkin siisti kapitalismi, huomautti Tammilehto.

Hän ihmetteli, kuinka kapitalismista irrottautumista pelätään. Vaikka järjestelmän tuhoisuus tiedetään, ajatellaan että vaihtoehdot olisivat vieläkin tuhoisampia.

– Jos taloutta tarkastelee toisenlaisesta näkökulmasta, tällainen ajattelu osoittautuu näköharhaksi, esitti Tammilehto.

Hän kertoi, kuinka nykyiset talouskäsitykset syntyivät ja vakiintuivat 1700-luvulla, jolloin kapitalismi nousi teollistumisen myötä vallitsevaksi järjestelmäksi. Tätä ennen suurpääoman organisoima laaja toiminta oli marginaali-ilmiö, ja liittyi lähinnä ulkomaankauppaan ja hovihankintaan.

– Taloutena alettiin pitää aiemmasta poiketen valtiolliseen sektoriin kytkettyä tuotantoa, jolloin kotitaloudet jäivät tämän uuden talouskäsityksen ulkopuolelle. Ne olivat näkymätöntä maailmaa, josta ei enää oltu kiinnostuneita.

Tämä talouskäsitys virallistui Tammilehdon mukaan vähän ennen toista maailmansotaa, jolloin vakiintui kansantalouden kirjanpito ja sen mahdollistama bruttokansantuotteen laskenta.

BKT ei kerro kaikkea

Olli Tammilehto huomauttaa, että virallinen talous ei huomioi esimerkiksi luonnon tuottamia palveluita, jotka ovat kuitenkin elämän välttämättömyyksiä. Eräs tällainen on vaikkapa ilmakehä, jonka sopiva lämpötila ja kosteus mahdollistavat ihmiselämän.

Lahjatalous, jossa annetaan tavaroita ja palveluita ilmaiseksi, jää myös virallisten mittareiden ulkopuolelle. Lisäksi on paljon epävirallista vaihtotaloutta, kuten esimerkiksi perheiden välinen rahatalous.

Tammilehto totesi, että lahja- ja vaihtotalous on hyvin laajaa etenkin etelän köyhissä maissa.

– BKT-laskelmiin lisätään Afrikan ja Aasian maissa jonkinlainen arvio epävirallisen talouden osuudesta, jotta talous ei näyttäisi niin pieneltä, totesi Tammilehto.

Hänen mukaansa rikkaissa maissa epävirallinen vaihto ja pienimuotoinen tuotanto ovat yleisiä erityisesti pienlapsiperheissä. Näihin toimintoihin kuuluvat esimerkiksi ruoanlaitto, siivous, pesu, pienet korjaukset, lastenhoito sekä vaatteiden ja tarvikkeiden hankinta.

Tammilehto totesikin, että lapsiperheillä on keskeinen rooli yhteiskunnan tuotannossa; tuotetaanhan niissä seuraavat sukupolvet.

Taloudelliset lähtökohdat määräävät elinympäristömme

Sen lisäksi, että virallinen talous ei huomioi kotona tapahtuvaa taloudellista toimintaa, se aiheuttaa kotien talouksille myös monenlaista haittaa. Palkkatulot ja urapisteet alenevat kotona tehtävän työn myötä Lapsiperheiden tuet ovat myös verrattain pieniä.

– Esimerkiksi kotihoidon tuki on pienempi kuin minimityöttömyyskorvaus, huomautti Tammilehto.

Vieläkin vakavampia haittoja ovat kapitalistisen talouden seurauksena jatkuvasti tuotetut saasteet ja säteily, jotka ovat erityisen vahingollisia pienille lapsille. Erilaiset päästö- ja säteilynormit lasketaan kuitenkin yleensä aikuisen miehen sietokyvyn mukaan.

– Alle yksivuotiaan lapsen säteilyherkkyys on kymmenkertainen aikuiseen verrattuna. Nelivuotiaalla se on nelinkertainen, totesi Tammilehto.

Onnettomuusriskit ovat merkittäviä etenkin suurissa kaupungeissa. Autot ja erilaiset koneet ovat ongelmallisia erityisesti pienille lapsille, jotka eivät pysty ymmärtämään näiden aiheuttamia vaaroja.

– Fyysinen ympäristö suunnitellaan paljolti kaupallisista lähtökohdista käsin, kiteytti Tammilehto.

Paikallis- ja perheyhteisöt ovat kasvavassa määrin hajonneet, koska vanhemmat ovat joutuneet siirtymään sinne, missä on tuotantoa ja työvoiman tarvetta. Isovanhemmat ja muut läheiset asuvat usein kaukana, Tammilehto huomautti.

Hän lisäsi, että etenkin köyhissä etelän maissa toinen vanhempi tai jopa molemmat joutuvat usein käymään töissä hyvin kaukana kotoa, mikä heikentää perheiden elämänlaatua.

Kapitalismista voidaan luopua

Tammilehto painotti, että iso osa kapitalistisesta tuotannosta ei ole välttämättömyyksien tuotantoa, vaan sillä pidetään yllä valtajärjestelmiä. Hänen mukaansa kapitalismi on hyvä tuottamaan kaikenlaista jännittävää, mutta tästä lystistä lankeaa maksettavaksi kova hinta. Sen takaa näet löytyy tuhoisa ekologinen jalanjälki.

Kun huomioidaan epävirallinen taloudellinen toiminta ja ymmärretään talous arkisena elämän välttämättömyyksien tuottajana, kapitalismi näyttäytyykin edelleen varsin marginaalisena ja elämän välttämättömyyksille haitallisena ilmiönä. Niinpä siitä luopuminenkaan ei tunnu enää mahdottomalta eivätkä vaihtoehdot sille tunnu niin kaukaisilta.

Näin voitaisiin ehkä tiivistää tutkija Olli Tammilehdon teesit siitä, kuinka lapsiperheiden arjesta löytyvät avaimet kapitalistisen talousjärjestelmän kritiikkiin.

TOMMI LIEVEMAA