Asiakasmaksut estävät hoitoon hakeutumisen – yli puoli miljoonaa sote- ja varhaiskasvatuksen maksua ulosottoon
”Osa ihmisistä voi jättää hakeutumatta palveluihin, koska he tietävät, että eivät pysty maksamaan asiakasmaksuja”, sanoo SOSTEn edunvalvontapäällikkö Anne Perälahti tuoreessa tiedotteessa (16.1.2026). Tämä havainto ei ole vain yksittäinen huomio, vaan koko selvityksen läpileikkaava johtopäätös: asiakasmaksujen taso ja niiden perintäkäytännöt muodostavat esteen hoitoon hakeutumiselle ja syventävät yhteiskuntaluokkien välistä eriarvoisuutta.
SOSTEn selvityksen mukaan vuonna 2025 ulosottoon päätyi noin 507 000 sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua. Vaikka määrä on kolme prosenttia pienempi kuin edellisvuonna, taso on edelleen huomattavasti korkeampi kuin 2010‑luvun alkupuolella. Perälahti kuvaa kehitystä kaksijakoiseksi:
”On myönteistä, että ulosottoon menneiden asiakasmaksujen määrä on hieman vähentynyt. Olemme kuitenkin yhä kaukana 2010‑luvun alkuvuosien tasosta, johon verrattuna ulosottoon päätyvien asiakasmaksujen määrä on yli tuplaantunut”, sanoo Anne Perälahti tiedotteessa (16.1.2026).
Hoitoon hakeutumisen esteet kertovat rakenteellisesta ongelmasta
Anne Perälahden mukaan ulosottojen hienoinen väheneminen ei välttämättä kerro tilanteen paranemisesta, vaan voi olla merkki siitä, että ihmiset välttelevät palveluja maksujen pelossa. ”Tämä ei ole inhimillisesti kestävää ja voi lopulta tulla yhteiskunnalle kalliimmaksi, kun perusterveydenhuoltoon ei hakeuduta ajoissa ja terveysongelmat pahenevat”, sanoo Perälahti tiedotteessa (16.1.2026).
Tämä ilmiö on myös yhteiskuntaluokkien välisen eriarvoisuuden ytimessä. Kun maksut estävät hoitoon hakeutumisen, kyse ei ole yksilön valinnasta vaan rakenteellisesta pakosta. Toimivatko terveydenhuollon maksut mekanismina, joka sysää hyvinvointivaltion kustannuksia työväenluokan harteille samalla, kun pääoma hyötyy terveestä ja työkykyisestä työvoimasta ilman, että se osallistuu kustannusten kattamiseen?
Maksut nousevat, mutta oikeus hoitoon ei toteudu
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen enimmäismääriä on korotettu viime vuosina tuntuvasti. Terveyskeskuslääkärikäynnin enimmäismaksu on noussut vuoden 2023 20,90 eurosta vuoden 2026 30,20 euroon. Korotukset ovat osuneet aikaan, jolloin Orpo–Purran hallitus on leikannut sosiaaliturvaa.
Suurin osa ulosottoon päätyvistä maksuista syntyy perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluista – terveyskeskuskäynneistä, sairaalahoidosta ja hammashoidosta. Nämä ovat palveluja, joiden pitäisi olla kaikille saavutettavia, mutta joista on tullut monille taloudellinen riski.
Hyvinvointialueiden väliset erot paljastavat epätasa-arvon
Ulosottoon päätyvien maksujen määrä vaihtelee huomattavasti hyvinvointialueittain. Asukaslukuun suhteutettuna eniten maksuja meni ulosottoon Päijät‑Hämeessä (0,20 per asukas), Etelä‑Karjalassa (0,16) ja Keski‑Pohjanmaalla (0,16).
Ulosottojen määrä kasvoi eniten Varsinais‑Suomessa (110,6 %), toiseksi eniten Itä‑Uudellamaalla (47,4 %) ja kolmanneksi Lapissa (34,7 %). Erot kertovat siitä, että hyvinvointialueuudistus ei ole tasoittanut palvelujen maksurasitusta, vaan pikemminkin paljastanut alueelliset epätasapainot.
Maksualennusten hakeminen liian vaikeaa
Lain mukaan hyvinvointialueiden on alennettava tai jätettävä perimättä sosiaalihuollon maksuja sekä terveydenhuollon maksukyvyn mukaan määräytyviä maksuja, jos ne uhkaavat kotitalouden toimeentuloa. Käytännössä tämä oikeus ei kuitenkaan toteudu yhdenvertaisesti.
SOSTEn vuoden 2023 selvityksen mukaan alennuskäytännöt ovat vaihtelevia ja hakeminen voi olla yhtä monimutkaista kuin toimeentulotuen hakeminen. Perälahti nostaa esiin Pirkanmaan hyvinvointialueen myönteisenä poikkeuksena: ”Pirkanmaalla esimerkiksi Kelan myöntämä toimeentulotuki tai Ulosottolaitoksen toteama varattomuus toimivat jatkossa todisteina asiakkaan toimeentulon vaarantumisesta”, sanoo Perälahti.
Tasasuuruiset maksut muodostavat ulosottojen ytimen
”Pelkästään terveyskeskus- ja hammashoitomaksut muodostavat jo noin kolmanneksen kaikista ulosotoista. Tämä osoittaa, että terveydenhuollon tasasuuruisiin maksuihin on puututtava. Asiakasmaksulakiin on kirjattava selkeä velvoite hyvinvointialueille alentaa niitä”, sanoo Perälahti.
Tasasuuruiset maksut ovat regressiivisiä – eli ne kohtelevat pienituloisia suhteellisesti raskaammin kuin suurituloisia. Tämä on klassinen esimerkki rakenteellisesta epäoikeudenmukaisuudesta, jossa maksurasitus ei jakaudu maksukyvyn mukaan.
Ulosottojen luvut kertovat yhteiskunnan suunnasta
Vuoden 2025 kokonaismäärä, 507 102 ulosottoon päätynyttä asiakasmaksua, on edelleen hälyttävä. Se kertoo järjestelmästä, jossa maksut eivät toimi ohjauskeinona vaan esteenä. Kun ihmiset jättävät hakeutumatta hoitoon maksujen pelossa, seuraukset näkyvät paitsi yksilöiden terveydessä myös yhteiskunnan kustannuksissa.
Ulosottojen alueellinen kasaantuminen paljastaa, miten eriarvoisuus rakentuu arjen tasolla: palvelujen hinnat, tulotaso, työllisyys ja alueellinen kehitys kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka tuottaa eroja ihmisten mahdollisuuksiin elää terveenä ja turvassa – riippumatta heidän sukupuolestaan tai sukupuolisesta moninaisuudestaan.
Kohti oikeudenmukaisempaa järjestelmää
SOSTEn viesti on selvä: asiakasmaksujen alentamista on helpotettava, tasasuuruisista maksuista on luovuttava ja hyvinvointialueiden on toimittava lain hengen mukaisesti. Kyse ei ole vain hallinnollisesta kysymyksestä, vaan siitä, millaisen yhteiskunnan halutaan rakentaa.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!