Alkuperäinen kirjoittaja: Kuulostaa uskontunnustukselta

Hanna Era. Kirjoituksesi muistuttaa uskonnollisen herätyksen saaneen ihmisen ajatuksia, "on olemassa tuonpuoleinen, missä kaikki on toisin".
Kirjoituksessasi olevat epäkohdet, kuten köytyys ja ympäristön tuhoutuminen on vakavia ongelmia. Kommunismi ei ole kuitenkaan kyennyt antamaan näihin ongelmiin ratkaisuja. Kommunistinen yhteikuntajärjestelmä on tehoton, joten se ei pysty luomaan hyvinvointia kansalaisilleen. Kommunistisissa järjestelmissä hyvinvointia on yritetty hankkia luonnonvarojen riistolla ja tuhlailevalla käytöllä. Kommunistisissa kokeiluissa ympäristön tuhoutuminen ja köyhyys on vain voimistunut.

Alkuperäinen kirjoittaja: LM

Viidakossa ja muussa luonnossa eliöt ja eläimet säätelevät populaatioitaan toisin kuin liian suuren määrän ja tilan vallannut 'ontuva eläin' eli ihminen, tällä kaikille yhteisellä maapallollamme. Usko(!) ihmiseen on kyllä hellyyttävää, mikä tekee oheisesta uskontunnustuksen kaltaisen, mutta mitä vastaan tulisi kehittää parempia argumentteja tavoitella sosialismia ja kommunismia ? Hyvä emo rakastaa lastaan/lapsiaan, eikä uhraa kaikkea aikaansa 'maailman parantamiseen' niin, että 'suutarin lapset jäisivät kengittä'. Kohtuus kaikessa. Toivon kommunisteilta todellista, 'maan päällistä' otetta asioihin ja selkiyttä käsitteisiin: sosialismi ja kommunismi, niin että tavallinen työläinen ja työtön/köyhä tässä arkipäivässä saa niistä tolkun ja voi ymmärtää niiden vääjäämättömyyden vailla mystifioituja pelkoja, kauhuja lähinaapurista ja -historiasta. Sosialismin ja kommunismin nykykäsitteet on avattava perinpohjaiselle keskutelulle ja käsittelylle.

Alkuperäinen kirjoittaja: Satu Kortelainen

Nazim Hikmetin runo on uskontunnustus, niin minäkin sen kommunistina ymmärrän. Teksti on sävelletty lauluksi ja muistuttaa sävelkuluiltaan ja rytmiikaltaan kovasti liturgiaa.

En näe uskoa (uskontoa) ja kommunismia vastakohtina. Kommunismi on minusta pohjimmiltaan uskoa ihmiseen ja ihmisen kykyyn tehdä hyvää. Ja nimenomaan tässä elämässä eikä tuonpuoleisessa.

Alan väsyä menneisyyden vatvomiseen. Kaikkien yhteiskuntajärjestelmien toteutuksessa ihmiset ovat tehneet isoja virheitä. Monopolistiseen vaiheeseen edenneen nyky-kapitalismin sosiaalisten, taloudellisten ja ekologisten kriisien luulisi huolestuttavan ihmisiä enemmän kuin 20 vuotta sitten romahtaneen reaalisosialismin.

Alkuperäinen kirjoittaja: Kirsti Era

Juu-u. Ei saa pienten lasten äidit eikä muutkaan politikoida, pitää veisata virsiä ja leipoa pullia. Ja viihdyttää ukkokultaa. Tästä kuulemme tulevana sunnuntaina niin että näin äitinä oksettaa. Ja lahjaksi tulee ruukku"ruusu", joka on yhtä vähän ruusu kuin äiti on nainen.

Kunpa äiti saisi ihmisen arvon! Samoin nuori tyttö ja nainen, vanha mummo, keski-ikäinen nainen, työssä käyvä nainen, järjestöaktiivi nainen. Siihen kun päästään, on maailma kaikille parempi paikka.

Eikä tietenkään ihmisellä saa olla aatteita, ihanteita tai haaveita paremmasta. Ainoat sallitut haaveet ovat 10 uutta sohvaa, puutarhatonttua, omakotitaloa, autoa, rakastajaa, miljoonaa. Muu on uskontoa. Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme?

Alkuperäinen kirjoittaja: LM

Itse olen vaan sen verran elämän arjessa (rähjääntynyt) realisti, että (ateistina) kaipaan 'pelipalikoita' hyvien teorioiden lisäksi käytäntöön siitä, miten oikeasti vastaan vaikkapa(pätkä)työpaikoillani työläisten hyviin ja oikeutettuihin kysymyksiin, mitä se sosialismi tai kommunismi tarkoittaa nykypäivänä (2000-luvun sosialismi) muutakin kuin USKOa ihmisiin? Ihmiset voivat olla älykkäitä ja heihin voi (jopa) luottaa, mutta olemmeko viisaista (laumoina, joukkoina)? Muut eläimet eivät tuhoa omaa ja muita lajeja kuten ihminen ja vie elintilaa ja -mahdollisuuksia, kuten me.. Voinhan tietysti selitellä jotain mahdollisesta osallistuvasta paikallisdemokratiasta Venezuelassa, mutten saa kuin sääliviä katseita, toistaiseksi. Ihmisillä alkaa olla tarve saada 'vastauksia' vaikka mistä ja keneltä, nykyisen yhteiskuntamuodon kriisin puhjettua ja epävarmuuden lisääntyesssä.

Alkuperäinen kirjoittaja: Satu Kortelainen

Haloo! Arjen ongelmien ratkaisuun sitä uskoa ja luottamusta toisiin vasta tarvitaankin. Muutoksethan ei synny siten, että kommunisti menee sanomaan, että nyt muututte, vaan siten, että yhdessä ruvetaan sitä muutosta tekemään.

Alkuperäinen kirjoittaja: Hanna Era

Hei vaan, kommentoijat!

Kyseessä on vappupuhe, jonka tarkoitus sellaisenaan on rohkaista, ilahduttaa ja nostattaa tunteita - ei niinkään antaa vastauksia.

Mikäli vastauksia haluaa, kannattanee kurkistaa vaikkapa muihin tässä verkkolehdessä jo oleviin artikkeleihin ja niiden sisältöön. Vaikkapa "Tie ulos kriisistä" antaa ihan konkretiaa sille, mitä 2000-luvun sosialismi tarkoittaa, minkälaisia käytännön vastauksia se antaa erilaisiin työelämää, luontoa ja yhteiskuntaa koskeviin kysymyksiin.

Vaikka itseeni luotankin, en ihan jokaiseen kysymykseen koe olevani paras henkilö vastaamaan. Tietysti on imartelevaa, että minulta tällaista toivotaan, mutta jätän silti tässä kohtaa lattian muille.

Jokainen puhe on vain yksi puhe - se ei kenties muuta maailmaa, tee vallankumousta, vapauta työläistä tai pelasta luontoa. Mutta jos se herättää ajatuksia, luo toivoa ja rohkaisee etsimään vastauksia, silloin se on nähdäkseni tehnyt tehtävänsä.

Alkuperäinen kirjoittaja: Pekka Virtanen

Kapitalismi on muhinut vuosituhansia. Kommunismi täyttänee 93 vuotta lokakuussa 2010 jos lasketaan sen ensimmäisestä vallankumouksesta 1917 naapurimaassamme. Välimerellä orjakaleerit rahtasivat rikkauksia. Globalismista saivat intiaanit maistaa
katkeria hedelmiä vuodesta 1492 alkaen
EU-maat riehuivat merirosvoina maailman merillä ja afrikkalaisia laivattiin miljoonia molempia Amerikkoja rikastuttamaan kahleissa
raataen. Kiinalaisia kuleja shanghaiattiin rautateitä rakentamaan siirtomaaherrojen kaivoksille.
Öljyä on pumpattu jo sata vuotta ja sitä imetään nyt maan uumenista jättiarmeijoiden piirittäminä. Planeetta käy pieneksi kun siitä täytyy vielä pusertaa yhä enemmän luonnonrikkauksia yhä ahneemman ihmisolentomäärän älyttömän elämänmuodon tarvekalujen valmistusta varten.
VIVA LA (EVO)LUCION VIVA LA REVOLUCION