Alkuperäinen kirjoittaja: Eija Kokko

Sotkamon vaara ja rinteet nuo
iäksi tuhottu, ei armoa suo,
rahan mahti ja ahneus kova.
Väliäkö asujan ja kodin oman
järven kalaisan ja poukaman soman.
Ei mieli tee järveen pulahtaa enää
ei ahventa haukea jatkeeksi leivän
kalastaja pyydä ne pilattu on,
mutta minkäs mahdat, rahan mahti
on voittamaton.

Tein tämän pienen runon, kun niin harmittaa meidän veron maksajien sekä tietysti Sotkamon ihmisten puolesta, tämä
välinpitämättömyys.