Miksi vapunviettäjät eivät vaivaudu putsaamaan jälkiään? Miksi äärivasemmisto ei saa ihmisiä kapinaan? Mitä pidemmälle mietin asioita, sitä enemmän ne kietoutuvat yhteen.

Koska voittajat kirjoittavat historian, tarkoittaako se että oikeisto kirjoittaa nyt uusiksi vasemmiston aiemmin kirjoittamaa historiaa?

Alkuperäisessä kylmässä sodassa Suomi edusti liennytystä ja aseistariisuntaa. 2010-luvun kylmässä sodassa Suomen rooli on päinvastainen.

On muodostumassa globaalia kapitalismia vartioiva kansalaistoiminnan verkko, jonka useimmat osaset eivät lainkaan käsitä tehtäväänsä kokonaisuudessa.

Välillä on hyvä tehdä yksinkertainen, helppo ja konstailematon päätös äänestää parasta ehdokasta.

Omatkin muutospyrkimyksemme toteutuvat parhaiten värivallankumouksellisin opein.

Kenellä on loppujen lopuksi oikeus kuulua ryhmään "me"?

Riistokapitalistien ympäripyöreitä hyysääjiä ei enää tarvita eikä haluta.

Optimismissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Toisin on katteettoman talousoptimismin laita.

Anders Breivikin hirmutekojen jälkeen on ollut havaittavissa, että äärioikeisto alkaa huolettaa tavallista suomalaista kaduntallaajaa.

Ulkona kuin tulppaani ja kesäheinä?

Oleellisinta on, että vasemman laidan politiikan kurssi käännetään uuteen ja terävään nousuun.

Hyvä vaaliohjelma, omien hyväksi kehuma kampanja – ja kaikkien aikojen surkein äänisaalis. Siinä yhtälössä on jotain mätää.

SKP:n ehdokasta äänestäessäni minulla ei ole hädän päivää sen suhteen, meneekö ääni mielestäni oikeanlaiselle ehdokkaalle.

Porvaripuolueiden kannatuksella ei ole mitään tekemistä asiakysymysten kannatuksen kanssa.

Käytännöllisesti katsoen kaikki 2000-luvun sodat on sytytetty demokratian nimissä.

Suomen leijonan käyttöä vihreiden vaalikampanjassa voi verrata Sauli Niinistön esittelemiseen työväen presidenttinä.

Perussuomalaiset on modernin Suomen historian alkeellisin vapautusliike, joka on alkeellisuudestaan ylpeä.