Börje Mattsson – toiminnan mies

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 23/2006.

Mistä kaikki alkoi?

Eletään 60-lukua ja pikkuhiljaa aletaan Suomessakin tiedostamaan kehitysmaat ja kehitysmaiden ongelmia. Myös nuorta Börje Mattssonia alkaa kiinnostamaan miten asiat oikein ovat maailmalla.

– Hyvin pienestä pitäen oikeudenmukaisuus on ollut tärkeää, Börje Mattsson toteaa.

– Olen elänyt sitä aikaa kun kehitysmaat niin sanotusti löydettiin. Aika nopeasti siihen kuvioon alkoi tulla maailmanrakenne ja miten kolonialismi on vaikuttanut. Tuli selväksi, ettei köyhyys ole automatiikkaa tai vielä vähemmän rotuun liittyvä asia, vaan synnytetty tilanne, Mattsson jatkaa.

Kansalaisjärjestötoiminnan kautta hänelle avautui väylä vaikuttaa ja syykin oli selvä.

– Tuli Vietnamin sota. Maa, joka oli köyhä ja alistettu, joka koettaa päästä ylös, mutta jota pommitetaan kivikauteen. Se oli niin äärimmäinen esimerkki, ettei voinut kuin reagoida hyvin voimakkaasti. Tulin rauhanaktivistiksi ja liityin Rauhanpuolustajiin, Mattsson kertoo.

Liiallinen byrokraattisuus ja hierarkisuus ei ole koskaan Mattssonia houkuttanut.

– Itselleni on aina ollut tärkeätä ihmisten oma toiminta ja aktiivisuus, hän pohtii.

Totaalinen kokemus Afrikassa

Mattssonin aktiivisuus johti hänen tiensä kohti Afrikkaa.

– Afrikkahan oli Vietnamin ohella rankin paikka, sillä siellä vallitsi vanhainaikainen kolonialismi, mikä oli melkein muualta hävinnyt, Mattsson muistelee.

– Sydän oli eteläisen Afrikan puolella. Lähdettiin muutaman muun kanssa kehittämään sinne solidaarisuustoimintaa vapautuksen puolesta, hän jatkaa.

Tiedonsaaminen ei ollut 70-luvulla yhtä helppoa kuin internet-aikakaudella. Propagandasotaa käytiin ja siirtomaaisännät olivat siinä niskan päällä.

– En voinut vain seurata tai luottaa yksinomaan propagandaan, oli se sitten kenen tahansa propagandaa. Oli pakko käydä tsekkaamassa, Mattsson kuvailee tuntojaan ajalta.

Mattsson pääsi konfrenssimatkalle Ugandaan opiskelijoiden YK-liiton kautta. Samalla reissulla hän kierteli ympäri eteläistä Afrikkaa ystävänsä kanssa ja tutustui vapautusliikkeiden johtajiin.

Erityisen hyvin he tutustuivat Angolan vapautusliikkeeseen, jonka kautta he pääsivät maahan. Silloin Angola oli vielä Portugalin siirtomaa. Se, mitä tapahtui seuraavan kuukauden aikana teki Mattssoniin totaalisen vaikutuksen.

He olivat kolmenkymmenen hengen sissiryhmässä.

– Suurin osa ryhmästä jäi matkalle tavalla tai toisella, joku haavoittui, joku kuoli, osa sairastui, osa ei vain jaksanut…, Mattsson luettelee

– Olin täysin vakuuttunut etten tule elävänä takaisin, hän jatkaa.

Mattsson kirjoitti kirjeen äidilleen, jossa hän kertoi ettei luultavasti selviä hengissä ja perusteli samalla syitään minkä takia oli lähtenyt Angolaan.

– Jouduin samalla perustelemaan myös itselleni minkä takia menin Angolaan. Silloin tuli niin kouriintuntuvasti esiin tietty osa maailman rakenteesta ja se on pysynyt sydämessä ja päässä.

Kävi myöhemmin ilmi, että Angolan vapautusliikkeen varapresidentti oli CIA:n agentti. Hän oli ilmoittanut, että kaksi suomalaista oli mennyt rajan ylitse Angolaan. Portugali ja Yhdysvallat ilmeisesti halusivat käyttää tilannetta hyväksi ja ilmoittivat Mattssonin ja hänen ystävänsä olevan KGB:n agentteja. Näin ne mahdollisesti yrittivät väittää Angolan vapautusliikkeen olevan Neuvostoliiton johtama. Sen seurauksena sotilaat yrittävät tappaa Mattsonin ryhmän.

Faces-festivaali

Börje Mattsson toimi aktiivisesti 80-luvulla rauhanliikkeessä mm. järjestelemällä Rauhanfestivaaleja. Maailmantilanteeseen tuli uusi käänne 90-luvun alussa, kun kylmä sota oli ohitse.

Rauhaa ei kuitenkaan tullut edes Eurooppaan, vaan Balkanin sodat alkoivat. Samanaikaisesti muuallakin Euroopassa rasismi sekä etninen sorto nousivat pinnalle ja yleistyivät.

Tähän uuteen tilanteeseen Mattsson oli synnyttämässä Faces-festivaalia vuonna 1997.

– Tarkoituksena oli näyttää, että Suomi on monikulttuurinen maa, Mattsson kertoo Faces-festivaalin syntyideasta.

Asenteiden koventuessa niin Suomessa kuin muuallakin piti saada lisää terävyyttä festivaalin teemaan.

– Ei riitä, että on näyteikkuna, vaan Facesin pitää ottaa kantaa ja aktiivisesti itse toimia sen puolesta, että eri kulttuurit voivat toimia yhdessä, Mattsson kuvailee.

– Sen takia otimme käyttöön termin building bridges, hän jatkaa.

Faces-festivaali onkin nykyisin vain osa sitä järjestävän Etnokultin järjestön toimintaa. Projekteja löytyy niin Venäjältä, Baltiasta, Balkanilta kuin Afrikastakin. Projektit ovat haalineet aktiivisia tekijöitä kaikkialta maailmasta siltojenrakennustöihin.

ARI SARDAR

Yhdeksäs Faces-festival järjestetään 28.-30.7. Billnäsissä Karjaan lähellä.

Lisätietoja www.faces.fi