Alkuperäinen kirjoittaja: Leo Partanen

Kiitos Hanna kivasta pelinavauksesta. On tärkeää keskustella ja pohtia vieraannuttamisesta, syrjäyttämisestä, vieraantumisesta ja syrjäytymisestä. Tätä aihekokonaisuutta on mm. Seppo Ruotsalainen useassa yhteydessä käsitellyt.
Mielenkiintoinen puheenvuoro luonnosta ja ihmisen siitä vieraantumisesta on tulossa. Helmikuussa julkaistaan Jukka Heiskasen kirjoittama kirja Nuoren Marxin luonnonfilosofia ja sen ekologiset seuraukset. Siitä löytynee näkökulmia myös tämän päivän keskusteluihin ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta. Kirjan julkaisijoina ovat Demokraattinen sivistysliitto ja Karl Marx-seura.

Alkuperäinen kirjoittaja: Neuvos

Valtiontalouden nykytila ja nykyhallitus syöksykierteessä. Miten kehityssuunta muutetaan?

Alkuperäinen kirjoittaja: Pekka Järvinen

Kysymykseesi Neuvos. Olet voinut huomata
sen yleisen tyytymättömyyden mihinkä itsekin tulit kansan keskuudessa harjoi-
tettuun politiikkaan. Muutos lähtee meis-
tä itsestämme. On tartuttava kaikkiin oi-
keiston pyrkimyksiä vastustaviin esityk-
siin ja vietävä niitä kanssaihmisten pa-
riin voiman kasvattamiseksi poliittisen muutoksen puolesta. Poliittisen käänteen
aikaansaaminen vaatii johdonmukaista ja määrätietoista työtä. Muutos on mahdolli-
nen, mutta se on tehtävä.

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti

Oikein hyvä kirjoitus, Kiitos.

Muta tämä väittämä ei minulle avautunut:
"Me emme tulisi toimeen ilman tätä Maata, mutta väitän, ettei sekään tulisi toimeen ilman meitä."

Sanot:
"Kommunisti on materialisti, joka ymmärtää, että tämä Maa, jonka kamaralla elämme, on elinehtomme."
varmaan totta mutta varovainen voisi olla, sitomatta luontoa ja se suojelua erityisesti johonkin aatesuuntaan, tuppaa silloin unotumaan itse pääasia keskustelusta

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Neuvos on huolissaan talouden tilasta. Siinä ei tosiaan ole hurraamista monella eri tavalla.

Ainoa keino sen korjaamiseen on kuitenkin globaali talouden elpyminen ja vasta sitten pääsemme pannasta. Suomen talous on muistaakseni noin 50% vientiriippuvainen joten ostajien kyky tehdä ostoksia määrittää meidän elintasomme ja sen paljonko jakovaraa syntyy.

Nythän me otamme velkaa kymmeniä miljardeja vain syömiseen mikä on todella syntistä. Parempi olisi ollut jokaisen tykönään varautua lamaan ja jättää liiat tuhlaukset parempina aikoina.

Eikö se Josef opettanut moista jo tuhansia vuosia sitten Egyptin Faaraoillekin, 7 hyvää vuotta ja varauduttiin suurilla säästöillä huonoihin aikoihin jotka sitten tulivatkin mutta Josefin saaman viisauden avulla niistä selvittiin.

Mitä jos vaikka kaikki varautuisimme noin puoleen kulutustasoon vaikka pariksi vuodeksi eteenpäin kohta kun ajat paranevat. Ei olisi niin suurta ongelmaa seuraavan laman koittaessa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Juha-Pekka Väisänen

Kun asuin Kuubassa ja mentiin kaverien kanssa shoppailee niin naurettiin että tässä menee marxilaisten materialistien joukko - Minusta on Hannan tapaan hyvä nostaa esille vasemmiston kritiikki viherpolitiikkaan. Suomi elää metsästä hokema kääntyy kiitos oikeistolaisen selluloosapolitiikan ja kilpailuyhteiskunnan ylituotannon niin päin ettei metsä elä Suomesta.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Suomi eli aikoinaan metsästä ja on pelkästään hyvä jos olemme saaneet lisää toiminta-alueita markkinoilla. Yhden jalan varassa on varsin tuulista.

En kauheasti vertailisi Suomen ja Kuuban oloja, käymättä Kuubassa en kuitenkaan usko niiden olevan monessakaan suhteessa vertailukelpoisia.

Alkuperäinen kirjoittaja: Simo Selänne

Hyvä Hanna!
Viimeinen kapitteli kosketti lukiessani!
"Meidän paikkamme on tässä maailmassa, arvostamassa sen kauneutta. Meidän tehtävämme on hoitaa, kunnioittaa ja rakastaa sitä, sillä tämä on ainut maailma, joka meillä on. Maa ruokkii, kantaa ja parantaa meidät, muttei vain kulissina, vaan kaiken olemassa olon elinehtona."
Miten ymmärrän tämän?
Riippuvuuden kautta riippumattomuuteen!
Kun ymmärrän että olen riippuvainen luonnosta ja kun sen pohjalta elän ja toimin luonnonehdoilla niin mikään ei kulu kouhotuksellani loppuun enkä ole mitään tuhoamassa.
Luonto itse on kokoajan prosesissa ja se muuttaa muotoaan mikä onkin sen lainalaisuutta! Ihmisen ahneus on se piru joka tekee planeetastamme pikkuhiljaa helvetin ja mahdottoman asua täällä! Pysähtyä pitää arvojen kanssa nyt! Yli kulutuksen on loputtava! Tekniikan on palveltava luontoa ja humaania elämää! Asevarustelurahat nälänhätään ja lukutaidottomien koulutukseen.
Valtasuhteet pysyvästi humanistien käsiin. Miten nykyihmisestä kasvatetaan luontoa rakastava kommunisti? Luokkatietoinen ja ahneudesta ja vallanhimosta vapaa yksilö joka sopeutuu tasavertaisena luomaan yhdessä humaanin maailman!Siinä työnsarkaa!

Alkuperäinen kirjoittaja: Hanna Era

Hei vaan tasapuolisesti kaikille!

Onpa mukava, että kirjoitukseni on herättänyt keskustelua, tunteita ja saanut näin hienoja kommentteja. Kiitos siitä!

Matti kyseli lauseen: "Me emme tulisi toimeen ilman tätä Maata, mutta väitän, ettei sekään tulisi toimeen ilman meitä." merkitystä.

Hyvä kysymys ja tarkoitukseni olikin herätellä pienellä provosoinnilla ihmisiä ajattelemaan asiaan ikäänkuin päin vastoin, kuin vaikkapa Pentti Linkola esittää. Nykytutkimus on osoittanut, että alkuperäiskansat elävät monin paikoin niin hyvässä symbioosissa ympäristönsä kanssa, että heidän puuttumisensa vaikeuttaisi tai muuttaisi elinolosuhteita muiden lajien osalta. On jopa esitetty, että Kolumbuksen löytöretket ja niitä seurannut mantereen valloitus monessa kohtaa tuhosivat alkuperäisen ihmisen ylläpitämän tasapainon. Tästä syystä nykyisin mm. Kalifornia kärsii vuotuisista maastopaloista. Aiemmin paikalla asuneet ihmiset hallitusti kulottivat aluskasvillisuuden. Nykyisin kevyttä, maatuvaa kasvijätettä kertyy nk. paloalueen metsiin aiheuttaen lähes vuosittain valtaisat, tuhoisat palot. Siten ihminen hoiti maata, kunnes unohti velvollisuutensa ja maksaa siitä nykyisin ihmishenkinä ja omaisuutena.

Olemme siis riippuvaisia maasta, ellemme muutu tyystin aineettomiksi. Mutta voisimmeko ajatella luovuuttamme kykynä toimia yhteistyössä Äiti Maan kanssa, kuten Etelä-Amerikassa sosialistivaltiot ovat heränneet kysymään? Saamisen lisäksi olisi rohkaisevaa ajatella, että meillä ihmisillä on myös paljon annettavaa, ei vain toisillemme, vaan myös maalle. Ei meidän tarvitse olla "Kansa joka tappoi oman äitinsä" (Avatar-elokuva) Voimme olla myös kansa, joka löysi jälleen yhteyden, herkän, kuulevan ja osallistuvan olemisen tavan.

Alkuperäinen kirjoittaja: Hanna Era

Ja, Matti, olet oikeassa siinä, ettei luonnon suojelu voi olla minkään yhden aatesuunnan asia. Ajattelin vain, että meillä kommunisteina voisi olla erityistä osaamista ja hyvin omanlaisiamme oivalluksia annettaviksi. Hedelmällisintähän keskustelu on siellä, missä useasta eri lähtökohdasta ja ajatusmaailmasta pyritään samaa päämäärää kohti - syntyy oivalluksia, joita pelkästään samanmielisten kesken ei ehkä syntyisi.

Simolle halusin kirjoittaa, että on ihanaa, että joku muukin innostuu tästä aiheesta. Olen vähän tällainen höyryhattu aina välillä, on rauhoittavaa huomata, etten suinkaan ole ainoa. Ja voimme toivoa, että innostuminen olisi tarttuvaa laatua!

Päätin tarttua tähän kysymykseen: "Miten nykyihmisestä kasvatetaan luontoa rakastava kommunisti?"

Siihenhän tämän maailman ongelmat kiteytyvät. Jos osaisimme vastata, olisimme jo voiton puolella, vai kuinka?

Itse lähtisin etsimään vastausta siitä, kuinka itse kukin meistä on onnistunut kasvattamaan itsestään luontoa rakastavan ja luokkatietoisen. Mitkä olivat ne oivalluksen hetket ja kokemukset? Ovatko ne toistettavissa? Voiko niitä jakaa ja sillä tavoin levittää?

Alkuperäinen kirjoittaja: Hanna Era

Minun oivallukseni poliittisen työn tärkeydestä on syntynyt metsässä. Pienen suolammen ääressä, missä olen käynyt sieluani (jos moinen sana tänne palstalle hyväksytään?) lepuuttamassa ja tutkimassa jo taaperoiästä saakka. Lammen tummaa vettä haravoi silmillään kuin omaa mieltään ajatusten haravalla. Suon tuoksussa, käppyräisten mäntyjen suojassa, hirven jälkiä tutkiessa heräsi jo varhain ajatus siitä, että luonnon muutoksen ja pysyvyyden, harmonian ja kaaoksen leikki on jotakin sellaista, mitä täytyy ymmärtää, vaalia ja toteuttaa ihmisten kesken. Muutosten on noustava välttämättömyydestä. Mikään ei synny tyhjästä, eikä häviä olemattomiin, vaan aine kiertää omien lakiensa mukaisesti. Vaikka luonnossa yksi syö toisen eläkseen, suurin osa kasvi- hyönteis- ja sienimaailmoista on toisistaan riippuvaisia, toisiaan tukevia ja auttavia. Siinäpä mallia meille ihmisillekin. Tällaista kotia ja maailmaa minä haluan olla rakentamassa.

Muiden kertomuksia mielenkiinnolla odotellen

~Hanna-mummu

Alkuperäinen kirjoittaja: Pekka Kämäräinen

No Moi Hanna, taashan me tavattiin. Aamulehden synkeiltä sivuilta. Et tainnut ottaa minua kovin vakavasti, itse väsyin siihen hirveään vyörytykseen mitä postiini alkoi sataa. No, se siitä.
En taida vielä oikein osata Tiekkarin systeemeitä, tahtoisin avata oman blogin ja avata myös oman sanaisen arkkuseni jota eivät oikein tahdo monetkaan lehdet hyväksyä. Lieneekö syynä huono ulosantini vai kirjoituksen sisältämä kauhea propaganda mikä aina tähdännee jonkin asian kyseenalaistumiseen? Saapi nähdä. Tiekkariin olen itse aina luottanut, luottaako T. minuun , tiijä häntä.