Kalevan kisat ja Köppinen

07.08.2014 - 11:51
(updated: 09.10.2015 - 10:59)

Yleisurheilun EM-kisat järjestetään 12.-17.8. Zürichissä Sveitsissä. Viime viikonlopun Kalevan kisat Kuopiossa oli urheilijoille viimeinen näyttöpaikka. Kisoissa ei juuri tuloksilla juhlittu. Minna Nikkanen teki seiväshypyssä uuden SE:n 451 ja varmisti paikkansa kisakoneeseen. Miesten korkeudessa Jussi Viita otti mestaruuden tuloksella 226, joka on myös karsintaraja kisoihin. Miesten keihäässä matkaan lähtivät aikaisemmin valitun Tero Pitkämäen seuraksi Antti Ruuskanen ja Lassi Etelätalo. Mitalitoivoja ovat lähinnä mieskeihäänheittäjät sekä Sandra Eriksson 3 000 metrin esteissä. Muiden osalta mitali olisi mukava yllätys, samoin pistesijat kahdeksan parhaan joukkoon.

Kaivelin hieman historiaa (Wikipedia) eli milloin ja miksi yleisurheilun mestaruuskilpailuja on alettu sanoa Kalevan kisoiksi. Kaleva-nimihän viittaa vahvaan kansanrunoperinteeseen. Henkivakuutusyhtiö Kaleva lahjoitti 1910 Kalevan maljan parhaalle yleisurheiluseuralle. Mestaruuskisoista alettiin puhua Kaleva-otteluna ja vuonna 1915 Urheilulehti käytti ensimmäistä kertaa nimeä Kalevan kisat. Vuonna 1937 SUL virallisti tämän nimen käytön. Kuinka ollakaan tuolloin SUL:n puheenjohtajana toimi Urho Kaleva Kekkonen. Tällaisesta brändin rakentamisesta voisi nykyinen pääministerimme olla kateellinen kun nuo omat triathlontwiitit menivät aika tavalla metsään. Vuonna 1990 Vakuutusyhtiö Sampo lahjoitti Uusi Sampo maljan vuoden parhaalle yleisurheilijalle. Vuonna 2009 tämä korvattiin vakuutusyhtiö IF:n If-urheilijapalkinnolla. Urheilijat ovat ilmeisesti olleet jo sadan vuoden ajan keskeinen kohderyhmä vakuutuspolitiikassa.

En seuraa juurikaan raviurheilua, mutta kuninkuusravit yllättivät myönteisesti. Ravikuninkaaksi ravasi Köppinen. Mukavan suomalainen nimi näiden lukuisien horse de luxe -nimihirviöiden joukossa.

Vuoden aikana on keskusteltu vilkkaasti urheilijoiden loukkaantumisista. Erityisesti ovat olleet esillä jääkiekon ja jalkapallon päävammat. Urheilu on eri tasoilla lajista riippuen loukkaantumisherkkää. Onneksi vakavia loukkaantumisia ja kuolemantapauksia tapahtuu harvoin. Suomessa ovat kevään ja kesän aikana olleet esillä kuolemaan johtaneet sukellus-, pienkone- ja kiipeilyonnettomuudet. HS:n uutisgurussa kysyttiin: Kuinka monta alppikiipeilijää kuolee vuosittain Mont Blancin vuoristoalueella? Oikea vastaus oli noin 100.

Onko kiipeilyllä kyseenalainen ”kunnia” olla ehkä vaarallisin liikuntaharrastuksen muoto?

Työnantajat myöntävät verovapaita kulttuuri- ja liikuntaseteleitä vuodessa noin 100 miljoonalla eurolla. Tämä on erinomaista bisnestä etuseteleitä markkinoiville yrityksille, koska arviolta noin 20% seteleistä jää käyttämättä ja siten yritykset saavat 20 miljoonan euron ylimääräisen voiton (HS Talous 4.8.). Kokonaan toinen juttu on se, että työttömät, eläkeläiset, lapset ja nuoret jäävät paitsi tätä etua.

Kevät ja kesä ovat olleet erilaisten maraton-koulujen kulta-aikaa. Mediassa on ollut monenlaista valmistautumisohjetta, voittopuolisesti ihan järkeviä, hitaan kiiruhtamisen mallia korostavia. Ensin kympille, sitten puolimaratonille ja vuoden kuluttua maratonille, jos intoa ja kuntoa riittää. Kuntoa on riittänyt avaruusmönkijä Opportunityllä, joka on Marsissa lähestymässä täyden maratonin matkaa 42 195 metriä. Matkamittarissa on 40 250 metriä.

Aikaisempi ennätys 39 km oli vuodelta 1973 ja se oli Neuvostoliiton Lunahod-2-luotaimella.

Kirjoittajan blogikirjoitukset

Kirjoittajan blogikirjoitukset