Toimittajien havainnot voivat auttaa myös Kiinaa näkemään omat ongelmansa

Harvoin pääsee kuulemaan korkean tason kiinalaiselta puoluejohtajalta näin suoraa viestiä toimittajille: kertokaa, mitä näette, myös silloin, kun havaitsette ongelmia.

Tämän ajatuksen nosti esiin Sun Haiyan, Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean kansainvälisen osaston varaministeri, tavatessaan kansainvälisen media- ja journalistidelegaation Sichuanin maakunnan Ya’anissa osana globaalin mediayhteistyön seminaaria.

Osallistuin seminaariin Tiedonantajan edustajana. Viikon aikana keskustelin toimittajien, viestinnän tutkijoiden ja media-alan vaikuttajien kanssa yli 30 maasta. Mukana oli osallistujia Afrikasta, Aasiasta, Latinalaisesta Amerikasta, Lähi-idästä ja Euroopasta. Keskusteluissa nousivat esiin samat kysymykset maasta riippumatta: miten journalisti voi säilyttää uskottavuutensa tekoälyn aikakaudella, miten torjua valeuutisia ja miten varmistaa, että myös pienempien maiden näkökulmat pääsevät osaksi maailmanlaajuista uutisvirtaa?

Juuri näihin kysymyksiin Sun Haiyan halusi tarttua.

Hänen mukaansa toimittajien erityinen vahvuus on kyky nähdä asioita läheltä, tarkkailla yksityiskohtia ja kysyä vaikeita kysymyksiä. Sun ei kuvannut median tehtävää pelkästään tiedon välittämiseksi vaan myös yhteiskunnan kehityksen kannalta tärkeäksi palautekanavaksi.

Hän totesi, että toimittajien havainnot voivat auttaa tunnistamaan sellaisia ongelmia, joihin myös Kiinan tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Ajatus jäi mieleen yhtenä matkan merkittävimmistä viesteistä. Se oli samalla tunnustus sille, että journalismilla voi parhaimmillaan olla yhteiskuntaa korjaava tehtävä riippumatta siitä, missä maassa sitä tehdään.

Sunin mukaan maiden ja kulttuurien välisen ymmärryksen rakentamiseen tarvitaan nimenomaan toimittajia, jotka liikkuvat ihmisten parissa eivätkä tarkastele maailmaa pelkästään virallisten lausuntojen kautta. Hän kannusti osallistujia muodostamaan omat johtopäätöksensä siitä, mitä he Kiinassa näkivät.

Kenen ääni kuuluu maailmalla?

Toinen keskustelun suuri teema liittyi kansainväliseen mediatasapainoon.

Sun Haiyan arvioi, että globaalin etelän maat ovat pitkään olleet kansainvälisessä uutisvälityksessä altavastaajan asemassa. Hänen mukaansa niiden näkökulmat eivät aina pääse esiin samalla painoarvolla kuin länsimaiden tulkinnat.

Ajatus nousi esiin useita kertoja myös seminaarin käytäväkeskusteluissa.

Afrikkalaiset kollegat kertoivat, että heidän maistaan uutisoidaan kansainvälisesti usein vain kriisien, konfliktien ja luonnonkatastrofien yhteydessä. Karibialta saapuneet osallistujat puolestaan huomauttivat, että alueen teknologisesta kehityksestä, tutkimuksesta ja yhteiskunnallisista uudistuksista kerrotaan maailmalla huomattavasti harvemmin kuin poliittisista levottomuuksista.

Moni osallistuja tunnisti saman ilmiön myös omasta maastaan.

Sun Haiyan näki tilanteen muuttamisen tärkeänä tehtävänä. Hänen mukaansa tekoälyn aikakausi, valeuutisten lisääntyminen sekä yhä monimutkaisemmaksi muuttunut informaatiovaikuttaminen luovat tarpeen uusille yhteistyörakenteille erityisesti globaalin etelän maiden välille.

Hänen viestinsä oli selvä: jos nykyinen kansainvälinen mediavirta ei tarjoa riittävästi tilaa erilaisille näkökulmille, uusia yhteistyöverkostoja on rakennettava itse.

Teknologia ja media kulkevat yhdessä

Seminaarissa puhuttiin paljon myös teknologian vaikutuksesta journalismiin.

Vierailujen aikana meille kerrottiin kiinalaisista tekoälyratkaisuista, datan käsittelyjärjestelmistä sekä uusista tavoista tuottaa ja jakaa uutissisältöjä. Keskusteluissa ei kuitenkaan korostunut teknologia itsessään vaan kysymys siitä, miten teknologia muuttaa median valtaa. Olisi kiinnostavaa syventää tätä keskustelua ja viedä mediayhteistyötä entistä pidemmälle käytännön hankkeisiin.

Useat osallistujat pohtivat sitä, siirtyykö päätösvalta näkyvyydestä yhä enemmän algoritmeille. Samalla heräsi kysymys siitä, kuka hallitsee tekoälyä hyödyntäviä uutisjärjestelmiä ja millaisia arvoja niiden taustalla on.

Sun Haiyan korosti kansainvälisen yhteistyön merkitystä myös tällä alueella. Hänen mukaansa eri maiden mediatoimijat voivat hyötyä toisiltaan oppimisesta, yhteisistä tuotannoista, toimittajavaihdoista sekä teknologisesta tiedonvaihdosta.

Ya’an kertoi Kiinan alueellisesta muutoksesta

Keskustelujen lisäksi seminaari tarjosi mahdollisuuden tutustua Ya’anin alueen kehitykseen.

Sichuanin maakunnan vuoristoisilla alueilla meille esiteltiin kyliä, joita kiinalaiset viranomaiset pitävät esimerkkeinä köyhyyden vähentämisestä ja maaseudun kehittämisestä. Paikalliset kertovat alueen muuttuneen nopeasti tieverkoston, matkailun ja uusien elinkeinojen myötä.

Sun Haiyan käytti vierailukohteita esimerkkeinä siitä, miten Kiina pyrkii kaventamaan eroja kaupunkien ja maaseudun välillä. Hän korosti, että maan kehitystä ei hänen mukaansa voi ymmärtää tarkastelemalla vain suurkaupunkeja kuten Pekingiä tai Shanghaita.

Juuri tästä syystä kansainvälinen delegaatio oli tuotu myös sisämaahan. Saatoimme konkreettisesti maistaa sitä omenaa, jota erinäisten kehitysprojektien onnistumisen kautta oli alettu viljellä ja samalla päästy eroon köyhyydestä.

Keskustelu kansalaisjournalismista

Käytin keskustelutilaisuudessa puheenvuoron, jossa kerroin omasta kiinnostuksestani kansalaisjournalismiin.

Puhuin siitä, kuinka tavalliset ihmiset osallistuvat yhä aktiivisemmin tiedon tuottamiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kerroin myös seuraavani erilaisia kansalaismedian ja osallistavan journalismin hankkeita sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Keskustelun yleinen ilmapiiri oli myönteinen. Sun Haiyan korosti useaan otteeseen, että Kiina on kiinnostunut syventämään yhteyksiä eri maiden mediaorganisaatioihin, tutkijoihin ja yhteiskunnallisiin toimijoihin. Hän puhui yhteistyöstä käytännöllisenä välineenä, jonka avulla voidaan rakentaa yhteistä ymmärrystä nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Tarkan näkemisen ikuinen haaste

Ya’anista jäi lopulta mieleen ennen kaikkea yksi asia. Keskustelun keskiössä ei ollut pelkästään Kiinan halu kertoa omaa tarinaansa maailmalle. Yhtä tärkeä viesti oli, että toimittajien odotetaan myös kertovan, mitä he todella näkevät.

Kun Sun Haiyan sanoi journalistien voivan auttaa tunnistamaan ongelmia, joihin myös Kiinan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, hän tuli samalla määritelleeksi journalismin perustehtävän tavalla, jonka useimmat seminaariin osallistuneet saattoivat allekirjoittaa.

Toinen vahva viesti liittyi siihen, että maailman uutisvirta tarvitsee enemmän ääniä. Jos globaalin etelän näkökulmat jäävät marginaaliin, kuva maailmasta jää väistämättä puutteelliseksi.

Juuri näiden kahden ajatuksen ympärille koko Ya’anin keskustelu lopulta rakentui: journalismin tehtävä on auttaa näkemään todellisuus tarkemmin, ja maailman tehtävä on kuunnella useampia ääniä kuin tähän asti. Näille ajatuksille löytyy nykyisessä informaatioympäristössä runsaasti perusteita riippumatta siitä, missä maassa toimittaja työskentelee.

---