Juha Suomisen työura kertoo työväenluokan arjesta
Asentaja, virhetutkija, työnopettaja, trukinkuljettaja, putkiasentaja, hitsausoperaattori ja robottilinjanhoitaja – nämä ovat työnimikkeitä, joita Juha Suominen on uransa aikana tehnyt. Uudessakaupungissa asuvan Suomisen työelämä kattaa yli neljä vuosikymmentä suomalaisessa teollisuudessa ja rakentaa kuvan työväenluokan arjesta ja sen jatkuvasta muutoksesta.
Työelämän murros, jossa osa-aikatyön mahdollisuudet ja työnantajien joustamattomuus ovat nousseet esiin, on vaikuttanut myös Juha Suomisen elämään. Näin Suominen kuvaa päätöstään jäädä pois työelämästä:
”Tänään olen vapaaehtoisesti työtön. Jäin yli 40 vuoden työelämän jälkeen pois työstä, koska en saanut sovittua osa-aikatyöstä työnantajan kanssa, joten tein sitten tilaa nuoremmille. Alkoi olla myös kaikenlaista kremppaa. Nykyään elän työttömyyskorvauksen ja varhennetun vanhuuseläkkeen kanssa.”
”Ensimmäiset yli 20 vuotta tein autoja autotehtaalle. Sitten opiskelin putkiasentajaksi ja tein putkitöitä. Sen jälkeen menin hitsauskurssille ja olin metallifirmassa Vahterus Oy:ssä 18 vuotta”, kertoo Suominen.
Juha Suomisen mukaan hänen oma työelämänsä on ollut ”Ihan ok. Olen sattunut olemaan hyvissä firmoissa. Ikinä ei ole palkkaa jäänyt saamatta, vaikka se on ollut pieni, mutta kaikki on toiminut. Olen siinä ollut onnekas.”
Puoluepolitiikka ja historia kiinnostaa
Juha Suominen seurasi SKP:n keskuskomitean kokousta Turussa 22.–23.11.2025. Mies ei ole keskuskomitean jäsen vaan seurasi kokousta Turun piirikomitean jäsenenä. Näin Suominen kommentoi kokouksen keskusteluilmapiiriä:
”Erilaiselta tämä keskustelu tuntuu kuin joskus silloin, kun olen oman poliittisen toimintani aloittanut. Nykyään tämä näyttäisi olevan vapaamielisempää. Ei niin muodollista kuin silloin. Minä en itse tiedä, kumpi on parempi. Molemmissa on omat puolensa. Minä jotenkin tykkäsin virallisemmasta, mutta tämäkin on ihan ok. Mutta yleensäkin eletään nyt sellaisia aikoja, että tämä SKP on kyllä Suomen tärkein puolue. SKP:ta tarvitaan tänään muuttamaan koko systeemin toimimaan tavallisen ihmisen puolesta, ei rikkaimman 10 prosentin. Ja kaikki ihmisen toiminta tulee sovittaa luonnon asettamiin kestävyysehtoihin.”
Juha Suominen kertoi etsivänsä parhaillaan Urho Jokisen teosta Taistelu SKP:n päälinjasta.
Urho Jokisen kirja (1984, Taistelu SKP:n päälinjasta: SKP:n kohtalon vuosikymmenet) käsittelee SKP:n hajaannusvaiheita ja poliittista valtataistelua erityisesti 1960-luvulta 1980-luvulle. Kirja tarjoaa perusteellisen analyysin puolueen sisäisistä ristiriidoista, jotka näkyivät aatteellisissa linjaväitteissä, järjestöllisessä toiminnassa ja kansallisen työväenliikkeen asemassa. Jokinen tarkastelee SKP:n historiaa aatteellisesta ja poliittisesta näkökulmasta, painottaen puolueen kamppailua yhtenäisyyden säilyttämiseksi sekä sen roolia laajemmassa vasemmistoliikkeessä ja kansandemokratian rakentamisessa. Kirjan sisältö perustuu laajaan lähdeaineistoon ja omakohtaiseen kokemukseen puolueen sisäisistä prosesseista.
Juha Suomista aihe kiinnostaa: ”Jos kirja löytyy, olisin valmis ostamaan sellaisen”, sanoo Suominen.
Suomista kiinnostaa historia ja työväenliike laajemminkin. Hän kertoo myös perehtyneensä vanhoihin E-liikkeen lehtiin.
”Olen lukenut E-liikkeen 70-luvun lehtiä. Sosiaalidemokraatit ovat silloin olleet paljon enemmän vasemmalla kuin mitä tämän hetken vasemmistoliitto. Demarit ovat silloin olleet melkein samoilla linjoilla kuin kommunistit.”
”Olen poukkoillut vasemmistoliiton ja SKP:n välillä koko ikäni. SKP ei toimi siellä missä itse asun – Uudessakaupungissa. Siellä toimii vasemmistoliitto. Mutta aina sitten kun menen vasemmistoliiton porukoihin, niin huomaan, että olen väärässä porukassa”, pohtii Suominen omaa poliittista paikkaansa.

Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!