Elintarviketeollisuus lupaa pysäyttää luontokadon
Suomalainen elintarviketeollisuus on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen: alan toiminnan ei haluta aiheuttavan luontokatoa enää vuonna 2040.
Elintarviketeollisuusliitto ry (ETL) julkaisi maaliskuussa uuden luontokäsikirjan, joka kokoaa yhteen toimialan yhteiset suuntaviivat ja työkalut luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi. Tavoite on näyttävä, mutta sen taustalla väijyy kysymys, jota tiedote ei suoraan käsittele: voiko voittoa tavoitteleva teollisuus todella pysäyttää luontokadon – ja jos voi, niin kumpi joustaa, luonto vai bisnes?
Elintarviketeollisuus on poikkeuksellisen riippuvainen luonnon kantokyvystä ja raaka-aineista. Samalla sen toiminta vaikuttaa väistämättä luonnon tilaan. Tämä kaksisuuntainen riippuvuus on tehnyt monimuotoisuustyöstä välttämättömän osan alan tulevaisuuden suunnittelua, mutta se ei poista ristiriitaa: luonto ei neuvottele, mutta markkinat neuvottelevat aina.
ETL:n erityisasiantuntija Mari Raininko korostaa, että tavoitteiden asettaminen on ollut koko toimialan yhteinen prosessi.
”Olemme määrittäneet toimialan yhteiseksi tavoitteeksi varmistaa vuoteen 2040 mennessä, ettei alan toiminta aiheuta luontokatoa. Haluamme puhua haittojen lisäksi ratkaisuista ja myönteisistä esimerkeistä sekä kannustaa koko ruokaketjua yhteistyöhön”, sanoo Mari Raininko, Elintarviketeollisuusliitto ry:n (ETL) tiedotteessa (18.3.2026).
Käsikirja tarjoaa yrityksille työkaluja luontovaikutusten arviointiin ja riskienhallintaan. Se esittelee myös esimerkkejä yrityksistä, jotka ovat jo tehneet pitkäjänteistä luontotyötä. Mutta samalla käsikirja toimii myös viestinnällisenä dokumenttina: se rakentaa kuvaa teollisuudesta, joka kykenee ratkaisemaan ongelmia, joita se itse on ollut luomassa.
Raininko painottaa, että elintarviketeollisuus haluaa toimia suunnannäyttäjänä. ”Elintarviketeollisuus haluaa näyttää myös muille aloille esimerkkiä siitä, miten yrityksiä voi kannustaa käytännön toimiin luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi”, sanoo Raininko.
Kansallinen strategia ja EU-tavoitteet – mutta kuka määrittää tahdin?
Luontokäsikirjan tavoitteet pohjaavat kansalliseen ruokastrategiaan ja EU:n ennallistamisasetukseen. Käsikirjan mukaan yksityisellä rahoituksella ja yritysten toimilla on keskeinen rooli luontokadon pysäyttämisessä. Rainingon mukaan yritysten luontoinvestointien edistämiseksi tarvitaan selkeitä pelisääntöjä, taloudellisia kannustimia sekä markkinaehtoisia malleja, kuten vapaaehtoista luonnonarvomarkkinaa.
Vapaaehtoinen luonnonarvomarkkina tarkoittaa järjestelmää, jossa yritykset voivat ostaa ja myydä luonnon monimuotoisuutta vahvistavia toimenpiteitä. Onko ajatus markkinaliberalistinen: luonnon suojelu muuttuu tuotteeksi, jota voi hankkia, jos siihen on varaa?
Luonnonsuojelun näkökulmasta pitäisi kysyä, voiko luontoa suojella logiikalla, joka on alun perin johtanut sen ylikulutukseen?
Verovähennykset – tuki luonnolle vai tuki teollisuudelle?
ETL esittää, että ilmasto- ja ympäristövaikutusten estämiseksi tehdyt menot tulisi määritellä verovähennyskelpoisiksi. Tämä kannustaisi yrityksiä investoimaan vapaaehtoisiin luonnonarvoihin ja pilotointeihin.
Halutaanko aloitteella kehittää ja muuttaa luonnonsuojelua niin, että teollisuuden toiveet toteutuvat ja kustannukset siirtyvät yhteiskunnan maksettavaksi?
Verovähennykset voivat olla tehokas ohjauskeino, mutta ne voivat myös toimia mekanismina, jossa yritykset saavat julkista tukea toimille, jotka ovat välttämättömiä jo nyt – ilman verokannustimia.
Elintarviketeollisuus on Suomessa kolmanneksi suurin teollinen toimiala, joka työllistää 44 000 henkilöä. Koko ruokaketju työllistää 320 000 henkilöä. Toimialan päätökset vaikuttavat suoraan työväenluokan arkeen.
Luontokadon pysäyttäminen ei voi olla vain pääoman vapaaehtoisten toimien varassa. Kapitalistinen tuotantotapa perustuu luonnon ja työvoiman jatkuvaan alistamiseen ja ylikuluttamiseen. Tässä mielessä luontokäsikirja on askel, mutta ei vielä murros – pikemminkin yritys sovittaa yhteen kaksi logiikkaa, jotka ovat lähtökohtaisesti ristiriidassa.
Käsikirjan laatijat ja teollisuuden rooli
Luontokäsikirjan on laatinut One Planet Oy yhteistyössä ETL:n ja sen jäsenyritysten kanssa. ETL kuvaa itseään ruoka-alan suunnannäyttäjäksi ja kokoavaksi voimaksi. Liiton toiminnan piirissä on noin 600 yritystä, jotka kattavat lähes koko suomalaisen elintarviketeollisuuden tuotannon.
Yritysten laaja osallistuminen käsikirjan valmisteluun kertoo siitä, että monimuotoisuustyö on noussut strategiseksi kysymykseksi. Aika vaatii sitä. Mutta se kertoo myös siitä, että teollisuus haluaa määritellä itse, millaista luonnonsuojelua se on valmis tekemään – ja millä ehdoilla.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!