Rappuset kuntoiluna

Liikuntapaikkojen rakentaminen ja ylläpito on Suomessa pääosin kuntien vastuulla. Uusia suosittuja liikuntapaikkoja ovat kuntoportaat. Esimerkiksi Helsingin Paloheinään rakennetut kuntoportaat ovat suosittuja. Portailla on 254 askelmaa ja leveyttä 2,5 metriä, jotta kuntoilijat mahtuvat ohittamaan toisiaan (HS 16.10.).

Aikaisemmin maassamme oli huomattava määrä hyppyrimäkiä, joiden portaat olivat oivallisia kunnonnostajia ja joita käyttivät myös kuntoilijat. Nyt näistä hyppyrimäistä on valtaosa purettu ja ilmeisesti samalla myös portaat poistuneet. Helsingissä oli aikanaan näitä pieniä hyppyrimäkiä toista kymmentä. Jäljellä on vain Herttoniemessä sijaitseva mäki.

Jos asut tai työpaikkasi on kerrostalossa, niin pienellä vaivalla kuntoilet päivittäin. Unohda hissit ja liukuportaat!

Uusissa kuntoportaissa on etuna se, että portaiden korkeus ja syvyys ovat kuntoilun kannalta optimaalisia. Silti minua viehätti Juhani Styrmanin kirjoitus Hesarin mielipidesivulla (26.10.). Hän totesi, että “kuntoilla voi ihan tavallisissa portaissa ja että esimerkiksi Helsingin Kalliossa on kymmeniä kuntoiluun sopivia portaikkoja, joita Kallion kulttuuriverkosto on hyödyntänyt laatimalla viisi vuotta sitten tuhannen askelman kävelyreitin, jossa yhdistyvät kaupunkihistoria ja kuntoilu.”

Ja jos asut tai työpaikkasi on kerrostalossa, niin pienellä vaivalla kuntoilet päivittäin. Unohda hissit ja liukuportaat! Samoin kilometrin parin matkat kaupungissa taittuvat miltei nopeammin kävellen kuin julkisella liikenteellä. 

Suomen Urheilulehti käsitteli (43/2017) perusteellisesti Olympiakomitean ja Valo ry:n valtionavustusten käyttöä ja niiden takaisin perintää noin 2,1 miljoonan euron edestä (OK 430 000 euroa ja VALO ry 1,7 miljoonaa euroa). Opetus- ja kulttuuriministeriön takaisin perinnät koskevat vuoden 2014 avustuksia. Ilman ministeriön jo tekemiä kohtuullistamispäätöksiä takaisin perinnän summat olisivat olleet olympiakomitean osalta yli kaksinkertaiset.

Tästä on kirjoitettu urheilumediassa aika paljon jo aikaisemmin, myös tällä palstalla. Kuitenkin täytyy toistaa kysymys, jonka tein jo aiemmassa kolumnissa. Kun on todennäköistä, että vuoden 2014 holtiton taloudenpito on jatkunut myös vuosina 2015 ja 2016, niin eikö olisi johdonmukaista, että tarkastuksen piiriin otetaan myös nämä vuodet?

Viime kaudella urheilumedia seurasi miltei päivittäin jääkiekkoilija Patrik Laineen edesottamuksia NHL:n Winnipeg Jetsissä. Nyt kun suomalaisten jääkiekkoilijoiden otteet NHL:ssä ovat olleet vaisumpia, niin Laineen roolin mediassa on ottanut koripalloilija Lauri Markkanen, jonka kolmen pisteen heitot ja levypallot ovat seuratuinta materiaalia ainakin urheilutoimittajien osalta. En ole oikein koskaan ymmärtänyt mistä tässä on kysymys.

Onko suomalaisten tai ainakin penkkiurheilijoiden itsetunto niin huono, että se tarvitsee päivittäin tietoa syöttöpisteistä ja levypalloista. Ilmeisesti näilläkin myydään lehteä, samoin kuin sivun kokoisilla urheilijakuvilla. Ymmärrän kuvakoon merkityksen journalistisena linjana silloin kun kuvan koolla ja jutulla on vastaavuutta. Usemmiten näin ei ole, vaan jutut ovat näitä ennakoivia tarinoita mahdollisesta tulevasta menestyksestä.

Lopuksi asiasta toiseen. Olin viikolla hakemassa kotitalousvähennykseen liittyvää verokirjamuutosta verovirastossa. Paikalla oli paljon väkeä. Suurin osa verokirja-asioita hoitavia maahanmuuttajia. Ajattelin, että täällä on maamme tulevaisuus.