Alkuperäinen kirjoittaja: Pekka Virtanen

Eiköhän kapitalismin kriiseistä pahimpia ole sodat, jotka syntyvät ahneudesta. Nykykriisi seisoo savijaloilla Euroopassa, samalla kun USA käy sotaa, jolla rikastuvat Imperiumin eliitit. Talouden,politiikan
ja sotien väliset sidonnaisuudet ovat
usvan peitossa kun ekologiset puolueet keskustelevat harmittomista aiheista.
Lenin seurasi valppaasti aikaansa ja katsoi velvollisuudekseen informoida seuraajiaan kapitalismin kauhuista.
Kaksi maailmansotaa ja Stalinin terrori
nitistivät Neuvostoliiton voimavarat.
Marx ja Lenin eivät joutuneet analysoimaan kommunismia, eivätkä aavistaneet teknologian nopeata kehitystä. Nopea tiedonvälitys on pakottanut vallassaolijat keskittämään globaalisti niinsanotun harhatiedon koneiston, jolla valtavat väestömäärät
pidetään tapahtumien ja politiikan
ulkopuolella. Turhautunut ihmisjoukko toteuttaa itseään kulutuksen kautta.
Proletariaatin keskiluokkaistuminen on
on vienyt pohjaa pois vallankumouksellisilta ideoilta. Kansainvälisellä kentällä työsarkaa riittää paremman, kärsimyksistä ja kurjuudesta vapaan maailman luomisessa.
Kulutushysteerisinä tämän usein unohdamme tai ainakin painamme pois mielestämme.

Alkuperäinen kirjoittaja: LM

Onko proletariaatti keskiluokkaistunut? Kuka tarvitsee kommunismia? Sitä 'tarvitsemme' minä ja muut köyhät prekaarit ja prolet paskaduuneissa ja vuokrakerrostalokasarmeissa ympäri Suomen ja muun maailman. Ei kai vaan SKP:nkin oma 'keskiluokkaistunut' (ydin)porukka ajaudu Vasemmiston tapaan siihen kuvitelmaan, että Suomen prolet ja prekaarit ovat keskiluokkaistuneet? Tavallinen duunari saati työtön tai pätkätyöläinen ei kuluta kuin sen, millä elää tavallista arkea, maksaa vuokransa ja perheensä sapuskat, jos niitäkään ja anoo aika ajoin t.t.tukea saaden sitä jonkun sentin tai ei, joutuu ehkä käymään leipäjonossa, ainakin moni yksinhuoltaja ja minä. Olin itse ed.kokouksessa ja sanoin oman osastoni osallistujille, että tarvitsen itse, kaltaisteni kanssa, eniten 'sitä kommunismia', toisin kuin monet 'paremmista piireistä' tulevat aatekumppanit. Me kaikki saman puolueen jäsenet emme kuulu samaan yhteiskuntaluokkaan, eikä sille tosiasialle saa sokeutua, kuten Vasemmisto(liito)ssa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Tiainen

Juuri luin Leninin "Vasemmistolaisuus" lastentautina kommunismissa ja täytyy sanoa, että täyttä tavaraa on vielä tänä päivänä. Jäi tuntu, että on vieläkin ajankohtaisempi kuin aikana jolloin Lenin teoksen kirjoitti.

Alkuperäinen kirjoittaja: Pekka Virtanen

Keskiluokkaistuminen merkitsee arvojen samankaltaistumista. Asuin kehitysmaassa , jossa yhteiskuntaluokat tilastoissa ilmaistiin kirjaimin A B C D E ja
amerikkalaiset antropologit saivat maassa esiin kymmenkunta eri yhteiskuntaluokkaa. Tuloerot ovat revenneet ilman muuta Suomessa.Pääomatuloista elävien joukko on kasvanut ja perintöjen avulla rikastuneita on yhä enemmän. Kun ihmettelee Helsingin kaduilla pörräävien loistoautojen määrää niin tajuaa miksi Suomen metsiä on raiskattu kiihtyvällä vauhdilla.
Katkeruus voi olla syy toimia kommunistien riveissä.Vasemmistoliitto tukeutuu ammattiyhdistystoimintaan,joka
on oikea tie työehtojen parantamiseen.
Maailmanvallankumous on edelleenkin tavoitteena edessäpäin, vaikka joutuukin Sossun ja Kelan luukuilla tramppaamaan.Materiaalinen puute ei välttämättä tukahduta hengen paloa.

Alkuperäinen kirjoittaja: lauri linkola

EDELLISEEN

YKSI ON LAULU YLITSE MUIDEN
IHMISEN AATTEHEN HENGEN ANKARA LAULU

EINO LEINON PATSAAN TEKSTI

Alkuperäinen kirjoittaja: LM

Pekka Virtaselle; kun taloudellista köyhyyttä nimitetään katkeruudeksi ja työläisten työajan huononnuksia joustoiksi, niin mitä eroa? Jos taloudellinen köyhyys panee miettimään maailman menoa ja miten maa makaa sekä oivaltamaan jotain systeemin syistä ja seurauksista, onko se huonompi vaihtoehto kuin akateeminen reitti paremmista piireistä? Joku sanoo selviytymisstrategiaksi tätä taloudellisen köyhyyden kautta kommunismin tavoitteluun päätymistä. Itse olen aiemmassa ammatissani nähnyt sen verran maailmaa, että silmät auki siellä oivaltaa jotain.. Meillä taloudellisesti köyhillä ei ole keskiluokkaisia 'arvoja', vaan melko ekologinen elämäntapa taloudellisen niukkuuden seurauksena. Ainoastaan vanha auto pakosta pätkätyöpaikkojen sijaitessa milloin missäkin kaukana julkisen liikenteen puuttuessa ja mitä hankalimpina työaikoina. Itse en omista telkkua, asun vuokralla, jälkikasvulla on opintolainaa luokiosta asti jne. Miten minä ja muut näissä taloudellisesti köyhissä prekaarioloissa keskiluokkaistuisimme? Ehkä ne, joilla on tv, haaveilevat jostain keskiluokkaisesta ? Tämä on vähän vierestä 'Leninin päivitykseen', mutta terkkuja vaan Amille kaakosta, pystit on tallella..

Alkuperäinen kirjoittaja: Esa Lassi

Leninin teosten vanheminen,väite siitä,on ärsyttänyt pitkään. Tuntuu,että sen esittäjät eivät ole Leniniä lukeneetkaan. Aikanaan Leninin teokset saivat minut mielestäni ymmärtämään,mistä on kysymys ja mitä on tehtävä.
1970 satavuotisjuhlat saivat ainakin meilläpäin nuorison kiinnostuksen osakseen ja olivat merkittävä etappi nuorisoliikkeen synnyssä.
Kotka oli yksi kaupungeista,joissa Lenin vieraili Suomessa. Muistona laatta
Työväentalon,nyk. Konserttitalon seinässä ja mahtava Lenin-patsas,josta peistä taitetaan edelleen. Patsas saa olla paikoillaan. Pääsevät turistitkin sitä ihailemaan.

Alkuperäinen kirjoittaja: Simon Sebag Montefiore

on kirjoittanut kirjan "nuori Stalin".
(WS Bookwell 2008) kertoo ihan uusia näkökantoja Stalinista ja lähinna bolsevikkien politiikan rahoittamisesta ennen vallankumousta.
Stalinhan oli Leninin nimittämä pääarkkitehti vallankumoustoiminnan rahoittamiseen. Stalin toimi kuin Gruusialainen maantierosvo organisoiden pankkiryöstöja (joista tunnetuin on Tiflisin verilöyly 13.6.1907) ja merirosvousta.
Kirja valottaa tätä harvemmin muistettua puolta bolsevikkien toiminnasta, joka kyllä hyvin kuvaa heidän moraaliaan ja oikeuskäsitystään.

Alkuperäinen kirjoittaja: Verdicto

Sota, myös maan sisäinen, on aina rankkaa. Stalin oli kaksinaamainen psykopaatti, näyttelijä. Eli kaikkea Stalinin tekemisiä ei kannata vierittää Lenininkään kontoille (ks. "Leninin testamentti").

Stalin sai aina tehtävänsä lopputulokseen, ja Stalinin rosvoukset olivat kuitenkin pieniä verrattuna työläisten joukkomurhiin.

Bolshevikit eivät olisi selvinneet päiväkään, ellei joukossa olisi ollut henkilöitä, jotka olisivat olleet valmiita käyttämään tarvittaessa järeämpiäkin metodeja. Pelkät silittelyt ja olalletaputukset eivät toimi kun ollaan tekemisissä vihollisten kanssa.