Kisakommentteja
Suomen menestyksestä Etelä-Korean talvikisoissa ovat tähän asti vastanneet naiset: Krista Pärmäkoski yhdistelmähiihdon pronssilla ja Enni Rukajärvi lumilautailun slopestylen pronssillaan.
Enni Rukajärvi kunnostautui lisäksi ripittämällä urheilujohtoa kilpailun sallimisesta vaarallisen kovassa tuulessa. Saman kisan kulta- ja hopealaskijat tyytyivät toteamaan lehdistötilaisuudessa, että he keskittyivät vain omaan suoritukseensa ja luottivat kilpailun johdon harkintaan kisan turvallisuudesta.
Iivo Niskasen taktiikka yhdistelmähiihdossa (15+15 km) kummastutti. Selostajat hehkuttivat Niskasen kovaa vetoa eli koko letkan vetämistä perinteisen osuudella. Taktiikka tai sen täydellinen puuttuminen realisoitui 19. sijaan. Jo etukäteen radan profiili oli kuvattu sellaiseksi, että irtiotot ovat vaikeita. Sama toistui hieman toisella tavalla miesten sprintissä. Ristomatti Hakola oli alkukarsinnan nopein ja voitti lähtöjä ennen finaalia. Eväät oli syöty ennen finaalia ja tuloksena sinänsä arvokas kuudes tila, mutta voittajalle Norjan Klaebolle 20 sekuntia hävinneenä (matka 1,4 km). Pitäisikö olympiakomitean huippu-urheiluyksikön ottaa työlistalle hiihtotaktiikan peruskurssit, tosin taitaa olla myöhäistä näiden kisojen osalta.
Suomen mäkijoukkueen nestori Janne Ahonen oli paras suomalainen ja sijoittui 38:ksi ns. normaalimäessä, joka on kilpailuohjelmassa lähinnä vain olympiakisoissa ja MM-kisoissa sekä tietysti kansallisissa mestaruuskisoissa. Ehdotankin, että jatkossa nimeksi muutetaan joko pikkumäki tai epänormaalimäki. Kysymys on tietysti taas kerran rahasta. Normaalimäki pidetään ohjelmassa niin kauan kun sen avulla voidaan rahastaa pääsylipputuloina tai TV-tuloina.
Peruutuspeiliin ei kannata katsella.
Helsingin Sanomat uutisoi 13.2.: Suomen pitkä valtakausi mäkihypyssä päättyi. Norja nousi mäkihypyssä Suomen rinnalle kaikkien aikojen mitalitaulukossa ja epäilemättä ottaa johtopaikan yksinään vielä näiden kisojen aikana. Peruutuspeiliin ei kannata katsella, mutta onko lajilla tulevaisuutta Suomessa, on hyvä kysymys. Sen verran kallis harrastus mäkihyppy on yhteiskunnalle, lähinnä mäkiä ylläpitäville kunnille. Naisten puolella Julia Kykkänen oli normaalimäen 23. ja oli mukana kilpailun toisella kierroksella, mihin miesten puolella ei kyetty.
Miesten yhdistetyn hiihdossa (normaalimäki) Eero Hirvonen oli kuudes, Ilkka Herola seitsemäs ja Hannu Manninen 23. ja Arttu Mäkiaho 35. Hirvonen ja Herola eivät olleet tyytyväisiä suorituksiinsa, mutta kokonaisuutena tilanne on viime vuosista huomattavasti parantunut. Joukkuekisassa on kolme kovaa hiihtäjää ja neljännestä riippuu paljon. Mitalin kiilto edellyttää tietysti joukkueelta onnistumista myös mäkiosuudella. Odotettavissa on mielenkiintoinen kisa.
Ampumahiihtoa on haitannut huonot sääolosuhteet. Jostain syystä se ei ole haitannut Saksa Laura Dahlmeieria, joka on voittanut pikamatkan ja takaa-ajon (tähän asti). Kaisa Mäkäräisen huono olympiakisavire on jatkunut molemmilla matkoilla. Vielä on mahdollisuuksia torstaina, kun vuorossa on normaalimatka 15 km.
Suomen joukkue on kerännyt huomiota kutomalla kollektiivista päiväpeittoa presidenttiparin jälkikasvulle. Suomi on kisojen kutovin joukkue. Onhan sekin jotain.
Suomen virallinen tavoite 5-7 mitalia on edelleen saavutettavissa. Pitemmän aikavälin tavoite olla huippu-urheilussa paras pohjoismaa vuoteen 2020 mennessä on edelleen täyttä utopiaa, etenkin
talvikisalajien osalta. Keskiviikkona 14.2 Suomi on mitalitilastossa sijalla 18. kun Norja porskuttaa kolmantena ja Ruotsi seitsemäntenä. Toisena pitkän aikavälin tavoitteeksi asetettiin, että maamme on liikkuvin kansakunta samoin vuoteen 2020 mennessä. Tosiasiassa olemme yhä enemmän liikkumaton kansakunta sekä aikuisten että lasten kannalta. Olisiko aika päivittää näitäkin tavoitteita vastaamaan takavuosien valtiomiehen toteamusta: Kaiken kehityksen edellytys on tosiasioiden tunnustaminen.