Porilaisehdokkaat vaativat: Karhukaupungissa siirryttävä kuuden tunnin työpäivään!

SKP:n porilaisehdokkaat: kirjastovirkailija Kristina Kumlander, rakennustyöläinen Jarmo Pihl ja putkiasentaja, piirisihteeri Pekka Lundgren nostavat vaalikamppailussaan esille SKP:n valtakunnallisen vaaliohjelman kärkivaatimuksia. Keskeisenä vaatimuksena ohjelman tunnus: ”Hävittäjämiljardit kuntapalveluihin” sekä työajan lyhentäminen kuuteen ja viikoittaisen työajan 30 tuntiin ansiotasoa alentamatta. Konkreettisena esityksenään ehdokkaat vaativat kuuden tunnin työpäivään siirtymistä Porin kaupungin isännöimillä työpaikoilla.

Lundgren painottaa, että työajan lyhentäminen sekä siihen liittyvä työn jakaminen ja mahdollinen töiden uudelleenorganisointi on suunniteltava ja toteutettava yhdessä työntekijöiden kanssa. Vain siten saadaan aikaan todellista työhyvinvoinnin kasvua ja vähennystä sairauspoissaoloihin.

Työajan lyhentämisen hyödyistä löytyy konkreettista näyttöä niin ulkomailta kuin Suomestakin. Kotimaisena esimerkkinä Lundgren mainitsee vaasalaisen KWH Pipen muoviputkitehtaan, jossa työajan lyhentämiskokeilu oli käytössä peräti 16 vuoden ajan. Työajan lyhentämisen myötä työn tuottavuus kasvoi tehtaalla kymmeniä prosentteja.

– Ja mikä tärkeintä, työntekijöiden ansiot pysyivät kokeiluvuosina käytännössä samalla tasolla kuin kahdeksankin tunnin työajalla, Pihl huomauttaa.

Työajan lyhentämisen hyödyistä löytyy konkreettista näyttöä niin ulkomailta kuin Suomestakin.

Maksuttomaan lähiliikenteeseen

SKP:n porilaisehdokkaat vaativat, että Porissa on siirryttävä kuntalaisten päivittäisiin liikkumistarpeisiin perustuvaan maksuttomaan lähiliikenteeseen. Maksuttomuuteen voidaan edetä asteittain, aluksi vaikka ns. Tallinna-mallin mukaan, jolloin maksuttomuus rajoittuisi vain porilaisiin. Kristina Kumlander korostaa maksuttoman lähiliikenteen olevan myös ilmastoystävällistä, koska se vähentää henkilöautoilun myötä fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Ehdokkaat tuomitsevat Porin lähiliikenteestä lähes täysin vastaavan Porin Linjat Oy:n ilmoituksen irtisanoa sadasta työntekijästään useita kymmeniä. Pekka Lundgren kertoo irtisanomisuhan taustalla olevan Porin kaupungin hankkeet leikata joukkoliikenteensä menopuolta rankalla kädellä, alun perin jopa miljoonalla eurolla, sekä vähentää jatkossa bussiyhtiöstä ostamiaan liikennepalveluja. Mainittakoon, että Porin kaupunki omistaa kokonaan Porin Linjat.

Porilaisehdokkaat korostavat maksuttoman lähiliikenteen saattavan ratkaista Porinkin joukkoliikenteen ongelmat. Tallinnassa maksuton lähiliikenne on ollut kaupungille todellinen runsaudensarvi. Se on vilkastuttanut taloutta etenkin vähittäiskaupan osalta sekä tuonut kaupunkiin uusia asukkaita.

Jarmo Pihl muistuttaa, ettei Porin tarvitse karsia joukkoliikennettään ainakaan säästösyistä, koska kaupungille kertyi viime vuodelta lähes kuuden miljoonan ylijäämä.

– Ja kun pääomatuloja verotettaisiin ansiotulojen tapaan, kuten SKP on ehdottanut, se tuottaisi kunnille noin 1,5 – 2,0 miljardin verotuotot vuodessa, hän lisää.

Lasten ja nuorten ongelmia, kaupunkikuvaa ja työkokeilua

Kristina Kumlanderia huolettaa korona-ajan kielteiset vaikutukset lasten ja nuorten henkiseen hyvinvointiin ja kehitykseen. Hän arveleekin korona-ajan etäopetuksineen ja harrastuskatkoineen aiheuttavan laajasti lasten ja nuorten passivoitumista sekä syrjäytymistä. Hän muistuttaa ongelmien saattavan ilmetä pitkälläkin viiveellä.

– Siksi lasten ja nuorten psykiatrisilla ja mielenterveyspalveluilla on oltava Porissakin tiivis yhteys perusterveydenhuollon, sosiaaliviranomaisten sekä sivistystoimialan kanssa. Eivätkä palvelut saa missään tapauksessa joutua millekään leikkauslistalle!

Porin keskustaan ja sen liepeille on viime vuosina rakennettu runsaasti asuinkerrostaloja, mutta perin ahtaasti. Näin esimerkiksi Karjarannan kaupunginosaan. Kumlander on kehityssuunnasta huolissaan, koska uusien persoonattomien kerrostalojen tieltä puretaan usein surutta rakennushistoriallisesti merkittävääkin kaupunkimiljöötä.

– Rakennuttajat arvelevat vanhan rakennuskannan häviämisen kuittaantuvan sillä, että uudisrakennusten sekaan jätetään kallellaan oleva vanha tölli tai pätkä nukkavierua julkisivua muistuttamaan menneistä ajoista.

Jarmo Pihl on tällä haavaa työttömänä ja odottaa pääsevänsä lähiaikoina työkokeilun piiriin. Hän kertoo vielä löytyvän työnantajia, jotka suhtautuvat työkokeiluun ilmaisen työvoiman kierrättämisenä. Suurimmaksi esteeksi työkokeiluun pääsemisekseen hän listaa Porin kaupungin saamattomuuden sopivien työpaikkojen järjestämiseksi.

– Vaikka Porin pitäisi sopia yritysten kanssa työkokeiluista sekä pyrkiä omissaankin työpaikoissaan työllistämään työttömiä, kaupunki suunnittelee säästötalkoita, erilaisia leikkauslistoja ja henkilöstönsä vähentämistä. Joten taitaa meikäläisellä olla edessä kuntouttavaa työtoimintaa yhdeksän euron päiväpalkalla, Pihl sanoo ja tokaisee samalla, että kyseisellä työmääräyksellä rikotaan, kuten SKP vaaliohjelmassaan muistuttaa, etenkin lakia kuntouttavasta työtoiminnasta.

Karjarannan kaupunginosa on esimerkki uudenlaisesta tiiviistä rakentamisesta, joka syrjäyttää vanhan kaupunkimiljöön. Kuva: joe k / wikicommons

Suuntana todellinen lähidemokratia

Porissa kunnallispolitiikkaa tahdittaa viime kädessä kokoomuksen ja demarien sekä tapauskohtaisesti muidenkin valtuustopuolueiden kabinettipolitiikka ja poliittiset ”lehmänkaupat”. Mukana menossa ovat myös kaupunginjohtaja Luukkonen sekä johtavat virkamiesbyrokraatit. Kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäädessä useimmiten ns. poliittisen leimasimen rooliin.

– SKP:n peräänkuuluttamasta avoimesti ja julkisesti eri vaihtoehtoja puntaroivasta kunnallisesta päätöksentekoprosessista, johon kuntalaisten olisi mahdollista vaikuttaa, ei Porissa ole jälkeäkään, Kristina Kumlander huomauttaa.

SKP:n porilaisehdokkaat vaativatkin kunnallisen päätäntävallan laajentamista ja ulottamista ns. kaupunginosatasolle. Eli siirtymistä eri muodoissaan todelliseen lähidemokratiaan. Näitä muotoja voisivat olla muun muassa aluelautakunnat ja -foorumit sekä kaupunginosavaltuustot. Näin porilaiset olisivat päättämässä suoraan esimerkiksi kaupunginosansa julkisista rakennushankkeista, budjetoinneista sekä huolto- ja kunnostustöistä.

– Kun kaupunginosavaltuustot, tai minusta paremmin kaupunginosaneuvostot, omaisivat nyt päätäntävaltaa, ei olisi tarvinnut tapella Käppärän kirjaston säilyttämisen puolesta. Eikä myöskään kaupungin teknisten palvelujen parantamisesta katujen talviaurausten ja hiekoittamisten suhteen, Pekka Lundgren napauttaa.

Porin kaupunginosista löytyy Lundgrenin mukaan resursseja siirtyä lähidemokratiaan vaikka huomispäivänä. Hän perustelee näkemystään muun muassa aktiivisten asukasyhdistysten toiminnalla. Esimerkkinä Päärnäisten ja Itätullin asukasyhdistykset. Ne toimivat alueillaan kunnallispoliittisina kanavinakin viedessään asukkaiden esittämiä asioita ja ongelmia kaupunginvaltuuston ja -hallituksen sekä lautakuntien tietoon.

Artikkeli on ilmestynyt Tiedonantajan numerossa 04/2021.