Leikkauspolitiikka murentaa sosiaalipalvelujen ammattietiikkaa

Työterveyslaitoksen tuore selvitys (22.1.) osoittaa, että sosiaalipalvelujen työntekijät joutuvat yhä useammin järjestämään asiakkaidensa palvelut olosuhteissa, joissa jatkuvat säästöpaineet pakottavat toimimaan ammattietiikan edellyttämää tasoa heikommin. Tämä eettinen ristiriita on noussut yhdeksi alan vakavimmista ongelmista, ja se heijastuu suoraan työntekijöiden työkykyyn, jaksamiseen ja kokemukseen työnsä mielekkyydestä.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia pitää selvityksen tuloksia hälyttävinä. Kolmannes sosiaalipalvelujen työntekijöistä – sosionomeista, sosiaalityöntekijöistä, geronomeista ja kuntoutuksen ohjaajista – koki joutuvansa toimimaan työssään omien arvojensa vastaisesti.

”Arvoristiriitoja syntyy erityisesti tilanteissa, joissa sosiaalihuollon asiakkaat ovat entistä heikommassa asemassa, mutta heidän palvelunsa joudutaan järjestämään jatkuvien säästöpaineiden alla ammattietiikan edellyttämää tasoa heikommin”, sanoo Talentian erityisasiantuntija Heidi Pekkarinen.

Kuormitus kasvaa – palautuminen heikompaa kuin muilla aloilla

Selvitys tarkasteli työhyvinvoinnin kehitystä kahdeksalla hyvinvointialueella. Vaikka työntekijöiden hyvinvointi on kokonaisuutena hieman parantunut, sosiaalipalveluissa kuormitus on edelleen huomattavasti korkeampaa kuin muilla aloilla. Pelastustoimen työntekijöistä 62 prosenttia koki palautuvansa työstään hyvin, kun sosiaalipalveluissa vastaava osuus oli vain 35 prosenttia.

Talentian mukaan heikko työhyvinvointi johtuu ennen kaikkea työmäärän ja resurssien epätasapainosta, jatkuvista organisaatiomuutoksista sekä säästöistä ja yt-neuvotteluista, joiden keskellä työtä tehdään. Työntekijät kokevat vaikutusmahdollisuutensa heikoiksi, mikä lisää kuormitusta entisestään.

Pekkarinen korostaa, että hyvinvointialueiden uusilla työsuojeluorganisaatioilla on nyt selkeä tehtävä:

”Sosiaalipalveluiden työoloja on kehitettävä turvallisemmiksi ja kaikissa työtehtävissä on tunnistettava psykososiaaliset kuormitustekijät. Esihenkilöille on annettava todelliset resurssit hallita kuormitusta työpaikoilla ja mahdollisuus kehittää omaa työkykyjohtamistaan.”

Pekkarisen mukaan sosiaalihuollon ammattihenkilöt tarvitsevat arjessa vahvaa ammatillista johtamista, joka tukee työn laatua, eettistä kestävyyttä ja työssä jaksamista.

Säästökierre syvenee – ja seuraukset kasautuvat työntekijöille ja asiakkaille

Sosiaalialan vaikea tilanne ei ole uusi. Talentian mukaan tuore selvitys vahvistaa aiempien tutkimusten, kuten Talentian työolobarometrin, tulokset. Varoituksista huolimatta tilanteeseen ei ole puututtu riittävin toimin. Hyvinvointialueiden yt-neuvottelujen aalto lisää työntekijöiden epävarmuutta ja kuormitusta tilanteessa, jossa voimavarat ovat jo valmiiksi äärirajoilla.

Pekkarisen  mukaan tutkimustieto osoittaa selvästi, että sosiaalipalveluista ei voida enää säästää ilman vakavia seurauksia työntekijöille ja asiakkaille.

Luokkaristiriita näkyy sosiaalialan arjessa

Sosiaalipalvelujen kriisi ei ole vain hallinnollinen ongelma – se on osa laajempaa yhteiskunnallista ristiriitaa, jossa työväenluokan tekemä välttämätön hoiva- ja auttamistyö joutuu pääomaa suosivan säästöpolitiikan puristukseen. Tämä kertoo siitä, miten yhteiskunnan uusintava työ – hoiva, sosiaalipalvelut ja kasvatustyö – alistetaan taloudellisen tehokkuuden nimissä, vaikka juuri tämä työ pitää koko yhteiskunnan rakenteet koossa.

Kun palvelut järjestetään minimiresurssein, seuraukset näkyvät sekä työntekijöiden uupumisena että asiakkaiden heikentyneenä palvelun laatuna. Tämä ei ole vain työhyvinvoinnin kysymys, vaan myös vallan ja toimijuuden jakautumisen kysymys: kuka saa päättää, millä ehdoilla välttämätöntä työtä tehdään ja millä hinnalla?

Talentia vaatii tiedolla johtamista – ei lyhytnäköisiä leikkauksia

Talentia vaatii päättäjiltä tiedolla johtamista lyhytnäköisten säästöpäätösten sijaan. Selvityksen mukaan sosiaalipalveluista säästäminen ei ole enää mahdollista ilman vakavia seurauksia. Ammattiliitto suuntaa viestiään hyvinvointialueiden johdolle ja poliittisille päättäjille, joiden päätökset määrittävät työntekijöiden arjen ja asiakkaiden saamat palvelut.

Sosiaalialan ammattilaiset työskentelevät hyvinvointialueilla, kunnissa, yksityisellä sosiaalipalvelu- ja varhaiskasvatusalalla sekä valtiolla. Heidän työnsä muodostaa yhden hyvinvointivaltion keskeisimmistä rakenteista. Kun tämä rakenne horjuu, seuraukset näkyvät koko yhteiskunnassa.

Kriisin keskellä tarvitaan poliittista tahtoa ja ammatillista johtamista

Työterveyslaitoksen selvitys osoittaa, että sosiaalialan kriisi ei ratkea yksittäisillä toimenpiteillä.

Sosiaalialan ammattilaiset ovat pitkään kantaneet vastuuta tilanteessa, jossa resurssit eivät vastaa työn vaatimuksia. Tuore selvitys antaa heille vahvan tutkimuksellisen selkänojan vaatia muutosta.

---