Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

Tämä oli todella hyvä avaus. Toivottavasti viriää hyvä keskustelu. Luulen kuitenkin ettei, välttämättä ollenkaan.
SKP:n tiukka kollektiivisuus on sidottu työvaliokuntiin tai muuhun, jossa vasta mietitään millainen komitea perustetaan miettimään millainen komitea perustetaan miettimään...
Asia on usein ohi, aloitteentekijä jo ihan jossain muualla...tai toteuttanut aloitteensa jotenkin muuten...tai asia on hautautunut...vallankumous ei ainakaan tällä tavoin etene. Vaikka kommunistit sanovat yksioikoisesti, ettei nyt ole sen aika. Ei niin, mitä sitten? Ei se sitä tarkoittanutkaan. Vaan toimeen, asiaan ja tilanteeseen on tartuttava heti, eikä sitten joskus syyssymmällä, kun on enemmän aikaa...
Tässä heti tiukka kommentti tähän artikkeliin avaukseksi.

Alkuperäinen kirjoittaja: hang around jäsen

Kyllä pitäisi olla rohkeutta ja näkemystä avata suunsa ja kertoa kantansa rohkeasti. Eikös se kollektiivisuus ole sitä yhdessä tekemistä ja päättämistä positiivisessa hengessä, ei niin että ryhmä jotenkin jyrää yksittäiset jäsenet. Kyllä pitää toimia ja vaikuttaa ja tehdä ratkaisuja ilman että joku korkeampi taho antaa hyväksynnän ja lyö leiman että tehkää. Ja kyllä pitää sanoa ja kirjoittaa rohkeasti vaikka ei olekaan kaikkia Marxin ja Leninin kirjoja lukenutkaan.
Ei kai tarkoitus ole että joukon johtajat vie ja muut eivät edes vikise? Näistä ja varmasti paljon muistakin asioista on syytä keskustella ennen toukokuun edustajakokousta. Kohta on naisten päivä ja tasa arvoa pitää myös olla. Naisten ääni kovemmin kuuluviin niin politiikan tekemisessä kuin sisällöissäkin!

Alkuperäinen kirjoittaja: Antti Sandberg

Hienoa!
Tämä avaus on jo ollut omassakin mielessä.
Paljon puhutaan siitä, miten nuoria täytyy saada mukaan toimintaan ja ihmetellään mikseivät he kiinnostu SKP:sta?
Jäykkyys.
Se ajaa nuoret pois vielä varmemmin kuin poliittisuus.
Nuoriso ei uskalla lähteä uusilla
avauksilla liikkeelle jos joka kerta täytyy lakki kourassa kysyä lupaa omille ideoilleen.
Vanhat konstit ovat kyllä oivia, mutta joskus voisi ehkä toimia se pusillinen uusiakin.

Alkuperäinen kirjoittaja: Druidi

Osaa 1

Hannu Tiainen otti hyvin tärkeän aiheen käsiteltäväksi: nimittäin kollektiivisuuden. Kollektiivisuus miellettään yleisesti ottaen positiiviseksi asiaksi, mitä se hyvin usein onkin. Ongelman kuitenkin voi olla kollektiivisuuden käsitteen muuttuminen vääränlaiseksi vallankäytön välineeksi. Toisin sanoen: kontrollia perustellaan kollektiivisuudella. Tälle ilmiölle voi tulla sokeaksi eikä sitä edes välttämättä liikkeen sisällä huomata jos ilmiö on ollut pitkäaikainen. Itse olen saanut rokotuksen puolue politiikkaa vastaan vaikka seuraankin sitä suurella mielenkiinnolla. Miltä tilanne näyttää SKP:a ulkopuolisen silmin? Puolueen menestyksen kannalta on myös tärkeää miltä tilanne ulkopuolelle näyttää. Tätä puolta harvemmin tulee mietittyä näitä asioita pohtiessa ja siksi ajattelinkin ulkopuolisena kantaa korteni kekoon.

Suomalaiset vasemmistopuolueet ovat käytännössä jakautuneet kolmeen puolueeseen. Sosialidemokraattiseen, Vasemmistoliittolaiseen ja Suomen kommunistiseen puolueeseen. Skp:n suunnalta katsottuna jakolinjat ovat selvät. Puolue on tehnyt tämän selväksi mikäli Tiedonantajan linjaa on uskominen. Puolueen pää-äänenkannattaja on näyttäytynyt itselleni, ja uskon myös monelle muulle, ei puoleen jäsenelle, lehteen tutustuneelle, kahden v:n lehtenä – vihan ja v…n. Viha on ikään kuin sisään kirjoitettuna jonka lukiessa aistii ja jos käytän sana v…u sijaan lipposlaisittain vaikkapa kaunaisuus, on tämä suhtautuminen ollut omiaan syventämään vaikkapa kuilua suhteessa Vasemmistoliittoon. Tämän kaiken pohjalla näyttäisi olevan oppikysymys. Kun on lukenut puolueenkannattajien kirjoituksia ja kuunnellut puheita, ei ole voinut välttyä ajatukselta meidän muiden tyhmyydeltä jotka eivät näe yhteiskunnan tilaa ja ratkaisua siihen – marxismi-leninismiä...

Alkuperäinen kirjoittaja: Druidi

Osa 2

Tässä kohtaa lähestymme mielestäni yhtä niistä ratkaisevista asioista käsiteltäessä kollektiivisuutta. Oppi ja sen suhde muihin vasemmistopuolueisiin. 100 - 120 vuotta vanha oppi toimii vahvana jakolinjana. Onko niin, että vahva oppisidonnaisuus ja sen mukana tulleet toiminta menetelmät vaikuttavat puoleen sisäiseen toimintaan? Jos näin on, niin kuinka se näkyy aktiivien toiminnassa ja kuinka se heijastuu ulospäin? Onko kuva Skp:a paikallaan juoksupyörässä polkevana marsuna oikea? Itselleni puolueen tilanne näyttäytyy sellaisena. Onko syvä kollektiivisuuden side liian vahva jotta puolue voisi kehittyä? Tiukkaa oppia noudattavien yhteisöjen kohdalla ongelmana on usein tämän opin tulkinta. Erimieltä olevien on tällöin vaikeaa toimia kyseisessä yhteisössä. Jos potkit kollektiivisuuden aisan yli onko kenties kohtalona joutua seuraavan listan uhreiksi:

1. Opillinen dokmaattisuus: Todellisuuskäsityksen ja oppien jäykkyys. Suvaitsemattomuus erilaista ajattelua kohtaan. Kuinka pitkälle oppi tarjoaa valmiit mielipiteet, kuinka paljon vieroksutaan omaehtoista pohdintaa.
2. Johdon autoritäärisyys: Kuinka erehtymättöminä johdon määräyksiä on pidettävä. Suljetaanko niiden arvostelija ulkopuolelle. Velvollisuus totella käskyjä.
3. Syyllistäminen: Onko jäsenen etsittävä vikaa aina itsestään. Vaaditaanko julkista itsekritiikkiä.
4. Totisuus: Kyvyttömyys sietää ryhmään, sen johtajiin tai oppeihin kohdistuvaa leikinlaskua.
5. Hierarkisuus: Onko noviisilla mahdollisuus ja tarve edetä hierarkiassa tottelemisesta ja suorituksista palkitsemisen kautta.
6. Sensuuri
(Hannu Lauerma 2009 s. 197 – 200)...

Alkuperäinen kirjoittaja: Druidi

Osa 3

Tässä on kuusi kohtaa kahdenkymmenen kohdan luettelosta. Tämä luettelo koskee lähinnä uskonlahkoihin liittyviä ongelmia, mutta ovat mielestäni laajennettavissa myös poliittisen toiminnan kentälle. Nämä viisi kohtaa kuvaavat myös tietynlaista kollektiivisuutta ja lojaalisuutta. Ne osaltaan määrittelevät hiekkalaatikon rajat joissa toimitaan. Jos vertaan esimerkiksi Perussuomalaisia ja Skp:a, ei tämä viiden kohdan lista ole ollenkaan niin sitovan tuntuinen persujen kohdalla kuin se esimerkiksi tuntuu olevan Skp:n kohdalla. Näin tämä tilanne ainakin ulkopuolisin näyttäisi olevan: En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, mutta itse olen tunnistavani Skp:a näitä ongelmia. Onko Skp ajautunut edellä mainituista syistä marxismi-leninistiläiseen kultaiseen häkkiin – historiansa vangiksi?

Skp:n muodostamat vahvat jakolinjat saattavat siis olla kollektiivisuutta vahvistava tekijä myös negatiivisessa merkityksessä. Jos sosiaalidemokraatiksi nimittäminen pahempi rangaistus kuin natsiksi nimittely, (onhan luokkapetturi pahinta mitä on olemassa) korostaa se silloin opillisen oikeassa olon merkitystä. Tällöin kollektiivisuus voi saada vahvempia muotoja ja voi olla näin este kehitykselle. Jos tarkastelle Skp:n kannatusta vaaleissa, niin nykylinjan jatkuessa puolue katoaa puoluerekisteristä 20 – 30 vuoden kuluttua. Istuuko puolueen nykyinen kollektiivisuus ja lojaalisuus 2000-luvun sukupolveen, entä opillinen ja rakenteellinen jäykkyys? Onko puolue liian herkkähipiäinen puoleen ulkopuolelta tulevalle arvostelulle? Ja tärkein kysymys: onko puolueessa lainkaan todellista sisäpuolelta tulevaa arvostelua vai törmääkö se kollektiivisuuden ja lojaalisuuden muuriin estäen näin puolueen kehityksen yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi?

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto

Minun tekisi mieli sanoa että marxilaisuuden korostaminen helposti johtaa siihen suuntaan että marxia tuntemattomat saavatkin sitten pitää suunsa kiinni.

Kuitenkaan oikeaan marxilaisuuteen ei sovi laisinkaan että asioita paljolti perusteltaisiin sillä "mitä marxilaisuus tässä asiassa merkitsee".

Kyllä 3+4 pitää olla seitsemän perusteista riippumatta.

Itse olen hiljalleen omaksunut sellaisen kannan ettei minun tarvitse olla aina oikeassa, siis miettiä kaikkea mitä sanon kahteen kertaan. Sitä vartenhan se kollektiivi sitten on ettei mennä ihan metsään esimerkiksi minun päähänpistojeni vuoksi. Hyvät toverit osaavat huomauttaa ihan asiallisestikin.

Alkuperäinen kirjoittaja: Arto Viitaniemi

Hannu Tiainen käynnisti tarpeellisen keskustelun, jota on syytä käydä laajemmin ja myös syvemmältä. Vasemmistolaiseen ja kommunistiseen liikkeeseen pesiytyy aika ajoin kiistämättä toimintatapoja ja malleja, jotka johtavat luutuneisuuteen ja sisäänpäin lämpiämiseen. Tällaisia toimintamalleja nimitetään joskus kollektiivisuudeksi, mutta kun niitä tarkastelee vähän pintaa syvenmmältä voi huomata, että niillä ei ole välttämättä kollektiivisuuden kanssa paljonkaan tekemistä. Tällainen tilanne ei ole esimerkiksi SKP:n sääntöihin kirjattujen periaatteiden mukaista. Minusta tällaisesta tilanteesta ei voi päästä ulos muulla tavoin kuin toteuttaa tarpeellinen toiminnan arviointi oikeasti kollektiivisesti ja tehdä johtopäätökset tilanteen muuttamisesta eläväksi ja oikeaksi toiminnaksi. Tällainen arviointi ja johtopäätösten tekeminen olisi nyt kun valmistaudumme SKP:n edustajakokoukseen tarpeen kaikissa puoluejärjestöissä. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että byrokraattisuus ei ole kollektiivisuutta.

Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Tiainen

Druidi
Kiitos, että jaksat ottaa kantaa puolueemme asioihin, on arvokasta kun tietää miltä puolueemme näyttää ulkopuolisen silmin.
Mitä tulee "tiekkariin", niin olen hieman eri mieltä. Olisiko lehden pitänyt silitellä "vasureita" silkkihansikkain kun Suvi -Anne Siimes teki oikeistolaista politiikkaa? Nyt kun Arhinmäen aikana Vasemmistoliitto on siirtynyt selvästi vasemmalle, niin kyllä sitä lehdessämme on käsitelty asianmukaisesti. En myöskään tunnista vihaa lehtemme sivuilta, mutta totta kai köyhien kohtelu oikeistolaisessa maassamme saa myös sen mukaisen kohtelun. Toki yleisönosastossa on kirjoituksia joista paistaa viha läpi ja se on valitettavaa. Varmaan on myös niin, että kommunistit ovat helposti "kaikkitietäviä" ja siksi pitävät muita oikeistolaisen propagandan aivopeseminä ja kohtelevat muita sen takia ala-arvoisesti.

Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Tiainen

Druidi osa 2
Pitää muistaa, että SKP poikkeaa muista puolueista koska sillä on tieteellinen maailmankatsomus ja siksi on hankalaa verrata muihin puolueisiin. Kirjoitat kyllä paljolti täyttä asiaa. En lähde tarkemmin erittelemään noita teesejä, mutta tuo totisuus on asia jota hieman täytyy ruotia. Olen ollut havitsevinani, että meillä kyllä välillä mennään eteenpäin hampaat irvessä. Parhaat tulokset saavutetaan kun tekemisessä on riemua, iloa ja vähemmän ryppyotsaisuutta.

Se mitä tulee puolueen sisäiseen arvosteluun, niin eihän se tietenkään saa olla itsetarkoitus. Arvostellaan vain arvostelun vuoksi. Kieltämättä heitit pohdinnan arvoisia kysymyksiä joita puolueemme aktiivien on syytä lukea huolella ja analysoida kohta kohdalta ovatko huomiosi oikeansuuntaisia.

Alkuperäinen kirjoittaja: Kirsti Era

Ajatus siitä, että SKP poikkeaa muista, koska sillä on tieteellinen maailmankatsomus pohjanaan, on ongelmallinen. Jos kyseessä on tiede, sitä pitää opiskella ja tutkia, pelkkä julistautuminen ei riitä.
Valitettavasti 80-luvulla tätä julistivat vahvimmin ne, jotka olivat opiskelleet vähän ja senkin vain omia julkaisuja. Tieteeseen kuitenkin sisältyy aina eri näkökohtien tuntemus. Sitä vaatii jo kehitys.
Toisekseen tiedepuhe on puolueen ulkopuolisten näkökulmasta vain omahyväistä julistusta. Ehkä siitä ei kannattaisikaan puhua, vaan panostaa käytännön tieteellisyyteen, konkreettisen tilanteen konkreettiseen analysoimiseen.
TA:n sävy on minusta kehittynyt myönteisesti, Druidin havainnot ehkä perustuvat edellisiin vuosikymmeniin.

Hannu Tiaisen juttuun vielä: kollektiivisuuden ikävimpiä ilmiöitä on vaatimukset "puolueen pitää sitä ja tätä" - ikäänkuin puolue olisi muuta kuin aktiiviset jäsenet. Etenkään rahaton puolue.

Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Tiainen

Kirsti
Kirjoitit, että "puoleen pitää sitä ja tätä". Juuri tuota ajoin takaa kun sanoin, että mennään kollektiivin selän taakse. Tuo rahattomuus on kanssa asia jonka varjolla selitetään luvattoman paljon. Vaikka meille lyötäisiin säkillinen euroja kouraan, niin mitä sitten. Jos meiltä puuttuu intohimo ja tekemisen riemu, niin tulos on aivan sama.

Alkuperäinen kirjoittaja: Jarkko Silén

Se, jos tuntuu kuin pitäisi lakki kourassa kerjatä lupaa, ei varmaan johdu niinkään kollektiivisuudesta kuin päin vastoin siitä, että tekijät ja päättäjät ovat liikaa eriytyneet. Olen ainakin ollut huomaavinani sellaisia asenteita, että piirikomitea- ym. luottamustehtävät katsotaan kuin palkkioiksi pitkästä puolueurasta. Tämän päivän aktiiveja pitää siis saada luottamustehtäviin ja se taas onnistuu parhaiten osallistumalla aktiivisesti myös tilaisuuksiin, joissa näistä paikoista päätetään. Vuosikokouksiin kannattaa tulla paikalle kaikilla tasoilla.

Asioista päättää aina joku jossain ja läpinäkyvyyden vuoksi muodollinen päätöksentekojärjestelmä on oltava, vaikka kevytrakenteinen ja joka pilkusta päättämätön. Muuten valta pakenee näkymättömiin.

Alkuperäinen kirjoittaja: Kirsti Era

Olen samaa mieltä. Rahalla saa sitä mitä sillä saa: vaaleanpunaisia possuenkeleitä tai veturiteemaisia hassunhauskoja vaalimainoksia, jotka aliarvioivat järkeviä äänestäjiä. Toimintaan tarvitaan innokkaita ihmisiä.
Aikanaan omistin Kuusisen Valitut, jossa on kirjoitus Perisynti. Kirja on valitettavasti ollut jo 35 v lainassa - luultavasti jätepaperikeräyksessä:( - mutta juttu oli muistaakseni täyttä asiaa minkä tahansa järjestön kannalta. Siinä on kyse toimitsijavaltaisuudesta ja todellisen kollekjtiivisuuden puuttesta. Se kun voi nojautua vain siihen, että kukin on aloitteellinen ja aktiivinen omalla tontillaan.
Olen kyllä väärä ihminen kritisoimaan, kun hoidan rauhanryhmää lähes yksin.

Alkuperäinen kirjoittaja: Juha-Pekka Väisänen

Ei ole viisauden vastaista jos kertoo katsovansa maailmaa omasta näkökulmasta. Oman perspektiivin "paljastaminen" ei ole kollektiivin vastaista - naisnäkökulma tai vähemmistökulttuurinen näkökulma ei ole kollektiivin vastaista vaan antaa kollektiiville ihan uuden sisällön. Kollektiivi jonka identiteetti on hakattu ulkokulattuihin fraaseihin alkaa hakea oikeutta omaan olemassaoloonsa alentamalla kaikkea uutta edistyksellistä ajattelua ensin vähättelemällä sitä ja viimekädessä iskemällä piireistä riippuen joko raamatulla tai Marxilla.

Alkuperäinen kirjoittaja: AV

Poliittiset ja uskonnolliset opit ovat petosta.
Ne pyrkivät aina vallan instituutioiksi.

Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

Minusta SKP:ltä puuttuu aito keskustelukulttuuri.
Samoin on laita itsekritiikillä.
Myös näkyy pelko keskustella erimielisistä ja mielisten kanssa.
Se taas näkyy siinä, ettei mennä sinne missä käydään kiivastakin debattia, ei ainakaan kommunistit.
Kommunistien pitää olla mukana lähes kaikessa missä tapahtuu, liikkeet järjestöt ym.
Asennevamma paistaa läpi monesti. Ei mennä jos ei ole oma tapahtuma.
Siitä tullaankin siihen, että osallistutaan omiin tapahtumiin ollaan kovia kommunisteja omille, meillä on kokouksia ja juhlia ym. jossa toisillemme vahvistetaan omaa kommunsitisuutta ja toisille, että olemme oikeassa.
Mutta ulkopuolelle se ei näy, vaikka moni luulee niin. Se ei ole joukkotoimintaa.
Monesti meiltä vain puuttuu rohkeus tehdä ja kokea uutta. Turvallista ne vanhat urat jota helppo kulkea.
Suorataan vastustetaan uusia toimintatapoja, kun vanhoihin on totuttu.
Minusta siis on mieteittävä miten voimme purkaa näitä vanhoja kaavoja ja työryhmiä, valiokuntia, komiteoita.
Yhdistää niitä, ja vältää turhia kokouksia, varsinkin niitä, jotka ovat vain kokouksia johtamatta toimintaan.
Näillä toimintakaavoilla tapetaan toimintaa. Ja varsinkin nuoret ei niihin tule.
Samoin varsin voimakas suvaitsemattomuus, varsinkin nuoret radikaalit jotka hakevat vielä itseään ja paikkaansa yhteiskunnassa...opintotoimintaa ym. ei ole, joten syntyy helposti "vääriä " aatteita kuten Maolaisuus ym. jota ei suvaita, mutta ei olla valmiita keskustelemaan mitä ne ovat, mitä hyvää tai huonoa niissä on...joten nuoret radikaalit häipyvät, kun ei suvaita...

Alkuperäinen kirjoittaja: adde

mahtavaa nähdä uskovaisia kyseenalaistamassa oppeja

onko reformaatio tulossa?

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Aloituksesi Hannu osoitti sinun olevan erkanemassa kommunismista ja olevan siirtymässä muualle.

Tuo sinun väitteesi tuolla jälkeenpäin kommunismin tieteellisyydestä ei pidä paikkaansa. Tiede kehittyy ja saa uusia tuloksia koko ajan mutta missä ovat uudet ideat kommunismissa? Minä ainakaan en ole havainnut.

Onko vapaassa maailmassa edes tiedekuntia yliopistoissa aiheenaan kommunismi joissa ne tutkisivat aatteen perusteita ja asettaisivat niitä kyseenalaiseksi, sitähän tiede on, kyseenalaistamista ja sen avulla kehittymistä.

Kommunismi on lähinnä uskontoon rinnastettava ilmiö jossa mitään ei saa muuttaa vaan opin on säilyttävä puhtaana, tämä tuleekin tuhoamaan koko liikkeen jos ette muuhun kykene. Kristinusko on jo hiukan päässyt tuon yläpuolelle monessa kohdin mutta islam ja kommunismi vielä kahlaavat menneessä korviaan myöden.

Uskonnoista, kommunismi mukaan lukien, yleensä sanoisin, perusajatus on tärkeä mutta metodien pitää kehittyä ajan saatossa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Tiainen

Työeläkeläinen
On hyvä, että tälläkin palstalla viljellään huumoria, vai että oikein erkanemassa kommunismista.

Ei pure myöskään tuo rinnastus uskontoon, eikö olisi jo aika keksiä jotain muuta.

Alkuperäinen kirjoittaja: Esa Lassi

Kollektiivisuus ei tapa
Mutta,sen taakse piiloutuminen tappaa
aloitteellisuuden. On uskallettava tehdä aloitteita ja organisoida liikettä
vaikka yksin aluksi,kunhan on pohtinut
kysymyksen sopivuuden yhteiseen linjaan.
Yksikin ihminen voi saada paljon aikaan
nykytekniikkaa hyödyntäen,vaikka koti-
koneen ääressä istuen. Yhteydet koko maailmaan ovat auki.
Onhan sitä toki tavattava ihmisiä
muutenkin,kuin koneen välityksellä. Mutta kokoksienkin järjestäminen nykyisin on helpompaa,kuin ennen. Kaikilla
ei ole konetta,mutta puhelin on ja
useimmilla mobiili sellainen.
On vain poimittava kysymys,tai monta,
joka kiinnostaa ja ryhdyttävä toimeen.
Aloittaa voi esim. kansanedustajien
painostamisella:etunimi.sukunimi@eduskunta.fi. Kaikki ovat tavoitettavissa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto

"
Tappaako liika kollektiivisuus SKP:n?
"

Ehkäpä olisi syytä kysyä:
Tappaako kollektiivisuuden puuttuminen SKP:n?

Kysyessäni erästä hyvinkin arkista, joskin merkittävää asiaa minulle sanottiin että se on keskuskomitean jäsenille kuuluvaa tietoa, mikä tarkoitti sitä että asia ei minulle kuulu.

Ymmärrän hyvin että vaikka mitään salattavaa ei olekaan, ihan kaikkea ei aina saateta julkisuuteen.

Kohtuullista kuitenkin olisi että puolueen jäsenet saisivat kuitenkin kysyessään vastauksen kysymykseensä.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Ja miksikä ei pure? Kommunismi on hyvin lähellä uskontoa kuten ateismikin. Niissä on vain eri jumalat kuin kristinuskossa.

Muutoin niistä on periaatteessa hyvin vaikeaa löytää eroja.

Jos sinä haluat uudistuksia kommunismiin niin olet vähintään uudistusmielinen joka ei sovi kommunismiin, kommunismihan vetoaa koko ajan, ainakin sivusta katsoen, niihin paragraafeihin jotka on kirjoittanut joku Lenin ja Marx kavereineen 1800 ja 1900 vaihteessa aivan toisessa ympäristössä.

Alkuperäinen kirjoittaja: Arto Viitaniemi

Työeläkeläisen käsitys marxilaisuudesta vain 1800 - 1900 lukujen vaihteen tuotoksina on kerrassaan väärä ja virheellinen. SKP muun muassa on tuottanut nykyajan marxilaista kirjallisuutta, jossa analysoidaan kapitalismin nykyisiä piirteityä ja tehdään johtopäätökseia nykyajan lähtökohdiuista. Työeläkeläinenkin voi niitä tilata vaikka Tiedonantajan verkkolehden kautta itselleen. Lukemalla harhakuvat haihtuvat.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Eikö olisi Arto parempi analysoida ja tehdä johtopäätöksiä marxilaisuudesta kuin toimivasta porvarillisuudesta? Marxilaisuushan sen suuremman konkurssin teki!

Missä kohden on marxilaisuus muuttunut Marxin ajoista? Maailma sen sijaan on kuten myös porvarillinen yhteiskunta joka sopeutuu ajan henkeen.

Alkuperäinen kirjoittaja: Kimmo Koivisto

Marxilaisuus elää hyvin, ja sitä on kehittänyt mm. Antonio Gramsci luoden porvarillisen hegemonia-käsitteen, jonka työläisten olisi itselleen vallattava. Eli kyse on hegemoniasta, kenen hegemoniasta ja vallasta. Työeläkeläisen olisi syytä tutkailla marxilaisuutta filosofiana, nyt kun on tullut uusi kirjakin Nuoren Marrxin luonnonfilosofiasta.

Alkuperäinen kirjoittaja: Arto Viitaniemi

On tietysti tosiasioita, jotka eivät historian kulussa miksikään muutu. Muun muassa kapitalismin peruslainmukaisuudet ovat sellaisia.
Marxsin arvoteoria yritettiin kylläkin jo syntyessään julistaa paikkansapitämättömäksi, mutta pätevää mikä patevää.
Kapitalismi on romahtanut useita kertoja jo sinäkin aikana kun sosialismia rakennettiin. Parhaillaan elämme todella syvän romahduksen aallonpohjassa.
Sosialismin romahdus on tosiasia ja sitäkin on marxilaisittain analysoitu ja jatketaankin. Oliko vika marxilaisuudessa vai sen puutteessa, on eräs tarkastelukulma.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Vaikka porvarillinen talous aika-ajoin ylikuumenee ja synnyttää laman on se kuitenkin osoittautunut paremmaksi elättäjäksi ja tuotannon välineeksi kuin sosialismi, siinähän oli jatkuva puute tuotteista vaikka kaikki kuulemma olivat töissä. Mitähän ne kaikki tekivät paitsi jonottivat särkiä torilla työpäivän aikana? Jos olisivat tehneet ei olisi tarvinnut jonottaa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Marxilaisuus on aikansa lapsi

Marxilaisuus syntyi 1800 luvun teollisessa niukkuuden yhteiskunnassa. Rssursseja oli tuolloin huomattavasti vähemmän kuin tänään. Lainsäädäntö oli kehittymättömanpää, demokratia puutteellista. Ja kieltämättä silloiset tehtaanjohtajat olivat ahneita ja epäinhimillisia.
Yhteiskunnan epäkohdat olivat räikeitä ja se synnytti kestämättömia sosiaalisia ongelmia. Marx seurasi tuota kehitystä Englannissa ja Saksassa ja etsi siihen ratkaisua. Pääoma on hieno teos 1800 luvulta. Sen ajatukset olivat moderneja ja mullistavia.
Kuitenkaan Saksasssa ja Englannissa ei koskaan toteutunut Marxin oppi, asiat menivät eri polkuja.
Nykyään Marxin teoriat eivät enää päde. Miksikö?
Marx ei osannut aavistaa teollisuuden tuovan jatkuvan kasvun tuovan hyvinvointia myös työväestölle. Hyvinvoinnin lisääntyessä resurssien määrä kasvoi. Paremmilla resurreilla voitiin kehittää parempaa yhteiskuntaa (demoktatiaa, oikeusvaltiota, sananvapautta)
Nykyinen yhteiskuntajärjestelmämme lansimaissa on demokraattinen. Se vie pohjan ajatukselta työlaisten vallankuomouselta, koska vallankumous voidaan tehda halutessaa 4 vuoden välein äänestyskopissa. Länsimaat ovat kehittyneet myös oikeusvaltioksi, se antaa jokaiselle yksilölle ihmisarvon. Sananvapaus taas kontrolloi päättäjiämme , ja estää väärinkäytöksia. (käytän tässä juuri oikeuttani sananvapauteen tällä palstalla)

Kaiiki kunnia Marxille ja Pääomalle, mutta huomioikaa sitä lukiessanne millaiseen ympäristöön ja yhteiskuntaan se oli suunnattu.
Marx ja Pääoma on aikansa tuote.

Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

Marxin pääoma on tänäänkin kapitalististen maiden yliopistoissa kuumaa ja ajankohtaista kamaa.
Marxin perus teoreema R-T-R': raha työn kautta muutetaan isommaksi rahaksi pätee.
Nykykapitalismissa pörssit muunmuassa luovat R-R', ja jättävät työn välistä pois.
Mahdotontahan sen tuntuisi olevan mutta kun se on tätä päivää.
Nykyinen finanssikriisi on juuri tätä pahimmillaan, joka alkunsa sai USA:sta.
Marx on täysin tätä päivää.
Marx puhui aikoinaan kapitalismin muuttumisesta rahakauppiaiden kapitalismiksi. Näinhän on käynyt.
Yliopistoissa tänään Marxia kohtaan tunnetaan suurta kiinnostusta. Miksiköhän?
Kapitalismissa tuotanto perustuu yksityiseen omistukseen, voiton tavoitteluun, massa tuotantoon, tarpeiden luomiseen, ei siis pelkästään tarpeiden tyydyttämiseen.
Työn ja pääoman välisen sovittamattoman ristiriidan ovat vain kapitalistit koettaneet uskotella hävinneen.
Kun jätetään yhteiskunnallinen tietoisuus Aku Ankan lukemisen varaan, on helppo uskotella mitä vaan.
Vasemmiston touhuja seuratessa melkeinpä uskon Aku Ankan olevan ainut tiedonlähde...

Alkuperäinen kirjoittaja: Marxilaisuus on aikansa lapsi

Markku, olet oikeassa siinä, että finassitalot yrittivät R-R konseptille luoda rahaa rahalla. Sitä tehtiin Yhdysvalloissa ja meillä täällä Euroopassakin (Islanti). Mopo lähti käsistä, koska valvontaa oli höllennetty tietoisesti (esim Bushin halliinnon talousoppineiden toimesta.
On kuitenkin ennenaikaista julistaa, että markkinatalous olisi romahtanut ja oltaisiin siirtymässä johonkin uuteen järjestelmään. Markkinatalouden säätömekanismeja ja kontrollia vain pitää lisätä.

Alkuperäinen kirjoittaja: Kirsti Era

Se on tosi hupaisaa, että Marxin teosten vanhentuneisuutta julistavat erittäin vankalla rintaäänellä ne joteka eivät ole koskaan lukeneet Marxia - eivätkä muitakaan teoreetikkoja. Teoriaa harrastaneilta harvoin kuulee yhtä vakuuttuneita sävyjä. Kas kun maailma muuttuu koko ajan ja teorioista aukeilee ihan uusia puolia.
Kuten nykyisin tuotantovoimien (esim immateriaalikeksinnöt) ja yksityisomistuksellisten tuotantosuhteitten (keksintöjen yms. nettijakelun estämispyrkimykset) kehitysasteen ristiriidasta.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Taloudessa Kirsti teoriat ovat teorioita ja käytäntö näkyy pankkitilillä tai joillakin pers'taskussa, ainakin ennen.

Tietysti voi käyttää aikaansa kaikenlaisten teorioiden tutkimiseen ja jollekin siitä jopa ehkä maksetaan mutta kansalaiselle töihin tarttuminen on tuottoisampaa. Suosittelen!

Alkuperäinen kirjoittaja: spk

hauskaa että Työeläkeläinen aluksi toteaa, ettei marxilaisuuden teorioita käsitellä missään "vapaan maailman" yliopistossa, mikä todistaa ettei kyseessä ole tiede. Kun paljastuu että niitä kuitenkin tutkitaan tiedekunnissa kautta maailman ja niistä puhutaan paljon ja kasvavassa määrin, eläkeläinen vaihtaa asennetta ja lyttää teorian tutkimuksen tarpeettomana haihatteluna. Voisit vaan rehellisesti myöntää ettet tiedä mistä puhut.

Alkuperäinen kirjoittaja: Marxilaisuus on aikansa lapsi

Mielummin kuin alennutaan toistemme persoonien arvosteluun, koitetaan jatkaa keskustelua.

Marxilaisuus on mielestäni aikansa lapsi. Sen sovellutukset käytännössä ovat olleet lähinnä katastrofeja. Ehkä ainoat jäljellä olevat kokeilut ovat Kuuba ja Pohjois Korea. Niihin emme halua.

Markkinatalous on ollut nosteessa viime aikoina, se on voittanut taloudellisesti muut järjestelmät.

Mutta ei kai kehitys nyt tähän pysähdy. Talous on kasvanut kohisten, mutta ratkottavanamme on nyt joukko sosiaalisia ongelmia.

Täman palstan kirjoittajilla on paljon hyviä ajatuksia, niinkuin monilla muillakin.

Ei ole olemassa yhtä totuutta

Jatketaan ideointia......

Alkuperäinen kirjoittaja: Kimmo Koivisto

Marxilaisuus aikansa lapsi, ei ota huomioon, että marxilaisuutta on tänäkin päivänä kehitelty, mainittakoon vaikka yhtenä esimerkkinä nykyään vaikuttava slovenialainen ajattelija Zizek. Ja Pohjois-Korea ei todellakaan ole mikään marxilaisuuden tieteellinen koelaboratorio. Kannattaisi ajatella vähän laajemmin, ennen kuin mustamaalaa marxilaisuutta. Tänäkin vuonna on julkaistu erinomainen kirja Marxista ja luonnonfilosofiasta, jota sovelletaan myös aikamme muihin ajattelijoihin. Suosittelen.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Ei jonkun miehen vaikka parrakkaankaan ajatelma ole minkään tieteen perusta. Se saattaa kuulua taloustieteen alueeseen mutta tiedesuunta tai alue se ei ole.

Marx saattoi olla tiedemies mutta sekään ei tee hänen ajatelmistaan tieteen haaraa vaikka sitä voi pitää taloustieteen osana.

Varmasti eri maiden yliopistoissa puhutaan Marxista mutta osana jotain muuta tieteen haaraa.

Asettamalla Marxin opit tieteen asemaan tulee ilmaisseeksi suuruudenhullun ajatusmaailmansa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Marxilaisuus on aikansa lapsi

Totta Kimmo, olen tässä amatööri. Tunnen Marxia vain paikoin, enkä Zizekiä ollenkaan. Paremmin tietysti on tullut seurattua niitä kokeiluja, missä Marxia on koetettu käytäntöön. Työni puolesta olen ollut paljon kiinassa, minulla on kiinalaisia ystäviä ja harrastan kiinan lähihistoriaa. Mao ainakin puheissain väitti toteuttavansa Marxilais Leninististä linjaa. Lopputuloksen me kaikki tunnemme, Kiina oli karu paikka asua Maon vallassa ollessaan. Kiinalaiset usen mielellään vertaavat, että P-Korea on kuin kiina ennen vuotta 1979. Siksi otin P-Korean esille edellisessä puheehvuorossani.

Elikkä pointtini on se, että Maxilaisuus on aikansa tuote ja utopia. Ajatukset ovat todella hyviä, mutta kukaan ei ole saanut niitä oppeja toimimaan käytännössä. En oikeen jaksa uskoa, että kukaan haluaisi sitä vielä kerran kokeillakaan.

Alkuperäinen kirjoittaja: Esa Lassi

Marxin ja marxilaisten analyysi kapitalismista on oikea. Se tunnustetaan laajasti ja sitä tutkitaan
yliopistotasolla.
Kokeiluja sosialismista on ollut,on ja tulee. Epäonnistumisia on ollut ja var-
masti tulee,mutta ei kapitalismikaan
voittanut feodalismia hetkessä,eikä kokonaan vieläkään.
Kun kysymys on talousjärjestelmästä,perustasta,eivät yhdet tai useammatkaan vaalit asiaa ratkaisevasti muuta. Asia on niin kaiken kattava,että aikaa kuluu,mutta
jostain on alettava ja siinä tulemme Leniniin. Tulemme vallankumouksen välttämättömyyteen,jotta uusi järjestel-
mä voi ottaa ensi askeleensa.
Tässä voi vain hipaista asiaa,mutta
jatketaan.

Alkuperäinen kirjoittaja: Marxilaisuus on aikansa lapsi

Esa, en halua millään tavalla, etteikö Marx olisi tehnyt osuvaa analyysia ja luonnut päteviä talousteorioita. Hänen opeistaan tulisi poimia soveltuvat osat ja toteuttaa ne käytännössä.

Olen jyrkästi eri mieltä sinun kanssasi vallankumouksen välttämättömuuden kanssa.

Vallankumous ei noudata oikeusvaltion periaatteita. Siinä rikotaan lakeja.

Vallakumousksessa rikotaan myös demokratian sääntöja.

Vallankumousen saattaa myös vaarantaa sananvapauden.

Mun mielstä inhimillinen vallankumous voidaan tehdä vain äänestyskopissa, mutta silloin emme kutsukkaan sitä vallankumoukseksi.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Miksikäs Esa pitää vallankumousta välttämättömänä?
Eikö kommunismi perustukaan demokratialle?
Miksei sitä voi saattaa voimaan ihan kansan tahdon mukaan eli äänestyskopissa?
Jos se ei kelpaa suurelle enemmistölle niin kannattaako sitä edes yrittää saattaa voimaan?
Pitäisikö koko ajatelma luoda uudelleen siten, että enemmistö voidaan saada osoittamatta kiväärillä äänestäjiä kopissa?

Jos halutaan demokratiaa niin miksi nykyinen ei kelpaa, äänestyksestä yleensäkin kiinnostuneistahan valtaosa nähtävästi yli 90% on nykyjärjestelmän kannalla ja enemmänkin jos vasurit kannattavat.
Mikä vika demokratiaa halajavalla on demokratiassa eli kansan tahdossa? Kiinnostaisi tietää.
Vai tiedätkö sinä paremmin mikä kansalle on parasta?

Vastaa nyt ensin noihin kysymyksiin niin voimme sen jälkeen keksiä hieman uusia.

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto

Marxilaisuudesta ja vallankumouksesta.

Marxilaisuudessa yhteiskuntatieteenä ei ole kysymys kiveen hakatusta opista vaan yhteiskuntatieteestä joka on parhaiten verrattavissa Charles Darwinin alullepanemaan evolootio teoriaan johon nykyaikaiset luonnontieteet nojaavat.

Olisi pölhöä sanoa että Darvinin oppi on vanhentunut eikä päde enään tänä päivänä.
Eipähän päde viikko sitten vanhaksi menneet bussiaikataulutkaan, mutta kyllä minä ja muutkin marxilaiset tukeudumme edelleenkin bussiaikatauluihin. Tiedämme myös että bussi ei välttämättä saavu pysäkille aikataulun mukaisesti.

Vallankumous luokkayhteiskunnassa tapahtuu silloin kun väestön valtaosa osaa oikeasti ottaa ohjat käsiinsä ja se voi vallan mainiosti saada lopullisen ilmentymänsä äänestyskopeissa. Pelkkä äänestyskopeissa käynti ei kuitenkaan riitä, ei vaikka kaikki äänestäisivät kommunisteja ajattelematta pätkääkään kansanvallan toimivuutta.

Alkuperäinen kirjoittaja: Marxilaisuus on aikansa lapsi

Pitäisi varmaan pilkkoa ongelmat kansanvallan toimimattomuudessa pienenpiin osiin.
HS julkaisi tutkimuksen, että 2/3 äänestää, mutta vain 1/3 osaa luetella hallituspuolueet.
Suomalaiset eivät voi enää ylpeillä poliittisella tietoisuudella, kuten ennen.
Mistä se sitten johtuu
a) politiikassa ei ole vastaussia ihmisten ongelmiin
b) kaikki on jo niin hyvin, ettei vois vähemmän kiinostaa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Satu Kortelainen

Haluan omalta osaltani sanoa, että tiede ja maailmankatsomus ovat eri asioita, joskin tieteellä on osansa yksilön maailmankatsomuksen muotoutumisessa. Maailmankatsomukseen liittyvät olennaisena osana myös mm. eettiset ja uskonnolliset näkemykset.

Tieteet eivät ole minustakaan mitään kiveenhakattuja oppeja, vaan muuttuvia kehityssuuntia, jotka käyvät vuoropuhelua toisten kehityssuuntien kanssa.Käytännön sovellusten epäonnistumiset eivät tarkoita sitä, etteikö tiedettä voisi edelleen kehittää.

Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

Marx oli paljon muutakin kuin taloustieteiljä.
Hän oli muunmuassa filosofi, joka jatkoi ja vei eteenpäin Hegelin filosofiaa.
Saksalaisen klassisen filofofian uudelle vuosisadalle.
Historiallien ja dialektisen materialismin isähahmo ikäänkuin.

Marx oli myös kommunisti javallankumouksellinen.

Eikä vähääkään voida unohtaa Engelsiä.
Ei sen paremmin vähäisempi.

No, lenin käytännön vallankumouksellinen, samoin teoreetikko.

jokaisen kommarin käteen sopivaa luettavaa.

Kun luette, hämmästytte, kuinka tarkkanäköisiä olivat, ihan kuin olisi kristallipallo joka jampalla.

Alkuperäinen kirjoittaja: Risto Vartiainen

Mielestäni Marxsin opit ovat ajankohtisempia kuin koskaan. Pääoma on alkanut riistäityä hallinnasta ja se on eritynyt hyvin paljon tuotannosta. Nyky elvytys esim suomessa on kohdistettu mielestäni täysin pankki ja arvopaeri markkinoiden toiminnan vahvistamiseen. Mikä on seuraus tästä?Kurssit ovat olleet taas melkein yhtäjaksoisessa nousussa kun samalla työmyys on jyrkästi lisääntynyt. Entä kun elvytys loppuu ja siihen käytetyt hurjat summat ovat menneet diilereiden taskuun työläisten ja työttömien köyhtyessä.Väitän että me emme ole vielä lamaa edes nähneet. Itse viisikymmentä luvun lopulla syntyneenä muistan ajan ilman sosiaaliturvaa.Silloin piti lähteä ulkomaille hommiin eettei nälkä pahasti kurisi vatassa. Nyky Suomen sosiaali turva on taistelemala saatu. Jos se olisi ollut kokoomuksen ja muun oikeiston käsissä meidän sosiaalturvamme olisi kulman takana soppatykki ja asuntona armeijan joukkue teltta. Ilman vahvaa vasemmisto meidän hyvinvointi palveluja ei olisi olemassa.
Ei se nyky ppäoma ole yhtään humaaninpaa liikkeisssään kuin Carl Marxsin aikoihin.

Alkuperäinen kirjoittaja: Marxilaisuus on aikansa lapsi

Laskusuhdanteen aikana on helppo maalata piruja seinälle. Tässä keskustelussa "täydellistä ratkaisua" on haettu Marxilaisuudesta. Marxin teorian 140 vuotisen historian aikana ei ole kertaakaan onnistuttu kommunistista järjestelmää, joka olisi antanut hyvinvointia ja ihmisoikeuksia kansalaisilleen. Pohjois Koreaa ja Kuubaa lukuun ottamatta kaikki kokeilut on jo lopetettu, tai loppuneet.
Se, että osakekurssit nousevat, vaikka työttömyys on vielä korkea, kuuluu normaaliin kehitykseen. Reaalitalous seuraa finassitaloutta pienellä viiveellä. Muistakaa, että finassitalouden romahdus (9/2008) tapahtui myös ennen reaalitalouden romahdusta, joka romahti vasta keväällä 2009.
Elvytysrahat eivät menneet kapitalistien taskuun, vaan lähinnä työlaisten palkkoihin, joilla pidettiin (pidetää) heidät töissä taantuman yli.

Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

Marxilaisuus on aikansa lapsi:
On keskusteltava mitä se hyvinvointi sosialismissa on.
Jos puhutaan kapitalismin hyvinvoinnnista, ei sosialismin pidäkään olla sellaista hyvinvointia.
Sosiaslismi kun ei perustu tavaratuontantoon kuten kapittalismi, joka vuorostaan perustuu voitontavoitteluun, jatkuvaan kasvuun, turhakkeiden tuotantoon,
toisen työntuloksen anastamiseen, harvojen rikastumisen toisen kustannuksella jne.
Hyvinvointi perustuu aivan toisenlaiseen arvomaailmaan kuin mitä kapitalismi edustaa.
Sosialismissa aivan ensiksi pääoma on henistä pääomaa, ja sitä edistetään kaikin tavoin.
Tavaran ja rahan haaliminen nimenomaan ei edistä ihmisen henistä hyvinvointia vaan pahoinvointia.
Kulttuuri kapitalismissa on harvojen herkkua, sosialismissa se palvelee kansaa, eikä ole ensisijaisena tehtävänä ole rahan hankkiminen.
Koko sosiaaliturvajärjestelmä on erilainen, koksa sosialismissa ei ole työttömyyttä, vaan kaikkiovat yhtä tarpeellieisa, eikä työttömyydellä voi keinotella.
Koulutus on kaikille, ja maksutonta, samoin terveydenhoito.
Koko järjestelmä, kun se on ihmistä varten, on turvallinen ja ihminen voi hyvin.
Täsitä oli ja on edelleen sosialismissa kyse...muunmuassa.