Borón ja Pérez Esquivel varoittavat imperialismin kiristyvästä kuristusotteesta: ”Kuuba tarvitsee maailman solidaarisuutta”
Argentiinalainen sosiologi Atilio Borón ja rauhannobelisti Adolfo Pérez Esquivel esittävät jyrkän arvion Yhdysvaltojen kiristyvästä politiikasta Kuubaa kohtaan. Heidän mukaansa Washingtonin viimeaikaiset toimet, mm. Kuuban saarron kiristäminen öljysanktioilla muodostaa järjestelmällisen ja pitkäkestoisen hyökkäyksen, joka rikkoo räikeästi kansainvälistä oikeutta ja kohdistuu suoraan koko kuubalaiseen yhteiskuntaan – lapsiin, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja kansan perusoikeuksiin.
”Tilanne on epäoikeudenmukainen ja vaikuttaa koko mantereeseen”, sanoo Pérez Esquivel.

Atilio A. Borón – ajattelija, joka kulkee Latinalaisen Amerikan valtavirtaa vastaan
Kun Borón syntyi Buenos Airesissa heinäkuussa 1943, Argentiina eli poliittisten murrosten aikaa. Myöhemmin juuri näiden murrosten analysoimisesta tuli hänen elämäntehtävänsä. Borónista kasvoi yksi mantereen näkyvimmistä marxilaisista sosiologeista ja politologeista – tutkija, joka ei ole koskaan kaihtanut teräviä johtopäätöksiä tai epämukavia kysymyksiä.
Tie akateemiseksi vaikuttajaksi alkoi Katolisessa Argentiinan yliopistossa, jossa hän valmistui sosiologian lisensiaatiksi vuonna 1965. Opintojen jatkuminen FLACSO:ssa Chilessä ja myöhemmin Harvardin yliopistossa johti väitöskirjaan La formación y crisis del Estado oligárquico argentino (1880–1930), joka ennakoi hänen myöhempää tuotantoaan imperialismin ja oligarkian rakenteista.
Vuodesta 1986 Borón on opettanut Buenos Airesin yliopistossa teoreettista politiikkaa ja sosiologiaa. Hänen työnsä ulottuu kuitenkin luentosalien ulkopuolelle: hän on toiminut CONICETin ylimpänä tutkijana, johtanut lähes vuosikymmenen ajan CLACSO:a ja ollut keskeinen hahmo PLED-ohjelmassa. Kunniatohtorin arvonimet ja Premio Libertador -palkinto (2012) ovat vain osa tunnustuksista, joita hänen kriittinen ajattelunsa on kerännyt.
Adolfo Pérez Esquivel – väkivallattomuuden sitkeä ääni mantereen myrskyissä
Adolfo Pérez Esquivelin (s. 1931) elämä kietoutuu Latinalaisen Amerikan myrskyisiin vuosikymmeniin tavalla, joka tekee hänestä lähes romaanihahmon. Buenos Airesin köyhissä kortteleissa varttunut arkkitehti ja kuvanveistäjä löysi 1960-luvulla kutsumuksensa kristillisistä ruohonjuuriliikkeistä, joissa vapautuksen teologia ja väkivallattomuus tarjosivat vaihtoehdon mantereen kovenevalle ilmapiirille.
Sotilasvallankaappaus vuonna 1976 sysäsi hänet uuteen rooliin: SERPAJ-järjestön perustajana hän dokumentoi katoamisia ja kulki uhrien rinnalla, samalla kun hän kiersi maailmaa kertomassa Argentiinan varjopuolesta. Vuonna 1977 Esquivel itse katosi – pidätettynä, kidutettuna ja eristettynä – mutta ei murtunut. Hänen sitkeytensä teki hänestä symbolin, jonka tarina kantautui YK:hon ja lopulta Oslon lavalle. Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1980 ei ollut hänelle päätös vaan välipysäkki: sen jälkeen hän on jatkanut alkuperäiskansojen, ympäristön ja demokratian puolustamista yhtä tinkimättömästi kuin nuorena aktivistina.
”Washington koventaa kuristusotetta”
Borónin ja Pérez Esquivelin mukaan Yhdysvaltojen toimet muodostavat kokonaisvaltaisen strategian, jonka tarkoituksena on heikentää Kuuban taloudellista ja sosiaalista perustaa.
”Sillä aikaa kun maailma katsoo muualle, Washington kiristää saartoa”, he toteavat yhteisessä kannanotossaan.
Heidän mukaansa kyse ei ole vain kahden valtion välisestä kiistasta, vaan koko Latinalaisen Amerikan tulevaisuutta koskevasta kamppailusta.
”Kyse ei ole vihasta Kuubaa kohtaan, vaan pelosta siitä, että esimerkki kestää”
Borón ja Pérez Esquivel korostavat, että Yhdysvaltojen aggressio ei kumpua irrationaalisesta vihasta, vaan poliittisesta laskelmoinnista. Kuuban esimerkki – itsenäinen, suvereeni ja sosiaalisiin oikeuksiin nojaava järjestelmä – on heidän mukaansa historiallisesti haastanut imperialismin logiikan.
Pérez Esquivel: ”Tilanne on epäoikeudenmukainen ja vaikuttaa koko mantereeseen”
Rauhannobelisti kuvaa Kuuban tilannetta syvästi epäoikeudenmukaiseksi ja moraalisesti kestämättömäksi. Saarto kohdistuu suoraan kuubalaisten arkeen – lapsiin, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja kansan elämän perusedellytyksiin.
Borón: ”Kuuba on ollut solidaarinen kansa – nyt maailma on velkaa”
Borón muistuttaa Kuuban pitkästä kansainvälisen solidaarisuuden historiasta, joka ulottuu Ebolan torjunnasta Afrikassa Operación Milagroon ja vapautusliikkeiden tukemiseen Angolassa ja Algeriassa.
”Maailman on herättävä”
Pérez Esquivel vetoaa kansainväliseen yhteisöön poikkeuksellisen suorasanaisesti: Kuuba ei voi jäädä yksin. Borón puolestaan kiteyttää Kuuban vastarinnan merkityksen: kansa, joka selviää 60 vuoden saarrosta, osoittaa maailmalle, että suvereniteetti ei ole kauppatavaraa.
imperialismi vastaan kansojen itsemääräämisoikeus
Borónin ja Pérez Esquivelin analyysi avaa jälleen sen, minkä radikaalivasemmistolainen liike on todennut vuosikymmeniä: imperialismi ei ole vain ulkopolitiikan muoto, vaan pääoman globaali järjestys, joka pyrkii alistamaan kansat omiin intresseihinsä. Kuuban tapaus paljastaa, kuinka taloudellinen kuristusote toimii aseena, jolla pyritään murtamaan itsenäinen kehitysmalli.
Kansainvälisen solidaarisuuden tarve
Heidän viestinsä on selvä: kyse ei ole vain yhdestä saaresta Karibialla, vaan laajemmasta kamppailusta oikeudenmukaisemman ja suvereenin maailmanjärjestyksen puolesta. Solidaarisuus ei ole sana, vaan teko.
Borónin ja Pérez Esquivelin kannanotto julkaistiin Borónin X-tilillä 19. helmikuuta 2026, ja se perustuu laajempaan haastatteluun, joka on julkaistu kokonaisuudessaan Inhimillisyyden puolustamisen puolesta toimivien intellektuellien, taiteilijoiden ja yhteiskunnallisten liikkeiden verkostossa (REDH, La Red de Intelectuales, Artistas y Movimientos Sociales En Defensa de la Humanidad).
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!