Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

Hieno puheenvuoro Tintti.
Kaikki se mitä me kommunistit pidämme arvokkaana, se tuli tuossa.
Meillä kommunisteilla: rakkaus on ensin.
Se on elämän ehto.
Toinen: oikeudenmukaisuus.
kolmas: kansainvälinen solidaarisuus.
Neljäs: sosialismi.
Viides: puolue.
Kuudes: teoria, marxismi-leninismi.
Näistä ei mikään ole päiväjärjstyksessä.
Vaan tilanteen mukaan.

Alkuperäinen kirjoittaja: PSillanpää

Markku Huhtala, on todella hyviä asioita mitä listassasi laitoit järjestykseen, mutta miten ne ovatkaan toteutuneet siellä sosialismissä? Tässä muutama kommentti ranskaslaisilla viivoilla.
-Rakkaus on hyvä ja "taistolaiset naiset olivat antavampia, että siinä poikien kiinnostus.
-oikeudenmukaisuus oli hyvin suhteellista monissa sosialistisissa valtioissa, näin jälkeen nähtynä. Poliittiset vangitsemiset ja murhat!
-No toisilla oli enemmän tasa-arvoa ja paremmat kaupat kuin toisilla.
Miksi vain yhdellä puolueella on "parasiitin portin avaimet"?
-no, mitä hyvää se "marxismi-lenimismi" on saanut aikaan kuin Hitlerin kanssa kymmeniä miljoonia kuolleita ihmisiä!
-ei nämäkään ole päiväjärjestyksessä, mutta paljon on kuollut viattomia ihmisiä "loistavia ajatuksia toteuttamassa"!

Alkuperäinen kirjoittaja: reino heiskanen

Tämä valunvika on ihmisessä, ei sosialismin tai kommunismin olemuksessa. Kyllä todella päämääränä on nämä hyveet mitä Tintti ja Markku kirjoittavat. Ei meillä sisäiseti ole mitään pakkomielteitä tehdä mitään pahaa. Sosialismia ei kuitenkaan olla voitu missään päästä rakentamaan neitseellisissä olosuhteissa, aina on ympärillä ollut vihamielinen leiri päälle karkaamassa ja sisällä on aina ollut viides kolonna sabotoimassa kehitystä. Näin se on. Kaikesta huolimatta kuitenkin kehitys jatkuu, koska muuta vaihtoehtoe ei ole, uusi syntyy aina vanhan uumenista. Aatteet ja ajatukset risteilevät, mielipiteet muokkautuvat, uusia medoteja kokeillaan, vanhat käytännöt hylätään, uusia usein karsastetaan niiden tuntemattomuuden vuoksi, kehitysvastustus on luonnollinen konservatiivinen ilmentymä. Näin sosialismiakin vastustetaan, toiset ymmärtämättömyyttään, toiset taas itsekkyydestä, koska se rajoittaa joidenkin mielestä liikaa yksilön vapauksia tehdä mitä haluaa. Ihmisen vapaus on kuitenkin vakoio, jos joku ottaa itselleen enemmeän oikeuksia, jää sitä toisille vähemmän. Siksi työn ja pääoman suhde on riistosuhde ja sovittamaton ihmisten välisenä suhteena. Se on alistus suhde.