Alkuperäinen kirjoittaja: jyrki laukkanen

Ehkä olisi selvittää miten paljon musiikki on saatu nuoria epäpolitisoitua vaikkapa nyt sitten rockin avulla. Onhan kulttuuritarjonta enenevässä määrin kaupallista toimintaa. Suuret festarit muistuttavat yhä enemmän totalitäärisen yhteiskunnan järjestämiä massojen joukkotapahtumia. Kun kyselee nuorilta heidän poliittisia mielipiteitään , on vastaus useimmiten äärimmäisen kielteinen politiikkaa kohtaan. Viihteestä on tullut yhteiskunnallisen osallistumisen korvaavaa toimintaa. Klassillinen musiikki sävellettiin monarkkien ruuansulatuksen edistämiseksi oli erään tuttavani mielipide. Yhteiset kulttuurielämykset palvelevat poliittisen konsensuksen vahvistajina. Kun hyvinvoivan keskiluokan elämä on köyhää tapahtumista,niin runsas kulttuuritarjonta antaa mahdollisuuden kokea elämyksiä. Leipää ja sirkushuveja pätee kaikkialla.

Alkuperäinen kirjoittaja: Opiskelija

jyrki laukkasella on tuossa oma pointtinsa, mutta haluaisin silti muistuttaa, että monet suositutkin rockyhtyeet voivat olla varsin poliittisia.

"Yhteiset kulttuurielämykset palvelevat poliittisen konsensuksen vahvistajina."

Jossain määrin voi olla noinkin, mutta se ei aina ole huono asia. Takavuosina oli esimerkiksi yhteinen konsensus siitä, että hyvinvointivaltio on tavoittelemisen arvoinen asia ja NL:n kanssa on parempi käydä kauppaa kuin rettelöidä. Toisaalta vuonna 1939 Eljas Erkon "ryssimisen" jälkeen tarvittiin konsensusta, joka tunnetaan myöhemmin talvisodan henkenä. Esimerkkejä hyvästä konsensuksesta on helppo löytää. Lisäksi vähän epäilen noin kyynistä suhtautumista yhteisiin kulttuurielämyksiin. Ei niitä pelkässä hallitsemismielessä synnytetä, varsinkin kun kaikki yhteiset kulttuurielämykset eivät ole masinoituja tai ennustettavissa vaan usein ne syntyvät varsin kaoottisten prosessien kautta.

"Kun hyvinvoivan keskiluokan elämä on köyhää tapahtumista,niin runsas kulttuuritarjonta antaa mahdollisuuden kokea elämyksiä. Leipää ja sirkushuveja pätee kaikkialla."

"Leipää ja sirkushuveja" voi olla hallinnan väline, mutta kulttuurielämykset ovat toisaalta sitä "ekstraa", joka lisää itse kunkin elintasoa. Vai toivoisitko, että keskiluokka menee töiden jälkeen vain kiltisti kotiin tuijottamaan seinää? Tarjotun kulttuurin tasosta voi tietysti olla huolissaan, mutta ei sitä voi kokonaisuudessaan vain tyrmätä.