Joulukuun 5. 2019. Puhelin soi. – Kaaderi, Pohjanmaan puhelimessa. – Tervehdys! Itsenäisyys täällä päivää. – No kappas.

Suomessa on leikattu palveluista jo kauan, ja Juha Sipilän kaudella vauhti on vain kiihtynyt.

Elämme vaarallisia aikoja. Uusliberaali kapitalismi on törmännyt vahvasti seinään, ja sen haastajaksi ovat asettuneet ympäri Eurooppaa äärioikeistolaiset voimat.

Poliisi ajaa sinisellä autolla Poliisilla on pillit katolla Poliisi pamputtaa kumisella pampulla Poliisi uhkaa ihmisiä putkalla Näin kirjoitti 70-luvun lopulla Eppu Normaalin la

Toiset tilaavat Helsingin Sanomia ja toiset eivät. En osaa sanoa, kummat ovat onnekkaampia.

Lokakuun viimeisenä päivänä ajattelin, että onpa hienoa, kun marraskuu päättyi jo. Sitten älysin, että se vasta alkoi.

Kysymys reformien ja vallankumouksen suhteesta on aika lailla yhtä vanha kuin itse työväenliikekin.

Terveisiä veroparatiisisaarilta! Kookospähkinät jakautuivat jälleen tasaisesti kaikille, ja markkinoiden hintavakausmekanismi varmisti että säät olivat suotuisia.

Hävittäjiä suunnitellaan hankittavan 68 kappaletta. Mutta onko meillä vaihtoehtoa? Yksityinen hoivakoti Esperi kohtelee vanhuksia kaltoin.

Viime vuonna se sitten viimein kuoli: valkoinen, lihaa syövä heteromies. Tai tarkemmin ottaen: se tapettiin.

Ja tapahtui niinä päivinä, että puheenjohtaja Orpo antoi määräyksen, että koko Suomen kansa on verolle pantava – paitsi tietysti suuret ylikansalliset yritykset, jotka vo

V.I.Lenin julkaisi v. 1902 tekstin, joka oli otsikoitu noin. Sen alaotsikko oli ”Liikkeemme päivänpolttavia kysymyksiä.