Ennaltaehkäisevään työhön ei ole resursseja

Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Oittinen

Kaikin mahdollisin keinoin uusia muuttajia haaliva Tampere on kykenemätön
huolehtimaan nykyisistä asukkaistaan. Kun kaupungin työttömyysaste
on edelleen liki 17 prosenttia, edulliset vuokra-asunnot ovat kiven alla
ja monet peruspalvelut laahaavat pahasti jäljessä, ovat jonot
sosiaalityöntekijöille pitkät.

Mutta jonojen pituus ei johdu vain niitä aiheuttavien ongelmien
laajuudesta. Sosiaalitoimen resurssit ovat niin reippaasti alimitoitetut,
että 85 000 asukkaan Kuopiossa on yhtä paljon sosiaalityöntekijöitä
kuin 190 000 asukkaan Tampereella. Ja tässä on kyse vain sosiaalitoimistoissa
työskentelevistä sosiaalityöntekijöistä, sairaalat
ja laitokset ovat luku erikseen.

– Tarkkaan ottaen meillä on 36 sosiaalityöntekijän vaje,
jos mittapuuna käytetään yleisesti hyväksyttyä
suhdelukua eli yksi sosiaalityöntekijä kahta tuhatta asukasta
kohti. Esimerkiksi meillä Hervannassa kaikki aika menisi lastensuojelun
tehtäviin, ja sosiaalityöntekijän vastaanotolle on 6-8 viikon
jonotusaika, kertoo Hervannan toimistossa työskentelevä sosiaalityöntekijä

Johanna Nässi

, joka on viime elokuusta saakka ollut Tampereen
kaupungin sosiaalityöntekijäin luottamusmies.

Tilanne jumiutunut laman tasolle

Johanna Nässi tuntee Hervannan, jossa hän on työskennellyt
vuodesta 1988 saakka. Hervanta on kuulunut sosiaalitoimen kaakkoiseen alueeseen,
joka tämän vuoden alusta yhdistettiin laajempaan eteläiseen
alueeseen.

– Alkuun mitoitus oli riittävä, mutta 90-luvun alun lamavuosina
tilanne riistäytyi käsistä, eikä asiaan ole saatu korjausta
talouden ja verotulojen kasvun myötä. Ennaltaehkäisevään
työhön ei vuosikausiin ole ollut mahdollisuuksia, sillä joudumme
venymään äärirajoillemme selviytyäksemme päälle
kaatuvista tehtävistä. Yksittäiset valtuutetut ovat joskus
puuttuneet asiaan ja olemme itse ottaneet yhteyttä valtuutettuihin,
mutta mitään muutosta parempaan ei ole tapahtunut, Johanna Nässi
sanoo.

Kun virkamiehet ja poliittiset päättäjät eivät
ole tarttuneet toimeen, ovat sen tehneet paikalliset viranomaiset yli hallintokuntien
rajojen. Johanna Nässi on viime syksystä saakka toiminut tämän
yhteistyöryhmän puheenjohtajana.

– Tarvetta yhteistyöhön on, sillä Hervannan työttömyysprosentti
on huikeat 20,6 ja muut ongelmat ovat sen mukaiset. Pitkäaikaistyöttömyyden
ja lastensuojelun lisäksi alle 25-vuotiaiden syrjäytymisen ehkäisy
vaatii erityistoimia.

Sosiaalitoimesta eriytetty yhdyskuntatyö on

Jukka Vinnurvan

luotsaamana saanut paljon aikaan, kuten Toimelan toimintakeskuksen ja Yhdessä
selviytymisen tuki -yhdistyksen, jotka tekevät merkittävää
työtä mm. työttömien ja lastensuojeluasiakkaiden parissa.

– Myös Hervannan EU-projekteista on jotain saatu sosiaalisiin kohteisiin,
mutta sitä pitäisi saada juuri ehkäisevään toimintaan.
Kääntöpuoli asiassa on, että EU-rahaa tulee juuri korkean
työttömyyden ansiosta, toteaa Johanna Nässi.

Ja kun rahaa ei tule riittävästi, toimivat työttömät
ja osattomat projektin nettomaksajina. Johanna Nässi muistuttaakin
Hervannan jakautuvan kahteen osaan: menestyvään teknologia-Hermiaan
ja sinnittelevään muuhun Hervantaan.

Tampereen kaupungilla on siis noin 1/3 vaje sosiaalityöntekijöiden
määrässä. 20000 asukkaan Hervannassa on yhteensä
10 sosiaalityöntekijää, sillä organisaatiouudistuksen
nimissä vahvuudesta ”tasattiin” yksi, vaikka työmäärä
edellyttäisi ainakin kolme työntekijää lisää.
Toimeentulotukikanslistien määrän lisääminen on
sinällään hyvä asia, mutta se ei auta perusongelmassa,
joka on voimavarojen puuttuminen ehkäisevästä sosiaalityöstä.

– Ihmettelen, miten me yleensä jaksamme, sillä mitään
helpotusta ei ole näköpiirissä. Yhden työntekijän
vähennys oli todella kova isku. Hervanta tarvitsisi suhteessa enemmän
kuin muut alueet, sillä alueella asuu noin 80 prosenttia Tampereen
maahanmuuttajista, Johanna Nässi kertoo.

On laskettu, että työ maahanmuuttajien parissa kieli- ja kulttuuriongelmien
vuoksi vie ainakin kaksinkertaisen ajan verrattuna muihin avuntarvitsijoihin.
Ehkä tässäkin olisi käyttöä EU-rahalle?

Viekö hyvä tavoite ojasta allikkoon?

Huhtikuun alusta tulee voimaan uusi laki ehkäisevästä
toimeentulotuesta (HE 134/2000 vp), johon liittyen eduskunnan sosiaalivaliokunta
esittää, että toimeentulotukiasioissa on päästävä
viikon käsittelyaikoihin. Vaikka valiokunta myöntää
resurssipulan, on sen mielestä tavoitteeseen mahdollista päästä
”kiinnittämällä huomiota työprosesseihin sekä
käyttämällä tehokkaasti hyväksi automaattista tietojenkäsittelyä”.

– Missä maailmoissa valiokunta elää? Kyllä täällä
totisesti kiinnitetään huomiota työprosesseihin, mutta atk-varustuksen
kanssa on vähän niin ja näin. Itsekin sain henkilökohtaisen
tietokoneen vasta viime kesänä, siihen saakka piti pärjätä
ikivanhalla päätteellä. Näin täällä eTampereella,
vai miten tämä hieno nimi kirjoitetaan, puuskahtaa Johanna Nässi.

Hän toteaa, että tavoite päästä viikon käsittelyaikoihin
on tietenkin oikea, mutta työvoimapulassa se saattaa johtaa päinvastaiseen
suuntaan. Juuri kun pitäisi päästä ehkäisevään
ja kuntouttavaan työhön, on tavoite vaarassa hukkua päälle
kaatuviin asioihin eli välittömän avun antamiseen.

Mutta jos ja kun työputkessa ei ole valoa näkyvissä, mistä
sosiaalityöntekijä itse saa voimansa? Vastauksia on ruisleivän
lisäksi varmaan monia, mutta Johanna Nässi mainitsee kaksi.

– Sosiaalityöntekijäin viime syksyinen toimintapäivä
antoi toivonkipinää, että työmme saa vielä joskus
arvostusta. Työn ohessa laulan Tampereen Filharmonisessa kuorossa,
se antaa voimia ja vastapainoa raskaalle työlle, kertoo Johanna Nässi.