Fasismia vastaan

Anders Breivikin hirmutekojen jälkeen on ollut havaittavissa, että äärioikeisto alkaa huolettaa tavallista suomalaista kaduntallaajaa. Missä vulgaaripersut ovat vuodesta toiseen pyrkineet osoittamaan uhkia vasemmalta, murhenäytelmän tekijä tupsahtikin päinvastaisesta suunnasta. Breivikin taustoja tutkittaessa on toistuvasti törmätty Suomen Sisu -yhdistyksen ja "kirjeenvaihtaja" Jussi Halla-ahon nimeen. Moni on myös noteerannut asiantuntijoiden lakonisen toteamuksen, ettei Breivik edusta edes ideologista äärisuuntaa monikulttuurisuuden vastaisessa liikkeessä.

"Utøyan teurastajaa" on ehditty haukkua rasistiksi, fasistiksi ja natsiksi. Viimemainitusta on huomautettu, että nimi ei täsmää: natsi-ideologiaan on aina kuulunut antisemitismi, kun taas Anders Breivik ei ole antisemitisti – ainakaan tietääksemme. Rasismin kohdalla on väitetty, ettei monikulttuurisuuden vastainen liike hierarkisoi rotuja tai ihonvärejä, vaan kulttuureja. Kulttuurirasismi on kuitenkin yksi rasismin muoto, joten kysymys termin pätevyydestä on tarpeeton. Yllä esitetyistä täsmällisin ilmaus on kuitenkin fasismi, joka merkitsee yleisluontoisesti kansallismielistä totalitarismia – Breivik on kansallismielinen, ja hän käytti varsin totalitaarisia keinoja Oslossa ja Utøyalla. Ympyrä sulkeutuu, kun muistetaan Leif Salménin nimittäneen TV:ssä Jussi Halla-ahoa fasistiksi.

Reaktiot Norjan tapahtumiin ovat paljastaneet kiintoisia alaviitteitä Suomen poliittisista ryhmistä. Perussuomalaisten vastakohdaksi julistautuneet vihreät ovat haksahtamassa käsittämättömään virhepäätelmään. He käsittävät monikulttuurisuuden vastaisen liikkeen kansallismieliseksi ja konservatiiviseksi – ja tarjoavat tilalle ylikansallista uusliberalismia. Sosiaalidemokraatit puolestaan ilmaisevat hämmentävää vastakonservatismia ehdottamalla informaatiovapauden rajoituksia. SDP-maassa eivät kasvaisi fasistiset rikkaruohot – eikä mikään muukaan.

Ei tarvitse olla meedio oivaltaakseen, että vasemmistolaiselle antifasismille on yhtäkkiä sosiaalinen tilaus. Vihreiltä jää oivaltamatta se avainasia, että kapitalismi tuottaa itse omat breivikinsä ja halla-ahonsa. Kapitalismi on oikeastaan markkinafasismia, ja kun lisäksi koko järjestelmä on pahassa kriisissä, se päästää heikkouttaan ihan klassisenkin fasismin lonkerot kietoutumaan ympärilleen ja tunkeutumaan ytimeensä. SDP:ssä taas tunnutaan hyväksyvän ajatus sellaisesta informaatiofasismista, jossa nettifoorumeiden ylläpitäjille annettaisiin "turvallisuussyistä" Il Ducen valta. Vain äärivasemmalla ymmärretään, kuinka laajalle fasistiset ilmiöt ulottuvat, eikä poliittisen keskustavasemmiston tarjoama vastavoima ole itsekään vapaata fasismista.

Äärivasemmistolaisia antifasisteja on viime viikkoihin saakka pidetty humpuukimaakareina paitsi oikealla ja keskustassa, myös osassa vasemmistoa. Nyt näkymät ovat äkisti muuttuneet. Nyt nähdään, mitä breivikiläis-halla-aholainen militantti kansallismielisyys voi saada aikaan. Samaan aikaan kapitalismin kriisi etenee ja valtajärjestelmien otteet koventuvat. Radikaalia vasemmistoa tarvitaan aina vain enemmän. Emme voi enää väheksyä antifasismia: se on nyt se linja, joka vasemmistossa vetää.