“Ay-liike ampui itseään jalkaan – ja työnantaja kiitti”

Kahvipannu porisee Arto Aijalan keittiössä niin kuin se on porissut vuosikymmenten ajan: rauhallisesti, ilman kiirettä, mutta taustalla on aina jotakin painavampaa. Pöytään nostetut karjalanpiirakat ja Gotler-makkara tekevät tilanteesta kodikkaan, mutta keskustelu vie nopeasti työelämän rakenteisiin, vallankäyttöön ja siihen, miten työntekijöiden asema on hiljalleen murentunut – usein heidän omien edustajiensa myötävaikutuksella.

Aijala, pian 70 vuotta täyttävä linja-autonkuljettaja ja pitkäaikainen työsuojeluvaltuutettu, on nähnyt työelämän muutoksen läheltä. Hän on nähnyt, miten kunnallinen laitos muuttui osakeyhtiöksi, miten kilpailutus purki vanhat rakenteet ja miten työnantaja oppi käyttämään luottamusmiehiä omien tavoitteidensa jatkeena. Hän on nähnyt myös sen, miten työntekijät itse ovat tottuneet heikennyksiin – niin tottuneet, etteivät enää tunnista niitä heikennyksiksi.

Keittiönpöydän äärestä avautuu työelämän pitkä kaari

Aijala kertoo urastaan ilman dramatiikkaa, mutta jokainen yksityiskohta ...