Hyvä Päivi Räsänen!

Hyvä Päivi Räsänen,

En tiedä miksi teistä on kohtuullista aloittaa säästäminen nimenomaan lapsista ja lapsiperheistä. Maassa, jolla on varaa syytää miljoonia niin asevarusteluun kuin ulkomailla käytäviin sotiin, on vastenmielistä etsiä säästökohteita ensimmäisenä niistä kaikista turvattomimmista – lapsista. Vetoan sinuun näin äitien kesken – älä rankaise heikoimmassa asemassa olevia, älä lapsia ja muita äitejä siitä, että he tekevät usein tiukkoja ja vaikeita ratkaisuja.

Rajatessasi päivähoito-oikeuden kotona olevilta vanhemmilta, rajoitat vaikkapa vasta synnyttäneiden äitien vanhempien lasten hoitoonpääsyä. Tämä on mielestäni vastuutonta. Maassamme raskauden jälkeinen masennus on epidemia, jolla on tasaisesti julmia seurauksia. Uupuneiden äitien taakkaa vanhempien lasten hoitoon saaminen helpottaa merkittävästi.

Työttömien vanhempien lapset päivähoidossa pitävät vanhemmat ansiosidonnaisen päivärahan piirissä. Mikäli lapset olisivat kotona, saisivat vanhemmat kotihoidontukea. Tämä tarkoittaisi pienituloisimpien perheiden ansioiden putoamista entisestään. Kaikista heikoimmassa asemassa olevat laskenevat myös, että hoidossa lapsi saa ihan varmasti sen lämpimän ruoan – jotakin, mihin kaikissa kodeissa ei ole tälläkään hetkellä varaa.

Ylikuormitettu päivähoitoala tarvitsee kipeästi lisää rahaa työntekijöiden palkkaamiseen ryhmäkokojen pienentämiseksi ja sekä lasten, että työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi. Arvelet, että osan säästyneistä rahoista voisi "ohjata erityistä tukea tarvitsevien perheiden palveluihin ja lastensuojeluun." Kai ymmärrät, että ehdottamasi säästötoimenpiteet aiheuttavat lastensuojelun tarpeen merkittävää kasvua sekä perheiden tukitoimien lisääntymistä. Väitän, että uudet ja kohonneet kustannukset näissä ohittavat monin kerroin ehdotuksesi tuomat säästöt. Toivottavasti on liian itsestään selvää mainittavaksi, että ennaltaehkäisyn laiminlyönti aiheuttaa myös mittaamatonta täysin turhaa inhimillistä kärsimystä.

Ehdotan, että annamme lapsiperheiden itse arvioida oma tilanteensa ja tehdä päätökset lasten hoitomuodoista. Epäluottamus pienten lasten vanhempia kohtaan osoittautuu muuten kohtuuttoman kalliiksi – yhtä hyvin yhteiskunnalle, kuin lapsille. Tuetaan lapsia ja lapsiperheitä kyllä, mutta ei tehdä sitä ottamalla oikeuksia ja vaihtoehtoja pois.