EU:n yhteisvelka kohtaa kasvavaa epäluuloa – tutkimus paljastaa poliittisen eliitin etääntymisen kansalaisista

Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) tuore Arvo- ja asennetutkimus syksyltä 2025 osoittaa, että suomalaiset suhtautuvat EU:n talouspoliittisiin ratkaisuihin yhä varovaisemmin. Erityisesti EU:n yhteisvelka herättää selkeää vastustusta, ja unionin rahoituksen kasvattaminen jakaa mielipiteitä.

Samalla tutkimus avaa näkymän EU:n poliittiseen kaksinaamaisuuteen: unionia markkinoidaan rauhan ja demokratian projektina, mutta sen talousstrategiat nojaavat vahvasti uusliberalismiin, eli talousmalliin, jossa markkinoiden vapautta ja yritysten etua pidetään tärkeämpänä kuin yhteiskunnallista tasa-arvoa tai solidaarisuutta. Tämä ristiriita on ollut EU:n ytimessä vuosikymmeniä, ja yhteisvelkakeskustelu paljastaa sen jälleen.

EU:n talouspolitiikka rakentuu tavalla, joka hyödyttää pääomaa ja suuryrityksiä, kun taas työväenluokka ja muut alistetut yhteiskuntaluokat kantavat talouskriisien seuraukset. Talouskuripolitiikka, kilpailukykypainotus ja markkinaehtoisuus ovat muokanneet unionin rakenteita suuntaan, jossa taloudellinen valta keskittyy yhä harvemmille.

Talouspolitiikka ja velka kietoutuvat yhteen

Euroopan unionin talouspolitiikka ja jäsenvaltioiden velkaantuminen muodostavat kokonaisuuden, joka on herättänyt laajaa keskustelua eri puolilla poliittista kenttää. EU:n talouslinjaa on pitkään ohjannut markkinoiden vapautta ja julkisen talouden menokuria korostava ajattelu, mikä on monissa jäsenmaissa lisännyt paineita työehtojen heikentämiseen, julkisten menojen leikkauksiin ja yksityistämiseen. Velkaantumista ei tarkastella vain talouden tasapainon kysymyksenä, vaan myös keinona, joka ohjaa valtioita sopeuttamaan politiikkaansa unionin sääntöjen mukaisesti. Tämän suuntauksen on katsottu kaventavan kansallista päätösvaltaa ja siirtävän taloudellista valtaa yhä enemmän ylikansallisille toimijoille ja suuryrityksille. Samalla EU:n rakenteet ovat kehittyneet kohti tiiviimpää liittovaltiota, mikä on lisännyt keskustelua siitä, miten demokraattinen päätöksenteko toteutuu tilanteessa, jossa keskeiset talouslinjaukset tehdään pitkälti jäsenmaiden ulottumattomissa.

Identiteetti eurooppalaisena jakaa suomalaisia

Tutkimuksen mukaan 48 prosenttia suomalaisista kokee itsensä sekä suomalaiseksi että eurooppalaiseksi, kun taas 33 prosenttia ei tunne itseään eurooppalaiseksi lainkaan. Loput 19 prosenttia eivät ota kantaa. EVA:n tiedotteen mukaan identiteettikysymys heijastaa epävarmuutta siitä, mitä EU-jäsenyys merkitsee arjen tasolla ja kenen etuja unionin politiikka tosiasiassa palvelee.

Euroon suhtaudutaan vaihtelevasti: 56 prosenttia suhtautuu euroon myönteisesti, 21 prosenttia neutraalisti ja 21 prosenttia kielteisesti. Yhteinen valuutta nähdään monissa vastauksissa teknisenä ratkaisuna, ei poliittisena projektina.

Yhteisvelka jakaa jyrkästi – vastustus kasvaa

EVA:n mukaan EU:n rahoituksen lisääminen jakaa suomalaisia lähes tasan. Vajaa kolmasosa (31 %) katsoo, että unionin rahoitusta on kasvatettava, jotta Eurooppa voi säilyttää vahvan asemansa maailmassa. Samaan aikaan 30 prosenttia on eri mieltä, ja 38 prosenttia ei osaa sanoa kantaansa.

Selkeimmin mielipiteet jakautuvat EU:n yhteisvelan kohdalla. EVA:n mukaan 44 prosenttia suomalaisista katsoo, että Suomen tulee vastustaa yhteisvelan lisäämistä. Vain 21 prosenttia suhtautuu yhteisvelkaan sallivasti, ja 36 prosenttia ei ota kantaa.

EVA:n tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto tiivistää tilanteen tiedotteessa (10.1.):

”Suomalaisille EU ja euro ovat yhä tärkeitä, mutta yhteisvelassa näkyy kasvava varovaisuus. EU:n rooli tunnustetaan, mutta velkavastuun laajentamiseen suhtaudutaan epäluuloisesti – ja samalla EU:n lisärahoituksen tarpeesta ollaan aiempaa epävarmempia”, sanoo EVA:n tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto.

Haaviston mukaan EU:n julkilausuttu solidaarisuus ei kohtaa todellisuutta, jossa talouskuria ja markkinaehtoisuutta pidetään tärkeämpinä kuin jäsenmaiden sosiaalista vakautta.

EU:n talouspolitiikan kaksinaamaisuus

EU:n perusviesti on vuosikymmeniä ollut sama: rauha, demokratia ja yhteinen tulevaisuus. Käytännössä unionin talousstrategiat – sisämarkkinoiden vapauttaminen, kilpailukykypolitiikka ja finanssikurin korostaminen – heijastavat vahvasti uusliberalistista ajattelua. Yhteisvelka esitetään solidaarisuuden välineenä, mutta velkarahoituksen ehdot ja takaisinmaksumekanismit rakentuvat usein tavalla, joka hyödyttää pääomaa enemmän kuin tavallisia ihmisiä.

Puolueiden kannattajat jakautuvat

Yhteisvelan vastustus on voimakkainta perussuomalaisten (79 %), kristillisdemokraattien (67 %) ja keskustan (59 %) kannattajien keskuudessa. Myös kokoomuksen kannattajista puolet (50 %) vastustaa yhteisvelkaa.

Tämä paljastaa syvemmän rakenteellisen ristiriidan: parlamentaarisen vallan eliittipuolueet – puolueet, jotka ovat vuosikymmeniä hallinneet eduskuntaa ja valtioneuvostoa – ovat olleet EU-integraation keskeisiä arkkitehtejä. Ne ovat ajaneet talouskuripolitiikkaa ja markkinaehtoisuutta, jotka ovat muokanneet unionin talouspolitiikkaa yhä uusliberalistisempaan suuntaan.

Nyt tutkimusta voidaan tarkastella valossa, joka osoittaa, että eliittipuolueiden EU-linja ei enää resonoi omien kannattajien kanssa. Yhteisvelan vastustus kertoo epäluottamuksesta, mutta myös siitä, että EU:n talouspoliittinen suunta on etääntynyt kansalaisten arjesta.

Samalla poliittinen murros näkyy siinä, että sekä vasemmalla että oikealla on voimia, jotka vaativat nykymuotoisen EU:n purkamista – mutta eri syistä. Oikealla korostetaan kansallista päätösvaltaa, vasemmalla EU:n rakenteellista uusliberalismia ja pääomavaltaisuutta.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimus perustuu 2 038 henkilön vastauksiin. Virhemarginaali on 2–3 prosenttiyksikköä. Aineisto kerättiin Taloustutkimus Oy:n internetpaneelissa 7.–20.10.2025 ja painotettiin edustamaan 18–79-vuotiasta väestöä. Tilastollisen analyysin teki Pentti Kiljunen Yhdyskuntatutkimus Oy:stä.

EU:n yhteisvelkaa koskeva keskustelu ei ole vain tekninen talouspoliittinen kysymys, vaan se liittyy laajemmin siihen, miten taloudellinen vastuu, solidaarisuus ja valta jakautuvat Euroopassa. Yhteisvelka toimii esimerkkinä siitä, miten talouspolitiikka kytkeytyy yhteiskuntaluokkien välisiin jännitteisiin ja siihen, kuka hyötyy ja kuka kantaa riskit.

Kun EU:n tulevaisuutta koskevat päätökset tiukkenevat, myös suomalaisen julkisen keskustelun odotetaan kärjistyvän. Yhteisvelan vastustus kertoo halusta säilyttää kansallinen päätösvalta talouspolitiikassa – päätösvalta, jonka jakamisesta käydään kiivasta keskustelua niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa.

Osoittaako tutkimus, että EU:n perusidea ei yksin riitä vastaamaan kansalaisten huoliin, jos unionin talouspolitiikka jatkaa linjaa, joka hyödyttää ennen kaikkea pääomaa eikä yhteiskunnan enemmistöä?

---