Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Tiainen

Mielestäni Tiedonantaja - festivaalilla esiintynyt duo Heikki ja Suvi on parasta kansankulttuuria mitä vaan olla ja voi. Lauluissa ja välijuonnoissa oli sitä vanhaa kansanperinettä jota kaipaisin enemmänkin.

http://www.youtube.com/watch?v=tjTBJIJhEUc&feature=related

Alkuperäinen kirjoittaja: Marko Korvela

Itse tunnen monasti olevani kulttuurin saralla omien latujen kulkija yleensäkin vasemmistopiireissä, kun pidän amerikkalaisesta beat-kirjallisuudesta, metallista ja goottimusiikista, mutta vähemmän esim. hiphopista. Omalla tavalla olen kuitenkin elitisti, huomaan sen usein :)
Itse listaisin tuohon kansankulttuurin piiriin muun muassa mainion Samuli Putron, jonka tapasin Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla. Siinäpä hyvää musiikkia. Itse olen aina tykännyt mm. Eppu Normaalista, joka on pärjännyt listoillakin. Ja eikös vitsinä ole sanottu, että amerikkalainen Bruce Springsteen on maailman rikkain prole :)
Kannattaako kommunistien lähteä määrittelemään kulttuurin sisältöjä sen tarkemmin? Itse muusikkona ja kappaleen tekijänä en halua tehdä poliittista saati kommunistista musiikkia. Ei kai kaupallisuuskaan voi iso mörkö olla, kai artisti saa rahaakin tuotoksillaan ansaita, jos niikseen tulee.

Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

Saman suuntaista olen itsekin puntaroinut.
Yksi tällainen, jonka tuolta blogien arkistoista löysin, laitan sen nyt tähän:
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/nuorena-sitae-oli-niin-m...

Olen kulttuurin kaupallisuutta samoin mietiskellyt, laitan sen sitten tähän kun ja jos löydän sen.

Taiteilijat olivat usein yhteentörmäyskurssilla aikoinaan, heidän oman vapauden ja vasemmistolaisen taiteen ja kulttuurin kanssa, tai paremminkin henkilöiden kanssa törmäyskurssilla.

60-70 luvuilla taidetta todellakin katseltiin tiukasti vasemmilstolaisten mustavalkoisten lasien läpi.
Oli oltava jotain sanottavaa, eikä ihan mitä tahansa sanottavaa. Sen piti olla kaiken lisäksi taiteellista.
Siinä sitä sitten taiteen eri tekijät väittelivät mikä oli taiteellista ja mikä ei...
Kumpi oli ensin muna vai kana?
Tällainen väittely ei johda muuhun kuin...
Minusta Spede oli loistava, tykkäsin ja tykkään edelleen hänen "taiteestaan".

Lisäksi tuo mitä Marko toi esille, taiteilijoita, ovat tuttuja, samoin nuo "marginaalit".

Alkuperäinen kirjoittaja: Juha Ruokola

Teatteri on kovin yhdistävä tekijä vasemmistolaisilla. Mukava harrastus.

Alkuperäinen kirjoittaja: Heikki Ketoharju

Tapasin tuossa alkusyksystä duunarin, joka kertoi musiikkimaustaan. Kävi kuulemma oopperassa aina joskus vaimon kanssa peruutuspaikoilla. Keskustelun edetessä paljastui sitten, että mieshän kuuntelee melkein mitä vain. Pokkana oli äijä käynyt joskus Mokoman keikalla ja heti perään mennyt jonnekin kansanmusiikkiesitykseen.

Siinä oli minusta hyvä asenne ihmisellä: sama se mitä tyylilajia on, niin kyllähän sitä nyt ainakin kerran voi käydä kuuntelemassa.

Meidän kommunistien olisi ehkä hyvä painottaa, että monipuolisuus on viime kädessä niitä järkevimpiä ohjenuoria kulttuuriharrastuksessa ja kulttuurikentällä ylipäätäänkin. Ei kaikkien tarvitse kaikesta pitää, mutta en kyllä lähtisi arvottamaan vaikkapa Markon pitämää goottimusiikkia tarpeettomaksi vain siksi, että itse en siitä ole suuremmin innostunut.

Ehkä olisi hyvä osoittaa myös kulttuuriasioissa solidaarisuutta, ja tarvittaessa tukea myös sellaisten taiteilijoiden oikeutta työskennellä, joita itse ei niin paljoa fanita?

Tuossa Hannun kirjoituksessa silmään pisti nimenomaan nuo vanhat esimerkit, joissa jokin taiteen muoto leimataan täysin tarpeettomaksi, sellaiseksi, jota ei kannata seurata lainkaan. Ja kyllähän huonojakin kirjoja on joskus syytä lukea – ellei muuten niin siksi, että muistaa taas miksi niitä hyviä kirjoja oikein luetaan.

Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Tiainen

Hienoja kommentteja kaikilta. Juha kirjoitti teatterista ja kyllä minä kaipaan vanhaa kunnon televisioteatteria joka rohkeasti uskalsi ottaa kantaa, mutta teki myös esityksiä monista klassikoista. KOM-teatteri taas on ihan oma lukunsa joka on ollut ja tulee olemaan minun ja monen muun lempilapsi.

On myös totta ettei mitään taiteen muotoa kannata halveksia tai tyrmätä suoralta kädeltä vaikka ei itse siitä pitäisi. On upeaa kun taide ja kulttuuri saa rehottaa mahdollisimman laajalla rintamalla ja tärkeää on turvata kaikkien taiteenmuotojen elinkelpoisuus.

Alkuperäinen kirjoittaja: Marko Korvela

Itse olen pohtinut sitä, kun perussuomalaiset ottavat omassa ohjelmassaan heti kärkeen esiin kulttuuripolitiikan. Mutta onko kommunisteilla tai laajemmin vasemmistolla omaa kulttuuripolitiikkaa? Tarvitaanko semmoista? Itse olin pettynyt vasemmistotaiteilijoiden pamflettiin Ilman Lenin-setää, huom., joka on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta täynnä latteuksia ja idealistista höttöä. Että vastustetaan kaikkea ikävää ja tykätään kaikesta kivasta, mutta ei ole mitään käsitystä siitä, miksi joku on ikävää tai joku kivaa... Kannattaako kulttuuripoliittinen kenttä jättää toisaalta persujen ja toisaalta kaupallisuuden temmellyskentäksi?

Alkuperäinen kirjoittaja: Heikki Ketoharju

Vihreiden Hannu Oskalahan on pitänyt paljon esillä musiikin valtionosuusjärjestelmää, joka meillä tällä hetkellä on.

Pääasiallinen kritiikki Oskalalla kohdistuu siihen, että tällä hetkellä tuon järjestelmän jakamasta rahasta 95% menee klassisen musiikin – ja nimenomaan sinfoniaorkesterien tukemiseen.

Oskalan kantoja kuvaamaan voisi valita vaikka tämän postauksen: http://hannuoskala.fi/2011/08/01/mita-nyt-puhe-meidan-festivaaleilla-29-7/

Tämä on eittämättä epäkohta; johtaahan se tilanteeseen, jossa monet marginaalisemmat ja kaupallisesti kannattamattomammat kevyen musiikin muodot joutuvat tuuliajolle: jazz-musiikki, kansanmusiikki, elektroninen musiikki, kokeellinen/crossover...

Kommunistien olisi kuitenkin ehkä syytä älähtää siinä vaiheessa, kun muun musiikin tukemiseksi suunnitellaan nykyisen rahamäärän jakamista uudelleen – tasapuolisemmin. Oskalan kannanotoissa on myös havaittavissa markkinaperusteisuuteen nojautumista, mikä sekään ei ole täysin ongelmatonta.

Minusta olisi syytä kysyä, onko nykyinen rahamäärä tarpeeksi suuri? Pitäisikö rahaa lisätä sen sijasta että sitä jaettaisiin uudelleen?

Joskus myös muuan kuvataiteilija huomautti, että siellä puolella toimeentulo on vielä huomattavasti niukempaa kuin musiikkialalla. Kommunistien olisi siis myös hyvä pohtia, millainen rahoitusjärjestelmä taiteelle yleensäkin pitäisi luoda – tavoitteena tietenkin taiteilijoiden kokopäiväisen työskentelyn ja ihmisarvoisen elämän varmistaminen.

Alkuperäinen kirjoittaja: Hanna Era

Minusta taiteen pitäisi olla nimenomaan meidän vasemmistolaisten temmellyskenttä - se jos mikä juhlistaa sitä inhimillistä luovuutta ja oivalluskykyä, jonka pitäisi olla koko vasemmistolaisen ajattelun ytimessä.

Oma suosikkini on ehdottomasti osallistuva taide, joka rikkoo rajoja taiteen tekemisen ja yleisönä olemisen välillä. Se luo yhteisöllisiä elämyksiä, joissa jokainen osallistuja on myös itse taiteilja ja tärkeässä osassa tekemässä pelkän katselun, kuuntelun tai lukemisen sijaan. Performanssit, sanataidetyöpajat, avoimet rituaalit - niitä tekisin ja toisaalta "kuluttaisin" ihan loputtomiin.

Vaan onneksi oma "makuni" ei ole taiteen ainoa totuus. Tärkein vasemmistolainen arvo voisi olla taiteen itsenäisyys ja monipuolisuus. Se, että apurahoja riittää myös tuntemattomammillekin kirjailijoille ja taideprojekteille. Se, että taiteen tekemisen ja kokemisen edellytykset turvataan tasa-arvoisesti ympäri maata.

Uhkaaville vesille on aina lipsuttu silloin, kun on yritetty poliittisesti määritellä mitä ja minkälaista taide saa olla. Ilmaisunvapaus on ihmisoikeus, joka antaa siivet myös taiteen vastaanottajien mielikuvitukselle, ajatuksille ja oivalluksille.

Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

Onpa paljon virikkeitä, enkä oikein saa mistään kiinni...mistä aloittaa.
Enkä taatusti aloita alusta!!!!
Ai että pitää?
No hyvä on...jo muinaiset Roomalaiset...
Mitä???!!!Älkää nyt tuuppiko..kun sain mikin....;-)
No, ei sitten...aloitan Tiekkarin festareiden taidepläjäyksestä?
Esiintyjät olivat, tottakai...kaikki hienoja.
Uusi, erilainen, odotettu muutos.
Flags of Unity, vallan hieno, sain jo näytteen keväällä Tampereen vappujuhlilla.
Vuokko Hovatta, hienostunut ja ammattilainen, kaunista, kaunista kuunnella, Lopuksi Hannu Kella ja Ari Numminen, komeata äijä meininkiä...
Todella todella hyvin valittu.
Ai mitä? Unohdin jotain?
Heikki ja Suvi?
Nooh...tahallani minä...;-).
Tätä minä olen odottanut...en oikein osaa sanoa sitä...minimalistista maximaalia.
Tai ei...maximaalista minimalismia...
tai ei...
Ammattitaitoa, jota on todella hiottu, juuri siihen, omaan suuntaan...taitavaa se pikku "välijuonto" (kin).
Punkin jälkeen tuli uusi aalto, monikulttuurineen, Elmuineen, ja aivan muusta vaihtoehtokulttuuriin...
Heikki ja Suvi oli sitä...taidetta.
Heistä tuli mieleen Pekka Streng...en tiedä miksi...mutta tuli silti.
Naivistit sanat ehkä...tehdyt sävellykset...ehkä. Tai taitava kokonaisuus...ehkä.

Taide minusta ei voi eikä saa olla vasemmistolaista tai muuta.
Kommunistien tehtävä on rikkoa rajoja eikä luoda niitä.
Eikö niin?
Taiteen tehtävä ja merkitys on antaa maalaus: sanoina, kuvina, ääninä (esim. musiikkina).
Taide maalaa eri tavoin sitä sielujen maisemaa, jota jokainen voi tarkastella omin ehdoin ja tavoin.
Vai olenko väärässä?
Tiedän etten ole!!!
Palaan asiaan...

Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

See:
Perkele...
????
http://www.youtube.com/watch?v=A3gVzE2YxWw

Alkuperäinen kirjoittaja: Jokke "Keiju" Karjalainen

Työnnänpäs minäkin lusikkani tähän soppaan, kun on niin omaa alaani. Olen siinä mielessä poikkeava, että minusta vasemmistossa täytyisi olla uskallusta tehdä omia kulttuuripoliittisia linjauksia ja niiden tähden oikeasti tutkia, millainen taide, ilmaisu ja kulttuuri auttaa eteenpäin 1) yhteiskuntaa, 2) vasemmistoa. Nykyisellään radikaalivasemmistolaiset esitykset ja julkaisut ovat turhan usein a) lohdutonta synkistelyä ihmisille, joita se ei yllytä taisteluun vaan lamaannuttaa, b) epätoivoisia yrityksiä järkyttää ihmisiä, jotka on jo kauan sitten järkytetty turraksi.

Itse asiassa nykymeininki haiskahtaa vahvasti 1980-luvulta. Palaamme siis julistavissa ja sanomallisissa taide- ja kulttuurivirityksissämme vuosikymmenelle, jolloin vasemmisto syöksyi alamäkeen! Tässä ei tietenkään ole järkeä, mutta minkäs voimme inhmillisyydellemme: 80-luvun uusi tuleminen on yksi koko tähänastista 2000-lukua eniten määrittävistä kulttuuritekijöistä. Jos nykyään olisi vasemmistolaisia kulttuuriopintoja, voisimme tulla tietoisiksi ja välttää näitä karikoita.

Jos Suomen ja länsimaiden historiassa on jokin aikakausi, jolloin vasemmistolla oli hajua kulttuurivaikuttamisesta, se oli 1970-luku. Osa tuon kauden merkittävyydestä pohjautuu perusasioiden oppimiseen. Oli brechtiläistä teatteria, agitoivaa ilmaisua, estetiikan tajua hyödyntävää poliittista musiikkia, julistetaidetta jne. Vielä merkittävämpi oli se ilmapiiri, jonka näiden sinänsä dogmaattisten töiden suosio ja huomio saivat aikaan. Kaikenlaista punertavaa taidetta alkoi kehittyä kuin luonnostaan, dogmeista riippumatta. Syntyi innostunut maailman muuttamisen tunne.

Musiikki-ihmisenä voisin lisätä, että 1960-luvun protestifolkista 1970-luvun poliittisten laulujen kautta seuraavan vuosikymmenen vaihteen tiedostavaan "uuteen aaltoon" on minusta huikea jatkumo. Sen katkeaminen 1980-luvun alkuvuosina on surullisinta ja hävettävintä mitä vasemmistolaisessa kulttuurissa on tapahtunut.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Hannu Tianen aloittaa mielenkiintoisen alustuksensa puhumalla massoista. Hyvin nopasti hän (huomaamattaan) kerta toisensa jälkeen osoittaa, että taidetta ei voi merkityksellisimmillään tehdä massoille. Taiteellisen työn kokija on aina yksilö, mikä käy ilmi myös Marko Korvelan erinomnaisissa havainnoissa. Myös tekijä on rajallinen, kulttuurinen, psyykkinen ja moraalinen persoona. Tekijä ja vastaaottaja tietysti liittyvät sekä laajoihin kulttuuri- että alakulttuuritaustoihin, jotka lomittuvat heidän persoonassaan. Mitään mekaanista viestintäketjua ja ideologisoitua tekijä-massa-suhdetta, joka olisi ideoligisesti kvalifioitavissa, ei tietenkään ole olemassa.

Alkuperäinen kirjoittaja: armas

Miksi kulttuurin sisältöä pitäisi ohjata poliitikkojen toimesta?

Eikö ihmisille voisi järkätä toimivaa sosiaaliturvaa ja antaa heidän järjestää itse kulttuurinsa alhaalta päin.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Just joo, kulttuurihan se on vaan sossuaskartelua, keskustele tässä nyt kommunistien sivustolla analyyttisesti, voi jeesus tätä totalitarismin alistamaa "järjen"juoksua, ei ihme että mantra on "massa, massa, massa.."

Alkuperäinen kirjoittaja: Joutomies

Kuluneen kesän aikana on tullut luettua uudelleen koko joukko klassista kirjallisuutta. Dostojevskin Idiootista, Solohovin Hiljaisen Donin kautta Mannin Buddenbrookin uuteen käännökseen ja Tolstoin Sotaan ja rauhaan.

Hämmästyksekseni olen lukenut näitä kaikkia naisnäkökulmasta, kun olin huomannut, että Idiootin, koko romaanin liikkeelle paneva voima onkin Nastasja Filippovnan kärsimä hyväksikäyttö nuoruudessaan ja naisen alistettu asema silloisessa yhteiskunnassa.

Siis kirjallisuus, taide, kulttuuri voi auttaa meitä ymmärtämään maailmaa ja itseämme paremmin.

Yhtenä kommunistien kulttuuripoliittisena tavoitteena voisikin olla humanistisen ihmiskäsityksen puolustaminen sosiaalidarwinistiselta agressiiviselta, kilpailuhenkiseltä ihmiskäsitykseltä. Mielestäni sille olisi sosiaalista tilausta ja sitä kautta päästäisiin haastamaan uusliberalismia laajemminkin.

Alkuperäinen kirjoittaja: Heikki Ketoharju

Joken huomio taiteen tutkimisesta on tärkeä. On todellakin tarpeen jonkun myös tarkastella, millaista taidetta on olemassa ja miksi. En myöskään millään lailla vastusta sitä, että on olemassa poliittisia taiteilijoita, jotka tuntevat ympäröivän yhteiskunnan toimintaa ja heijastavat sitä teoksissaan. Jotkut tällaisista taiteilijoista ehkä myös ottavat lähtökohdakseen Marxilaisuuden, ja sitäkin on tietysti tuettava vaikkapa opintotoiminnan kautta.

MUTTA. Siihen en suostu, että teemme linjauksia, millaista kulttuuria tuetaan ja millaista ei. Tietenkin poliittisten kamppailujen yhteydessä voidaan joskus valita tietynlaista kulttuuria kamppailun tueksi (tietynlaisia näytelmiä, biisejä, julisteita, elokuvia, kirjoja), mutta kaikkea muutakin on tuettava.

Loppujen lopuksi kuitenkin on pakko tunnustaa, että on olemassa muutakin kuin yhteiskunnallista taidetta. On pakko myöntää, että joskus porvarillisen ajatusmaailman omaava taiteilijakin onnistuu mainiosti. On myös pakko hyväksyä se, että epäonnistumisetkin kuuluvat taiteeseen. Keneltäkään ei saa viedä taloudellista tukea siksi, että hän epäonnistuu.

Lisäksi on aina muistettava, että kaikki poliitikot eivät ole kulttuurista kiinnostuneita, eikä kaikki kulttuurin tuntijat ole poliitikkoja. Miten siis poliittisesti turvata laajapohjainen ja innostava rahoitus kulttuurille?

Armas ehdotti, että järjestettäisiin vain toimiva sosiaaliturva ja jätettäisiin loppu ihmisten itsensä huoleksi. Kaikki kuitenkin ymmärtänevät, että tuhansien eurojen valokalustoja, kalliita elokuvakameroita tai laajamittaista painatustyötä ei kustanneta sosiaaliturvasta. Jotain muutakin siis tarvitaan, jotta taide pystyisi kukoistamaan.

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Laitinen

Luettuani Hannu Tiaisen jutun päätin ilmaista omia kulttuuriin liittyviä tuntojani.

Omat runoni ovat järjestään yhteiskunnallisesti kantaaottavia. Tämä on minun oma valintani. Säkeitteni sisältö kaareutuu vahvasti vasemmalle. Ne perustuvat omassa elämässäni tekemiini havaintoihin sekä omiin kokemuksiini työssä, arjessa ja reissatessa maailmalla. En ole kuulunut kirjallisessa tuotannossani koskaan mihinkään koulukuntaan, olen hiihdellyt aina omia latujani. Ja niin teen tulevaisuudessakin. Omaa tuotantoani en ole pahemmin esittänyt kommunistien tilaisuuksissa, koska aikaisemmin se aiheutti suorasanaisuudellaan vain hämmennystä. Joten olen jättänyt nämä hommat väliin.

Olen tutkaillut jonkin verran vuosien varrella Arvo Turtiaista, Nazim Hikmetia, Vladimir Majakovskia, Pablo Nerudaa ja Matti Rossia sekä kuunnellut nuoruuteni free-jazzia, rock-lyriikkaa ja poliittisen laululiikkeen biisejä. En ole runouden ja runomittojen asiantuntija. Olen lukenut lähinnä muuta kaunokirjallisuutta v. 1961 alkaen, jolloin sain lainastokortin Kallion kirjastoon. 1970-luku jätti minuun luovan ja kriittisen jälkensä. Kirjallisena tavoitteenani on kuvata elämääni aikakautta erilaisin kaunokirjallisin muodoin ja keinoin. Tällä hetkellä on meneillään runokausi.

Minun mielestäni kommunistien pitäisi perustaa yhdessä oma koulukuntiin sitoutumaton ja piiskakomissaariton kulttuurijärjestönsä taikka elvyttää eloon KTL. Kulttuuri on olennainen kommunistista liikettä.

Toveruudella
Matti Laitinen

Alkuperäinen kirjoittaja: Arto Tuominen

Kulttuurihegemoniaa valtaamaan, hip, hop

"Itse olen pohtinut sitä, kun perussuomalaiset ottavat omassa ohjelmassaan heti kärkeen esiin kulttuuripolitiikan", sanoi yllä viisaasti Marko.

Perussuomalaiset ovat lukeneet läksynsä hyvin, s.o natsilaisen kulttuuripolitiikan 1930- luvulta. Kulttuurihegemonian kautta yhteiskunta valloitetaan, minkä me Marko tiedämme.
Senhän taisi tietää jo Antonio Gramscikin.