Joulukuussa vuonna 1990 olin Neuvostoliiton Tiedeakatemian kutsumana Moskovassa filosofian laitoksella esitelmöimässä ja sain ensimmäisen, todellisen kosketuksen venäläisiin.
Euroviisut eli kansankielellä kansanmurhaviisut tulee taas ja moni muistaakin yhä, kun hirviöt nappasivat ylivoimaisen voiton ja koko Suomi bailasi Lordin tahtiin.
Kansainvälisen naistenpäivän kynnyksellä lienee paikallaan pysähtyä pohtimaan, kuinka tuota päivää täällä maailman tasa-arvoisimmaksikin mairitellussa maassa oikein vie
Eduskuntapuolueiden hinku sotilasliitto Naton jäseneksi on johtanut häpeälliseen asetelmaan, jossa Suomi nöyristelee epädemokraattisen Turkin vaatimusten edessä.
Selasinpa tuossa yhtenä päivänä Facebookia, kun vastaani pompahti postaus viime kesän Pride-kuukauden tienoilta, jossa eräs turkulainen perussuomalaisten kunnanvaltuutettu ka
Putinin rikollinen hyökkäys Ukrainaan on tuonut mieleeni vanhan sanonnan sota on politiikan jatkamista toisin keinoin. Silloin joutuu kysymään, minkä politiikan.
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää! Kuulostaa kieltämättä hyvältä ja kyllähän nyt noin maailmaa syleilevää sanaa kuin tasa-arvoa kelpaakin toivotella itse kulle