EU:n perustuslaki luomassa sotilasliiton ja hautaamassa kansallisen demokratian

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

Euroopan unionin EU

:n paljon puhuttu hallitusten välinen
konferenssi eli

HVK

alkaa huomenna lauantaina Roomassa. Kokouksen
asialistan keskeisin kohta on ottaa kantaa EU:n ns.

tulevaisuuskonventin

laatimaan ehdotukseen

”Sopimukseksi Euroopan perustuslaista”

,
kuten asiakirjaa suurisuuntaisesti nimitetään vaikka sen ulkopuolelle
joka tapauksessa jäisivät vielä kaikki EU:n ulkopuoliset
Euroopan valtiot.

HVK alkaa sikälikin sekavissa tunnelmissa, että mitään
yhteistä näkemystä siitä, miten paljon muutoksia tulevaisuuskonventin
laatimaan perustuslakiluonnokseen Rooman kokouksessa lopultakaan voidaan
tehdä, ei näytä vallitsevan.

Jakolinja tässä suhteessa kulkee lähinnä siten, että
luonnoksen nykyiseen sisältöön tyytyväiset maat – käytännössä
EU:n suurimmat jäsenmaat – painottavat että muutoksia pitäisi
tehdä mahdollisimman vähän, kun taas monet luonnokseen tyytymättömät
pienemmät jäsenmaat toivovat vielä paljonkin muutoksia.

Myös perustuslakiluonnoksen jatkokäsittelyn aikataulusta vallitsee
erilaisia näkemyksiä. Useat suurista jäsenmaista haluaisivat
nuijia läpi lain sisällön lopulliseen muotoonsa mahdollisimman
nopeasti, kun taas muut painottavat etenemistä ilman liian tiukkaa
aikataulua siinä tahdissa, kuin asioiden rauhallinen käsittely
vaatii.

Joka tapauksessa Roomassa on nyt kyse vain HVK:n avausistunnosta, ja
luonnoksen sisällön hiominen jatkunee vähintäänkin
ensi vuoden puolelle, jolloin myös EU:n puheenjohtajamaa vaihtuu tämänhetkisestä
Italiasta Irlanniksi.

Lopullisesti perustuslain sisällön hyväksyy

Eurooppa-neuvosto

eli EU:n jäsenmaiden valtionpäämiehistä koostuva huippukokous.
Sen jälkeen asiakirja menee kunkin jäsenmaan parlamentin ratifioitavaksi.
Useissa EU:n jäsenmaissa ratifiointikäsittelyn yhteydessä
järjestetään myös kansanäänestys lain hyväksymisestä.

Mikäli EU:n perustuslaki läpäisee kaikki nämä
käsittelyvaiheet, sen on määrä astua voimaan aikaisintaan
vuoden 2006 aikana.

Tiedonantaja kysyi muutamalta EU:n perustuslakiluonnoksen laadintaa seuranneelta
asiantuntijalta ja kansalaisjärjestöaktivistilta heidän käsityksiään
lain sisällöstä ja sen vaikutuksista.

Suomen Rauhanpuolustajien

puheenjohtaja, Helsingin yliopiston
poliittisen historian dosentti

Markku Kangaspuro

näkee pahimpana
uhkakuvana uuden sotilasliiton syntymisen.

– Siltähän tämä näyttää, että
EU:sta tehdään myös sotilasliitto, ja Suomi tulee siihen
sidotuksi, Kangaspuro sanoo.

Hän painottaa, että kun Suomi kerran on EU:n jäsen, on
varsin tärkeää Suomelle millaiseksi EU muuttuu.

– Kun nyt ollaan muodostamassa sotilasliittoa, se pitää ehdottomasti
estää. Minusta Suomen hallitus on antanut tässä jo periksi.
Nyt keskustellaan vain, päästäänkö sen ytimeen
mukaan jos sinne halutaan. Mutta vielä pitää kyllä keskittyä
itse sotilasliiton torjumiseen, ja ytimestä huolehdittakoon vasta sitten
jos tai kun sen aika tulee, Kangaspuro katsoo.

Hän pitää selvänä, ettei Suomen kansan enemmistö
halua maatamme ainakaan

Naton

jäseneksi – tämä on
tullut ilmi lukuisissa mielipidemittauksissa.

– Mutta EU:n sotilaallinen ulottuvuus ja etenkin sen ydin merkitsee ilmiselvästi
Nato-jäsenyyttä, ei kukaan voi muuta kuvitellakaan. Ja niinhän
myös puolustusvoimain komentaja

Juhani Kaskeala

antoi äsken
ymmärtää, Kangaspuro muistuttaa.

Hänestä Suomen kynnys käyttää veto-oikeuttaan
tullee jo varsin pian eteen.

– Se mitä EU:n kriisinhallintajoukoista on päätetty lienee
jo peruuttamatonta, mutta kaikki tämän yli menevät sotilaalliset
järjestelyt EU:n puitteissa ovat kyllä sellaisia, että Suomen
on kaadettava ne vetollaan. Etenkin

Javier Solanan

kaavailut, että
EU voisi tehdä sotilaallisia interventioita muihin maihin ja käyttää
taistelujoukkoja rauhaan pakottamiseen ja ”terrorismin vastaiseen taisteluun”
myös oman alueensa ulkopuolella ja ilman YK:n valtuutusta, Kangaspuro
korostaa.

Kansalaisjärjestöjen WTO-kampanjassa

aktiivisesti
toimiva

Ville-Veikko Hirvelä

pitää EU:n perustuslakiluonnoksen
suurena uhkana sitä, että hyvinvointipolitiikka alistetaan kauppapolitiikalle.

– EU:n toimivaltaahan ollaan nyt laajentamassa siten, että kauppapolitiikassa
sitä siirtyisi yhä enemmän yksittäisiltä jäsenmailta
unionitasolle. Erityisesti tämä on turmiollista ns. julkisille
hyvinvointipalveluille, jotka avattaisiin kansainväliselle kilpailulle.
Kyse on mm. terveys-, sosiaali- ja koulutuspalveluista, Hirvelä selostaa.

Hänestä kyse on myös siitä, että ”perustuslaki
on aina perustuslaki”, eli kun moni asia kohotetaan EU:n perustuslaissa
säädetyksi, niitä on nykyistäkin vaikeampi kiertää
jonkin maan kansallisia etuja paremmin vastaaviksi.

– Ja kokonaisuutenahan EU harjoittaa erilaista kauppapolitiikkaa kuin
mitä Suomi itse yksin harjoittaisi, Hirvelä huomauttaa.

Hän korostaa, ettei ole edes kyse vain siitä, että jäsenmailta
siirtyy lisää kauppapoliittista toimivaltaa unionille.

– Tällaista siirtymää tapahtuu myös eri aloilta ja
sektoreilta toisille.

Hirvelän mukaan merkittävää on tässä yhteydessä,
että EU:n toimivalta lisääntyy myös suoriin investointeihin.
Ja julkisten palvelujen kilpailuttamisen lisäksi kauppapolitiikalle
alisteisiksi uhkaavat joutua myös ns. henkinen omaisuus sekä mm.
lääkepatentit.

EU:n perustuslakiluonnoksen alkuviikon eduskuntakäsittelyä
Suomessa Hirvelä kommentoi siten, etteivät pelkät ”kauniit
ajatukset” riitä.

– Siellä esitettiin kyllä kauniita ajatuksia, mutta niillä
taidettiin vain naamioida sitä, ettei millään tavoin varmistettu
todellisia muutospyrkimyksiä. Eipä ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa
esitetty ainoatakaan konkreettista artiklamuotoilun muutosta perustuslakiluonnokseen,
Hirvelä huomauttaa.

Vasudhaiva Kutumbakam -demokratiafoorumi ry

:n varapuheenjohtaja,
Helsingin yliopiston filosofian dosentti ja akatemiatutkija

Thomas Wallgren

ihmettelee, että EU:n tulevaisuuskonventin perustuslakiluonnosta on
vielä loppumetreilläkin jopa huononnettu.

– Siihenhän on tullut vielä mukaan kaikenlaisia typeryyksiä
kuten nämä vanhanaikaiset symbolit, liput ja hymnit, Wallgren
nuijii.

Kokonaisuutena hän katsoo, että perustuslakiluonnoksen sisältö
on ”teknokraattinen vallankaappaus”.

– Mielestäni demokratiakehityksen kannalta perustuslaki tässä
muodossa on askel taaksepäin jopa siitä, mitä Euroopassa
saavutettiin Ranskan vallankumouksessa vuonna 1789, Wallgren teilaa.

Hänestä merkittävintä demokratian suhteen perustuslakiluonnoksessa
on se, että siitä puuttuu viimeisen 200 vuoden aikana kehittynyt
perustuslaillisen perinteen keskeinen periaate, jonka mukaan se valta, jota
valtio tai tulevan EU:n tapauksessa liittovaltio käyttää,
on kansan valtaa, Wallgren korostaa.

Hän näkee kuitenkin, että ainoa myönteinen seikka
mikä nyt on havaittavissa, on selkeä uuden aktiivisuuden syntyminen
niissä piireissä jotka vastustavat vallan keskittämistä.

– Peräti jopa samana päivänä tuli kaksi esimerkkiä
tästä: ensinnäkin kansanäänestysvoitto Ruotsissa

Emusta

, ja toiseksi

WTO

-kokouksen umpikuja Meksikon Cancúnissa,
Wallgren kertaa.

Hänen mielestään Suomessakin on nyt alettu käydä
hyvää keskustelua kansanäänestyksen tarpeellisuudesta
EU:n perustuslaista, joskin maamme valtaeliitti ei toki ole tässä
keskustelussa kunnostautunut.

– Mutta kaikilla muilla tasoilla käydään varsin hyvää
keskustelua tästä, ja älyllisen taistelunhan olemme jo voittaneet,
sillä argumentit kansanäänestyksen puolesta ovat murskaavat.
Nyt on vielä voitettava myös poliittinen taistelu kansanäänestyksestä,
mikä ei tietenkään mikään pikku juttu ole, mutta
silti olen toiveikas, Wallgren korostaa.

Hänestä suomalaiset menettävät historiallisen tilaisuuden,
jolleivät nyt ole erityisen aktiivisia kansanäänestyksen
puolesta.

– Enpä olisikaan kovin yllättynyt, jos tulevana talvena nähdään
vielä varsin laaja ja aktiivinen kansanliike kansanäänestyksen
puolesta, Wallgren ennustaa.

Toimistonhoitaja

Elina Haapala


Vaihtoehto EU:lle

-tiedotuskeskuksesta
vahvistaakin, että kehitteillä on jo kiinteämpi kansanliike
kansanäänestyksen puolesta.

– Ensi keskiviikkona 8.10. pidetään Helsingin Ostrobotnialla
eri kansalaisjärjestöjen edustajien kokous, jossa on tarkoitus
laatia tarkempia suunnitelmia kansanäänestyskampanjan käynnistämisestä,
Haapala kertoo.

Hän ei halua vielä ennakoida kokouksen päätöksiä,
mutta arvelee, että yksi kampanjan keskeisiä muotoja tulisi olemaan
nimien kerääminen kansanäänestyksen puolesta.

– Kutsukirjeitä on mennyt yli 60 kansalaisjärjestölle
tai puolueelle ynnä suuri määrä henkilökohtaisia
sähköpostikutsuja, Elina Haapala toteaa.