Alkuperäinen kirjoittaja: Heikki Penttinen, Äänekoski
Käsitykset sodasta / osa kaksi
Sitten monien kutsuttujen joukossa oli kaksi Suomalaista, Keski-Suomesta - oli heillä molemmilla omat aatteet,lisäksi oli kerrottu kauniit tulevaisuuskuvat, kerrottu suuret sanat: "Koti, uskonto ja isänmaa", sellaiset sanat silloin suuret oli ja suuret arvot, että niiden puolesta heidänkin piti lähteä. Ei nekään miehet niitä asioita niin paljon ymmärtäneet, josko oli tarvettakaan, että miksi pitää lähteä ja niin sitten kävikin kuin sodassa kovin usein käy, Toivo Armas haavoittui, kunnes sitten myöhemmin menehtyi haavoihinsa Sotilas-sairaalassa.
Veikko haavoittui aivan viimeisinä sotakuukausina. Tultuaan sodasta, otti hän kotimökin ulkoeteisen naulasta pihkaiset rukkaset, mennen jatkamaan Keitelejärven rantametsiin sodan vuoksi kesken jäänyttä propsipalstaa, siinä sivussa rantteella propsia kuoriessa Veikkokin ihmetteli, miksi käydä sotaa, sitä aika usein tuli miettineeksi, etenkin kun sodan käyneenä tuota aikaa on ollut kuunnella jos jonkinlaisia tarinoita, sellaistenkin joukossa missä kertovat heidän tehneen sankaritekoja.
Ei sodassa nähdä mitään sankaruutta, ei sodassa ihmiset voita, vaan häviävät, sillä olihan siellä pakko olla, pelosta siellä ampuivat, ei sankaruudesta, oli kuitenkin uskottava, että se toinenkin osapuoli ampui vain pelosta. Ei sodassa viha kannustanut, vaan pelko, sitä pelkoa sodassa oppi ilman opetustakin ja niin, sellaisena on syytä nähdä sota, etenkin tavallisen ihmisen näkökulmasta katsottuna.
Sota tuo puutetta ja ahdinkoa, eikä mitään hyvää sota tuo, ei siellä koskaan voiteta, sillä jos kuuntelee molempia osapuolia, he kertovat käyneensä vain puolustus-sotaa.
Tosin on toisinkin sodasta ajattelevia, silloin ihanteiden nojalla maalataan sodan kauniit sanat ja kuvat, siten hämätään toisia osapuolia, silti vaikka sillä toisellakin osapuolella on omat suuret ihanteensa, niin ! --- siitä huolimatta ihanteidensa puolesta tappavat toisiaan.
Alkuperäinen kirjoittaja: Heikki Penttinen, Äänekoski
Käsitykset sodasta / osa kolme
Jos ihminen viisastuisi, oppien tajuamaan sen, että mitä on aikaan saatu, ettei suinkaan aatteita tuhoamalla mitään voiteta, tai miksei voiteta kun hävittää kaikki aseet ja vahingolliset laitteet, samoin kuin kaikki sellaiset laitokset jo rauhan aikana.
Puhuttaessa varsinaisesta sodasta, ei siinä ole mitään järjellisyyttä. Kyllä kansojen kehityksen tuoma valtataistelu pitää tuoda muuten esiin, eikä sotimalla, siksi on hyvä olla ihannoimassa niiden puolesta jotka pystyvät taistelemaan sellaisten arvojen eteen, että kansojen keskinäinen rauha säilyisi.
Jos ihmiset ponnistelisi todella koko ihmiskunnan eteen yhtä paljon kuin mitä se ponnistelee asevarusteluun, kyllä asiat silloin olisi paljon paremmin, ollen siten suunnattuna toisenlaisiin tavoitteisiin.
EU:n liittoutumisesta huolimatta, rikkaiden ja köyhien maiden välit ovat aina keskinäisessä jännityksessä ja näin ollen Nato-liittoutumisesta huolimatta, ei voi olla luomassa rauhanomaisia olosuhteita, päinvastoin, eri maiden välinen varuillaan oleminen kasvaa entisestään, ei sellainen järjestelmä takaa, että jäsenmaiden keskinäinen kanssakäyminen pystyisi olemaan jatkuvassa, rauhanomaisessa rinnakkaiselossa.
Kotiseudulleen Keitelejärven rannoille Konginkankaalle palasi Veikko sodan loputtua vuonna 1944.
Ay-järjestöt ovat jäsentensä järjestöjä ja niissä toimii demokratia jos ja kun jäsenet niin haluavat. Ja ne järjestöt joissa jäsenten ääni pääsee kuuluville, ovat yleensä radikaaleimmat. Muissa a-järjestöjen johdot suhmuroivat työnantajien kanssa. Niin kauan kuin työnantajat sitä katsoivat tarvitsevansa, sitä nimitettiin valtatiedonvälittimissä vastuullisuudeksi ja haluksi sopia. Nyt työnantajat eivät enää katso tarvitsevansa sellaista sopuilua ja ääni on muuttunut kellossa.
Myös työmarkkinaneuvotteluissa saa tahtonsa yleensä parhaiten läpi vahvempi. Nyt Sakkea taitaa kismittää, että työläiset joukkovoimallaan eivät ihan aina ole olleet heikkoja.
Arbeiter kummeksuu SKP:n "retoriikkaa" jossa tuodaan esille vain syitä ihmisten äänestää SKP:tä. Kummallista kummastelua sillä enpä ole vielä nähnyt minkään puoleen propagoivan vastustajiensa puolesta, ainakaan tietoisesti ja tarkoituksella. Kenenköhän puolesta SKP:n pitäisi kampanjoida Arbeiterin mielestä?
Sakke vaatii meitä hyväksymään vaalituloksen ja PerSujen mielipiteet. Vaalitulos meidän on pakko hyväksyä mutta ei PerSujen mielipiteitä vai onko heillä vaalien kolmannen sijan jälkeen jonkinlainen mielipidediktatuuri? Ei meidän muiden tarvitse olla ääliörasisteja vaikka vaaleissa kolmanneksi tulikin puolue jonka kannattajien ja jäsenten joukossa on joukko rasisteja.
Eikä vaalitulokseenkaan tarvitse olla tyytyväinen vaikka sen kanssa joutuu elämään. Kaikilla muilla on edelleenkin oikeus vastustaa PerSuja ja yrittää vaikuttaa ihmisten mieleipiteisiin PerSuja ja myös muita porvareita vastaan.
Myyrylainen (sorry skandit puuttuu, koska kirjoitan tata Varsovasta)
AY jarjesto, (kuten NRA ja Autoliittoon) kuuluu vain jasenet. Se EI edusta koko ammattikuntaa, vain jaseniaan. Sen takia se ei ole oikeutettu kieltamaan esim rikkurityota, koska liittoon kuulumattomat saavat tehda toita niin paljon kuin haluaa. Samoin liiton jasenellakin pitaisi olla jokin mekanismi ilmaista oma mielipiteensa, jos on eri mielta liiton paatoksesta. Rikkurityo on mielenilmaukseen oiva vaihtoehto.
Liitto edustaa jaseniaan, vain jaseniaan. Se EI edusta koko ammattikuntaa.
Sakke EI kannata Persuja, pouis se minusta. Mutta demokratiaan Sakke luottaa. Nythan tilanne on kaantymassa parhain pain. Persut tekivat oman paatoksensa jaada pois hallitusvastuusta
Sakke yrittää hämmentää nitomalla yhteen erilaisia harrastusjärjestöjä ja työväenliikkeen. Kyse on kahdesta ihan eri asiasta: toisessa on kyse vapaa-ajan harrastustoiminnasta (ja usein siihen liittyvästä liiketoiminnasta) ja toisessa työläisten elämisen edellytyksistä. Toiset ovat harrastusjärjestöjä ja toiset tunnustettuja sopimuskumppaneita työmarkkinasopimisessa.
Liittojen jäsenillä on täydet oikeudet saada äänensä kuuluviin järjestöissään. Se ei vaadi kuin aktiivisuutta osallistua järjestöjen toimintaan. Joten siis, hopi hopi mukaan paikallisjärjstön kokoukseen ja puheenvuoroa pyytämään.
Rikkurityö ei ole mikään mielipiteen ilmaus vaan työtaistelutilanteessa toisen osapuolen auttamista omaa puolta ja omia etuja vastaan (ellei sitten omat edut ole kiinni tuosta petturuudesta). Mielipiteen ilmaiseminen sen sijaan on puheenvuoroja, lehti- y.m. kirjoituksia, blogaamista, mielenosoituksia j.n.e. Ja sitä paitsi Sakken niin kovasti kunnioittamaan demokratiaan kuuluu myös porukan päätösten mukaan eläminen eli jos järjestö on päättänyt mennä lakkoon niin demokratian vaatimukset kai koskevat erimieltä olevia siinäkin tapauksessa, että he olisivat Sakken kanssa samaa mieltä, vai kuinka?
Haluan tarkoituksella rinnastaa ammattijarjestot muihin edunvalvontajarjestoihin. Kyse on jarjestosta joka pyrkii ajamaan jasenistonsa etuja.
Jarjestolla ei sen sijaan ole oikeutta omia paatoksentekoa koko ammattikuntaan liittyvissa aisoissa. Siihen kun ei kuulu kuin jasenet. Muut saaavat tehda mita lystaa.
Suomessa on kuitenkin vallalla merkillinen kaytanto, etta ammattiliitot edustavat kolmatta valtiomahtia. Siis etujarjesto, joka edustaa vain jaseniaan, voi maarailla myos niita, jotka eivat ole jasenia (ns. liittoon kuulumattomat "rikkuri") ja jopa estaa heidan tulemisen tyopaikalle ja estaa heidan tyoskentelynsa.
Tallainen ajattelu ei ole lansinaista demokratiaa, vaan jaanne jostain "proletariaatin diktatuurin" ihannoinnista
(olen pahoillani puuttuvista skandeista, mutta olen Puolassa ja taalla ei ole skandeja)
Sakken kanta tuli jo esille ja, että olemme ratkaisevasti eri mieltä työväen järjestöjen merkityksestä. Minusta se on ihan muuta kuin harrastustoiminnan ja siihen liittyvät liiketoiminnan edistämisjärjestöjen tehtävä ja merkitys. Skanditkaan eivät toisi lisäymmärrystä noiden tehtävien sekottamiseen.
Meillä on nykyisen lainsäädännön mukaisessa työmarkkinakäytännössä kullakin alalla ko. alan a-järjestöt joilla on sopimusoikeus ko. alan tes:seistä. Ne eivät siis ole mitään haarrastajien edunvalvontajärjestöjä vaan tes-neuvottelujen työntekijöitä edustava, laillinen osapuoli. Järjestöjen asema ei siis ole kuin minkä tahansa harrastuskerhon vaikka niidenkin jäsenillä on taatusti etuja ajettavanaan. Tämä periaatteellinen mielipide-ero taisi tulla selväksi eikä muuttune pidemmälläkään paukutuksella.
Sen sijaan en malta olla puuttumatta Saken käyttämään termiin "ammattikunta". Se(kin) on eri asiaa kuin työväenliike. Ammattikunta- eli kiltalaitos on muinainen tapa ylläpitää tiettyjen ammattien harjoittajien oikeuksia ja markkinoita yllä sulkeutumalla ammattinharjoittamista varten ammattikuntiin eli kiltoihin. Nuo järjestöt päättivät omilla menettelyillään kuka ja miten sai a.o. ammattia harjoittaa. Kyseisestä menettelystä meillä on vielä jäänteenä mm. asianajajaliitto ja arkkitehtiliitto (SAFA). Ne eivät ole perinteisessä mielessä palkkatyöläisten ammattiliittoja vaan pikemminkin työnantajien järjestöjä.
A-liitot eivät ole ammatti- vaan yleensä toimialasidonnaisia (p.l. jotkin myös koulutukseen perustuvat). Varsinainen a-järjestö ei rajoita jäsenistöään ammatin perusteella vaan työskentelyn jollakin toimialalla tai työpaikassa. Sitä kautta syntyy aito ja kaikille asianosaisille avoin, yhteinen etu yhdessä ajettavaksi. Liittoihin kuulumattomat ovat "toisen pe**eellä tuleen istujia" ja rikkurit suoraan vastapuolen kätyreitä. Ensinmainitut luopuvat vapaaehtoisesti mahdollisuudesta vaikuttaa yhteisiin päätöksiin ja jälkimmäiset suorastaan avustavat vastapuolta.
Myyryläinen kirjoittaa ay-liikkeestä järkevästi yhteiskuntaa rakentavana voimana, mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Miten tämä kaikki liittyy Myyryläisen ajamaan kommunistien valtaannousuun? Kaikkialla, missä kommunistit ovat olleet vallassa, Myyryläisen kuvaama vapaa ay-toiminta on ollut kiellettyä ja rikollista - kuten kaikki muukin suoraan ruohonjuuritasolta luonnollisesti kasvava vapaa kansalaisaktiivisuus. Myyryläinen tietää tämän yhtä hyvin kuin mnäkin, eikä vastaukseksi riitä mikään kotikutoinen mummopsykologia, että kommunistien johtamissa valtioissa kerta toisensa jälkeen "väärät yksilöt" ovat päässseet sotkemaan asioita. Kommunistijohtoisissa valtioissa, kuten kapitalismissa tai pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, kaikki selittyy rakenteista.
Kyllä sakke on oikeassa myyryläinen, ay-liike edustaa periaatteessa vain jäseniään ja nk. yleissitovuus on demokratian vastainen sopimus. Jokaisella pitää olla oikeus toteuttaa omaa näkemystään demokratiassa.
Juuri kommunistiset valtiot, äläkä sano "missä niitä on", ovat olleet ensimmäisinä kieltämässä vapaat ammattiyhdistykset. Muistat varmaan millaisen kohun (tankit kaduille) aiheutti aikoinaan Unkarissa ja Prahassa kun hieman kokeiltiin vapaampaa sosialismia ja poikkeustila piti julistaa Puolaan Lech Waleshan vapaan ammattiyhdistyksen (Solidaarisuuden) vuoksi.
Ei siis kannata alkaa sotkemaan vapautta ja demokratiaa mihinkään missä kuulee sanan kommunismi tai sosialismi.
Alexandersson luulee tunnistavansa minun ajavan kommunistien valtaannousua. En ole ihan varma mitä hän tarkoittaa kommunistien valtaannousulla mutta luulen hänen tarkoittavan sillä Stalinin ja hänen joukkonsa demonisoitua totalitarismia todellisine ja kuviteltuine väärinkäytöksineen. Siitä ei kommunismissa ole kuitenkaan oikeasti kyse.
Minä näen kommunismin yhteiskunnallisen kehityksen asteena joskus ssosialismin jälkeen jos maailma kehittyy kuten marksilaisessa katsannossa on mallinnettu. Tässä kehityksen jatkumossa me vielä olemme "porvariston diktatuurissa". Siirtyminen siitä sosialismiin edellyttää nimen omaan demokratian ja kansalaisvapauksien laajentamista. Kehitys sosialismiin ja siitä joskus kommunismiin on siis ihan toisenlainen kuin n.s. reaalisosialismin aikakausi (vaikka siitä riisuttaisikin kaikki ideologisten vastustajien demonisointi).
Työeläkeläisellä näyttää menevän demokratia ja libertarismi sekaisin. Demokratiassa mennään oikeasti n.s. porukan päätöksin eikä yksittäisillä yksilöillä ole omia demokratiakäsityksiään. Vai tarkoittaako Työeläkeläinen, että meidän ei tarvitsekaan alistua demokraattisesti valittujen edustajiemme päätöksiin vaan voimme toteuttaa omia näkemyksiämme demokratiasta eduskunnan säämistä laeista piittaamatta.
Myyrylainen, totta, ammatiliitoilla on tarkea rooli tyontekijapuolen etujen ajajana. Kaikki kunnia sen pitkalle historialle palkansaajan etujen ajamisesta. Se on ollut enimmakseen positiivista kehitysta. Kaikki kunnia sille.
Asia josta protestoin, on AY-liikkelle vuosien myota syntyneet kaytannot, jotka jyraavat yksilonvapauden.
Tasta "rikkurityo" on yksi esimerkki. Siis AY liike saa estaa liikkeeseen kuulumattoman ihmisen tyonteon!
Toinen, viela talla palstalla kasittelematon vallan vaarinkaytto on AY liikeen valtapoliittiset taistelut, joista ahtaaja ja paperin lakot ovat esimerkkejo. Lakkoja jossa Suomalainen palkkaeliitti kahmii itselleen vielakin suurempaa osaa palkkakalusta, vai silla perusteella, etta he ovat avainaloilla ja heidan painostusvooimansa on tarpeeksi suuri vaikka pysayttaa koko maa, jollei ehtoihin suostuta.
Valta turmelee. Kannattaisi muistaa tamakin AY liikkeen piirissa.
Valtaa on helppo kayttaa ja vaarinkayttaa jos on sellaiste tyokalut kaytossa kuin satamien sulkeminen tai paperikokeiden pysaytukset. Valtaa silla saadaan, mutta mihin hintaan (paperiteollisuus on lahes ulosliputettu Suomesta)
AY liikkeen pitaisi keskitta sinne, missa uudistuksia tarvitaan, patkatyot, matalapalkka-alat.. Siis AY liikkeen pitaisi menna juurillee, vahempiosaisten olojen parantamiseen ja jattaa nykyisen voimamittelot ja valtapolitiikkat
Uskon että Myyryläinen on vilpyitön kuvailemassaan yhteiskuntakehitksen ihanteessa. SKP nojaa ohjelmassaan kuitenkin Neuvostoliiton kokemukseen, mikä on toinen asia. Miten nämä kaksi sitten yhdistyvät Myyryläisen ajattelumaailmassa, on kinkkisempi asia. En kuulu Stalinin demonsoijiin, vaan kuten olen aiemmissa keskusteluissamme sanonut, pidän häntä poikkeuksellisen historiatietoisena rationalistina. Kommunistien vallankäytön rakenne soi mahdollisuudet toeuttaa rationalismia kommunisteille ominaisella tavalla, mikä on kommunistista historiaa ja Neuvostoliiton kokemusta elävimmillään, mutta tästä olen keskustellut jo aiemmin Myyryläisen kanssa riittävästi enkä "piinaa" omilla toistoillani enempää. Myyryläisen tarkennus sinänsä oli hyvä ja asiallinen, aivan paikallaan, vaikka "porvariston diktatuuri" onkin täydellistä hyvinvointivaltion analysin kiertoa.
Työeläkeläinen on tavallaan oikeassa, että ay-liikkeellä on yksilönvapautta rajoittavia vaikutuksia, mutta niin on kaikella lainsäädännölläkin. Emme elä eläimellisesti pellossa, vaan sivistyneesti yhteiskunnassa. Oleellisinta on, että liittoihin kuulumattomat henkilöt eivät missään oloissa kieltäydy kesä- ja talvilomista, loma- ja loimaltapaluurahoista ja muista eduista, jotka ay-liike liittoihin kuulumattomillekin henkilöille on heidänkin puolestaan heille neuvotellut. Olisikin reilua, että jos vastustaa ay-liikettä, kieltäytyy moraalisen johdonmukaisesti liittojen neuvottelemista palkoista, loma- ja muista eduista ja marssii työnantajan luokse neuvottelemaan yksin omat sopimuksensa. Miksikähän nämä demokratian sankarit eivät näin tee?
"Juuri kommunistiset valtiot, äläkä sano "missä niitä on", ovat olleet ensimmäisinä kieltämässä vapaat ammattiyhdistykset. Muistat varmaan millaisen kohun (tankit kaduille) aiheutti aikoinaan Unkarissa ja Prahassa kun hieman kokeiltiin vapaampaa sosialismia ja poikkeustila piti julistaa Puolaan Lech Waleshan vapaan ammattiyhdistyksen (Solidaarisuuden) vuoksi."
Tuossahan sinä annat vastauksen omaan argumenttiisi. Telaketjusosialistinen Neuvostoliitto esti Tsekkoslovakian ja Unkarin yritykset harjoittaa ihmiskasvoisempaa sosialismia. Eli nyt syytät kaikkia sosialisteja/kommunisteja siitä miten Neuvostoliitossa sosialismia toteutettiin vaikka tiedät hyvin, että oli toisenlaisiakin pyrkimyksiä. Ja onhan tähän kuitenkin pakko lisätä yksi kysymys. Missä muka on ollut kommunistisia valtioita? Tuohan on käsitteenä mahdoton.
Sakke kirjoitti: "Tasta "rikkurityo" on yksi esimerkki. Siis AY liike saa estaa liikkeeseen kuulumattoman ihmisen tyonteon!"
Kyllä, a-järjestö saa työtaistelutilanteessa julistaa lakon ja sitä rikkova työ on kiellettyä rikkurityötä. Se on jopa kansainvälisin sopimuksin kielletty. Eilisessä paperi-Hesarissa oli mielipidepalstalla OTK Jari Hellstenin oivallinen vastakirjoitus koskien metsäteollisuuden yrityksiä värvätä rikkureita toimihenkilöiksi. Siinä hän osoittaa kiistattomasti, että Suomi on sitoutunut demokraattisesti ja kansainvälisin sopimuksin kieltämään rikkuroinnin.
Vallan turmelevasta vaikutuksesta olen samaa mieltä. Siitä meillä on erinomaisia esimerkkejä m.m. siinä miten talouselämän eliitti saa tahtonsa läpi. Mutta siksi tarvitsemme lisää demokratiaa myös ay-liikkeeseen. Se onnistuu parhaiten aktiivisen jäsenistön kautta sillä ay-liikkeessä on kaikki mekanismit niin elää.
Pätkätyöläisten etuja ajetaan påarhaiten niin, että pätkätyöläiset itse aktivoituvat yhteistoimintaan keskenään ja muiden työläisten kanssa. Aikoinaan meillä oli pätkätyöläisongelmia m.m. rakennustyömailla. Silloin RL oli aktiivinen koska sen jäsenistö oli aktiivista. Tuloksena saatiin m.m. parannuksia eläkekertymiin ja muutenkin työehtoihin.
Sakken mielestä ay-liikkeen pitäisi jättää "voimamittelyt" ja mennä "juurilleen". Mitäköhän Sakke tuolla mahtaa tarkoittaa? Mitä siellä juurilla tapahtui? Juuri sitä samaa kamppailua työnantajia vastaan kuin nytkin. Silloin vain oltiin paljon radikaalimpia kuin nykyisinä TUPOttelun ja konsensuksen jälkeisinä aikoina. Jos ja kuten olisi toivottava, ay-liike palaisi juurilleen niin epäilempä Sakkella olevan entistä enenmmän valitettavaa siitä kuinka ay-liike kiusaa porvareita.
Alexandersson kysyy miten yhdistän SKP:n ja NL:n kokemukset. Vastaus kuuluu, että en yhdistä niitä henkilökohtaisesti koska en kuulu SKP:een enkä mihinkään muuhunkaan puolueeseen. Tosin olen monista asioista monien SKP-läisten kanssa samaa mieltä mutta en ole sitoutunut puolueeseen.
Sen sijaan näen, että meillä kaikilla on syytä oppia NL:n kokemuksista, sekä sen onnistumisista että epäonnistumisista ja sekä sen aidoista pyrkimyksistä että sen aatteiden ja ihmisten hyväksikäytöstä.
Se ei tarkoita, että niitä pitäisi automaatin tavoin apinoida vaan että historiaa ei voida kieltää ja siitä pitää oppia ilman demonisointia ja fanitusta.
Alexandersson viittaa kommunistien vallankäyttöön. Tämä on juuri yksi aihe, jossa tuota e.m. analysoivaa oppimista pitäisi harjoittaa. Eli pitäisi pystyä pilkkomaan historian tapahtumat, esimerkiksi Stalinin ja hänen joukkonsa vallankäyttö niin osiinsa, että pystyisimme analysoimaan siitä mikä osa oli suoraa johdannaista aatteesta ja sen teorioista, mikä kulttuurista jatkumoa, mikä henkilökohtaista ahneutta ja mikä vallanhimoa. Lisäksi kannattaisi suorittaa vertailevaa tutkimusta siitä, mitä samaan aikaan tai samankaltaisissa olosuhteissa muualla jonkin toiseen aatteen nimissä j.n.e. Siten voisimme oppia jotakin myös meidän oman yhteiskuntamme vallankäytön saloista ja näkisimme n.s. metsää puilta.
P.s. jälkimmäisen Alexanderssonin kirjoituksen vastauksesta Työeläkeläiselle olen ihan samaa mieltä.
Myyryläisen näkemys kommunistien vallankäytön historiallisesta analyysista on mitä parhain esitys aiheesta. Luulenpa että Myyryläisen ajattelutavan lanseeraus valovoimaisesti esitettynä julkiseksi poliittiseksi ohjelmaksi tekisi meisseliä (jos kommunismi-sanalla ei olisi kammottavaa painolastia..), kun lännen hyvinvointivaltioiden talous (siis tasa-arvokehitys ja hyvinvointi) rapautuu euron valuvikakriisissä sekä Aasian ja Venäjän groteskin kapitalismin nousussa.
Alexandersson hehkuttaa historian analyysiä poliittiseksi ohjelmaksi. En ole ihan varma kannattaako niin tehdä. Poliittisen ohjelman pitää lähteä olemassa olevien ja tulevaisuudesta pilkottavien ongelmien ratkaisuista. Silloin menneisyyden arviointi ei ole ydintä vaan keino ymmärtää. Sen siis tulee olla yksi lähde kun tulevaisuuden ratkaisuja rakennetaan. Muita ovat maailmankatsomuksellinen teoreettinen pohja ja analyysi vallitsevasta olotilasta. Niistä voidaan rakentaa vankka sisältö mutta se tulee pystyä tiivistämään ja kirkastamaan ihmisten ymmärtämäksi viestiksi tulavaisuuden tavoitteista ja keinoista sinne pääsemiseksia, mielellään vielä positiivisen kautta.
:) Hyvä havainto, kirjoitin huolimattomasti, tarkoitin tietysti ohjelman historialliseksi taustaksi. Oma historia on ongelma kommunisteille, myönnättepä sen tai ette, Myyryläinen kuten sanottu käsitteli sen tuossa kirjoituksessaan avoimesti ja vapauttavasti kommunistien itsensä kannalta; myös analyyttisesti pätevästi. Ainahan sitä voi sen jälkeenkin ronkkia, mutta jos sen noin hyvin ottaa haltuun, siinä on jo skarppia humanismia mennentullen. Niin paljon kuin olen täällä eri keskusteluketjuissa kommunistien omaideologista historiasuhdetta kritisoinut, nyt voin (itsekriittisestikin) sanoa: tuossa on iskevää, jopa todennettavaa meininkiä. Dialektiikka toimii?
Myyryläisellä on kaunis illuusio, siitä kuinka AY liilke ajaa työntekijän ja heikompiosaisen asiaa. Pätkätyöläisiä hän kehottaakin "Pätkätyöläisten etuja ajetaan påarhaiten niin, että pätkätyöläiset itse aktivoituvat yhteistoimintaan keskenään ja muiden työläisten kanssa."
Noh, AY liike on etujärjestö, jonka vallankäytön väline on LAKKO. Lakon painostusvaikutus riippuu siitä, kuinka paljon lakolla voidaan vahongoittaa työnantajan tai yhteiskunnan toimintaa. Myyryläisellä on hyvin ruusuinen kuva, että jos pätkätyöläiset järjestäytyisivät, niin AY liikkeella olisi tahtoa tai keinoja heidän etujaan ajaa. AY liikkellä tälläisiä keinoja ja tahtoa ei valitettavasti ole!
AY liikkeen todellissista tavoitteista saa parhaan kunvan jos seuraa minne AY liike voimansa on viime vuosina kohdistanut. Se on kohdistanut voimansa lähinnä "saavutettujen etujen puolustasee" aloilla joilla edut ovat jo paljon muita paremmat, kuten satamat, paperi ja ilmailu.
Viimeisin näistä tempauksista on matkatavaran käsittelijöiden ulosmarssi. Mielenilmauksen syy oli se, että matkatavaran käsittelijäteivät halua luopua edullisista lentolipuistaan, joita he ovat Finnairin työntelijöinä tottuneet ostelemaan ja nyt Baronan työntekijöinä he eivät niitä edullisesti enää saakkaa.
Tämä(kin) AY liikkeen pullistelu kertoo karua kieltään siitä, että AY liilkettä kiinostaa vain valta. Valtaa saa parhaiten näyttävillä avainalojan lakoilla. Lopputuloksena on että avaialojen työsopimukset senkuin paranee muihin työntekijäryhmiin verrattuna. Ja kun manna ei sada taivaasta, me muut maksamme avainalojen kohtuuttomat edut.
Jos AY olisi aidosti huolestunut työelämän laadusta ja ongelmista, se lopettaisi hääräämisen avaialojen saavutettujen etujen puolustamista ja tarttuisi työelämän ongelmiin parannuseddotuksineen. Näin ei valitettavasti vain ole käynyt.
"Viimeisin näistä tempauksista on matkatavaran käsittelijöiden ulosmarssi. Mielenilmauksen syy oli se, että matkatavaran käsittelijäteivät halua luopua edullisista lentolipuistaan..."
Tuossa kiistassa oli kyllä kyse vuokratyövoiman käytöstä, eikä pelkistä lentolipuista. En yhtään ihmettele, jos työntekijät eivät ole ihan helposti nielleet vakituisen työsuhteen muuttumista vuokratyöksi.
Olen minäkin sitä mieltä, että isot ammattiliitot tuntuvat olevan enemmän kiinnostuneita tiettyjen jo saavutettujen etujen puolustamisesta kuin vaikkapa nuorten pätkä- ja vuokratyöläisten aseman parantamisesta. En myöskään ymmärrä miksi perusturvan ja ansioturvan yhteys on niin ehdoton. Kuitenkin tuo saken kritiikki on jo aika paksua.
Sakke käyttää yleisen valtajulkisuuden yleistä kirosanaa "saavutetut edut". Hän käyttää siitä esimerkkinä Seutulan matkatavaroiden käsittelijöitä. Se onkin avartava esimerkki jos vaivautuu pohtimaan hieman tarkemmin mitä on tapahtunut. Aikoinaan kun nuo työläiset olivat lentoyhtiöiden palveluksessa, työnantaja maksoi osan palkasta tarjoamalla omia tuotteitaan yleisön hintoja halvemmalla. Nyt kun työnantaja on vaihtunut, halutaankin laskea palkkoja tuolta osin. Pitäisikö siis Sakken mielestä työläisten suostua palkanalennuksiin ja jopa kesken voimassa olevien sopimusten?
Sakke ei usko, että n.s. prekariaatti saisi sanaansa kuuluviin liitoissa jos niihin liittyisi. Ei ole mitään erityinen illuusio väittää, että aktiivinen jäsenistö vaikuttaa liiton harjoittamaan politiikkaan. Aikoinaan 50- ja 60-luvuilla rakennusalalla oli ihan samanlaisia ongelmia kuin pätkätyöläisillä nyt. Rakennustyölaisten RL sai kuitenkin määrätietoisella ja aktiivisuudella monia parannuksia aikaan palkkauksen, eläkkeiden, lomien, työterveyden j.n.e. aloilla. Tosin se vaati lakkoiluakin ja puheenjohtajan tiputtamisen eduskunnasta mutta aktiivinen jäsenistö sai tuloksia aikaan.
Sakken avainaloiksi nimittämillä aloilla toimii aktiiviset ja jäsenistön etuja ajavat liitot. Niissä jäsenistö on saanut johdon ajamaan jäsenistön etuja. Toivottavasti mahdollisimman monella alalla päästään samaan. Kas, kun Sakke ei kauhistele esimerkiksi AKT:n solidaarista tukea monille naapuriliitoille niiden neuvotteluissa ja työtaisteluissa. Sehän on yleensä vallan hirvittävää ja hirvittävän kauheaa.
Miten Sakken mielestä hyvän ay-liikkeen pitäisi toimia? Miten ay-liike saa ajamiaan asioita läpi jos se ei tavoittele valtaa niiden asioiden ajamiseksi? Miksi työnantaja ottaisi mitenkään huomioon ay-liikkeen tavoitteita jollei ay-liikkeellä ole keinoja vaikuttaa eli valtaa? Hyväntahtoisuuttaanko vai kilttien ay-johtajien sinisten silmien takia?
Myyryläinen heittää nokkelaa läppää tosiasioista piittaamatta. Eivät matkatavaran käsittelijät ole maksaneet edullisten lentolippujensa ja normaalihintojen välisestä erotuksesta ansiotuloveroa, joten eivät nuo edulliset liput mikään palkanosa ole ollut vaan etu joka on maksatettu normaaleilla asiakkailla ja on sopimusjuridisena asiana ja asiakashinnoitteluun ja kilpailukykyyn vakuttavana kustannustekijänä milloin tahansa neuvoteltavissa uusiksi. Onhan se ay-oikeuden väärinkäytöä, jos työanantaja tekee aloitteen niin aina voisi mennä lakkoon. Entä jos työntekijäpuli tekee aloitteen - voiko työnantaja tömäyttää aina työsulun? Ay-liike on demokraattisen yhteiskunnan perusrakenne, mutta tässä nähdään, miten kommunistit asian taas tajuavat - roistoilua pitää kannattaa joka käänteessä, ja siihen pitää kiihottaa. Kommunistinkin on syytä tunnustaa, että oikeusvaltiossa ay-toiminta lakko-oikeuksineen on demokraattisessa järjestyksessä laaditun lainsäädännön alaista toimintaa. Tämä tiedoksi Sakenkin suuntaan. Ja näin on hyvä, Kommunismissahan lakkolainen viedään saunan taakse.
Työsuhteen erilaisten etujen tulkitseminen osaksi palkkaa ei ole mitään n.s. "läppää" vaan totisinta totta työelämässä. Työnantajat pyrkivät palkankorotusten asemesta antamaan erilaisia etuja palkan päälle juuri tarkoituksella välttää veroseuraamuksia. Joskus tuntuu myös tarkoituksellista luoda paljon erilliskäytäntöjä jotka sitten seuraavilla kierroksilla voidaan vaatia luovuttavan n.s. ”saavutettuina etuina”. Osa näistä on osittain verottomia kuten auto- tai kännykkäedut ja osa kokonaan verottomia kuten erilaiset liikunta- tai kulttuurijuttujen liput tai joululahjat. Lentoyhtiöiden lentolippuedut tai VR:n junalippuedut tai bussiyhtiöiden bussilippuedut ovat samanlaisia palkanlisiä.
Lakot eivät ole välttämätön seuraus työnantajien aloitteista vaan seurausta yksipuolisesta sanelemisesta. Tässäkin tapauksessa työnantaja ei tehnyt aloitetta sopimisesta vaan yksipuolisesti pyrki sanelemaan.
Kaikki palkanosat maksetaan samalla tavalla yritykset tuloistaan eli ihan peruspalkankin maksavat asiakkaat siinä missä sen päälle tulevat lisätkin.
Taas Alexandersson kaivoi demoninsa esille. Pakko on jälleen toistaa, että kommunismia ei ole missään ollut vielä olemassa. Voisiko Alexandersson käyttää aiemmin niin mainostamaansa analyyttista historiasta oppimista? Silloin päätyisi väistämättä johtopäätökseen, että n.s. reaalisosialismi ei ollut sosialismia saati kommunismia niiden yleisesti teoriassa tunnttujen määritelmien mukaan. Ne edellyttävät aivan totaalisesti toisenalaista kuin millaisena demonistit n.s. reaalisosialismin kuvaavat ja hyvin paljon toisenlaista kuin se oikeasti oli.
P.s. En ole tiennytkään IAU:n olevan kommunistien käsissä vaan luullut sen olevan demariliittoja mutta ainahan sitä uutta oppii.
Kommunistiviittauksella viittasin Myyryläisen näkemyksiin, en tuohon yksittäiseen ammattiliitton (jonka laittoman lakon kommunistit kylläkin hyväksyvät, mutta nämä ovat eri asioita) enkä ollenkaan ns. reaalisosialismiin, jonka leninistisen eli SKP:n hyväksymän kommunistisen perusteen kommunistit taktisista syistä aina kieltävät kuin Pietari hiilivalkealla, mutta tuolla taktiikalla pettävät vain itseään ja saavat muut halveksimaan itseään. Myyryläisen edelleen sinänsä arvostettavista erittelyistä huolimatta näyttää, että kommunistin suhde kommunistien hstoriaan ja käytäntöön on niin käsittämätöntä kiemurtelua ettei ihme että moraalinen sekäranka on mutkalla kuin useampi yhteen solmuun väännetty korkkiruuvi. Siinä varmaan syy, että kommunistien kannattajat alkavat Suomessa mahtua muutamaan tavaravaunuun - sallittakoon vertaus, koska tavaravaunu oli kai kommunistien johtaman Neuvostoliiton keskeisin kuljetusväline neuvostokansalaisille, kun maata rakennetiin Yhdysvaltojen kapitalistien kanssa pakkotyöllä. Vai ovatko kommunistit nyt sitä mieltä, että kun Neuvostoliitto ei ollutkaan "kommunististen arvojen mukainen yhteiskunta", siellä eivät olleet vallassa kommunistit ensinkään, vaan natsit tai fasistit? Kaikkea hyvää :)
Alexandersson kiistää kommunisteja haukkuessaan ja ay-aktiiveja kommunistisiksi leimatessaan viitanneensa n.s. reaalisosialismiin mutta kuitenkin perustelee kommunistien kaikinpuolisen kataluuden nimen omaan sen todellisilla ja keksityillä kokemuksilla eli ...?
Alexandersson voi oikaista selkien korkkiruuveja ja käsityksiäkin arvioimalla ihan itse alan teoreettisen kirjallisuuden avulla miten hyvin n.s. reaalisosialismin rakentaminen ja todellisuus vastasivat tai olivat vastaamatta marksilaisen teorian mukaista sosialismia ja kommunismia. Tässä analyysissään Alexandersson tietenkin ottaa huomioon yhteiskunnallisten murrosaikojen tunnuspiirteet, sellaiset yleiset jotka on tunnistettavissa vaikka kommunisteja ei olisi lähimaillakaan.
Oma lukunsa on, miten paljon nykykommunisteja voi vastuuttaa toisten kommunistien tekemisistä ja tekemättä jättämisistä toisaalla toisina aikoina toisenlaisissa olosuhteissa. Jostakin kummallisesta syystä vain kommunisteille asetetaan tuollainen vastuu. Johtuneeko siitä, että muut argumentit ovat vieläkin heikompia?
Hyväksyn n.s. laittomat työtaistelutoimempiteet niin kauan kun laillisuusasetelma työntekijöiden ja -antajien välillä ei ole tasavertainen. Se on vähän niinkuin viime päivinä niin kovasti esillä ollutta positiivista syrjintää eli heikompaa osapuolta suositaan jotta se pystyisi paremmin hakemaan tasavertaisia asemia.
"Alexandersson voi oikaista selkien korkkiruuveja ja käsityksiäkin arvioimalla ihan itse alan teoreettisen kirjallisuuden avulla miten hyvin n.s. reaalisosialismin rakentaminen ja todellisuus vastasivat tai olivat vastaamatta marksilaisen teorian mukaista sosialismia ja kommunismia." (Myyryläinen)
"Käytäntö on teorian kriteeri." (Lenin)
Ei minulla tähän mitään lisättävää ole. Lenin on oikeassa, käsiään levittelevät Leninin oppilaat - käsien levittelijöitä.
Käytäntö on todella teorian arvioinnin kriteeri, olen samaa mieltä, mutta pitäisi pystyä tunnistamaan mikä käytäntö ja minkä teorian. Minä en tunnista Stalinin ja hänen joukkonsa yrityksestä sosialismia enkä kommunismia siinä muodossa kun olen ne teorioina ymmärtänyt.
Mitä taas yleensä teorioiden kokeilemiseen käytännössä tulee niin montako yritystä sallitaan ennenkuin teoria on katsottava epäonnistuneeksi ja yrittäjät epäonnistuneiksi? Kuinka monen yrityksen jälkeen esim. kapitalismi olisi pitänyt hylätä ja myöhemmät kannattajat tuomita kriminaaleina?
Lisäksi on pystyttävä erottamaan puheet teoriasta ja käytännöstä. Pitää siis pystyä analysoimaan mikä on harhautusta ja mikä aidon yrityksen kuvausta, mikä aitoa yritystä ja mikä ei sekä miten yritys onnistuu tai epäonnistuu vai jotakin niiden väliltä. Eli esimerkiksi Stalinin kohdalla pitäisi pystyä erottamaan mitkä hänen aidot pyrkimyksensä olivat, mitä hän propagoi ja miten hänen pyrkimyksensä onnistuivat ja epäonnistuivat. Vasta sen jälkeen pystymme sanomaan oliko käytäntö sosialismin koestusta vai jotain muuta.
Alkuperäinen kirjoittaja: Heikki Penttinen, Äänekoski
Käsitykset sodasta / osa kaksi
Sitten monien kutsuttujen joukossa oli kaksi Suomalaista, Keski-Suomesta - oli heillä molemmilla omat aatteet,lisäksi oli kerrottu kauniit tulevaisuuskuvat, kerrottu suuret sanat: "Koti, uskonto ja isänmaa", sellaiset sanat silloin suuret oli ja suuret arvot, että niiden puolesta heidänkin piti lähteä. Ei nekään miehet niitä asioita niin paljon ymmärtäneet, josko oli tarvettakaan, että miksi pitää lähteä ja niin sitten kävikin kuin sodassa kovin usein käy, Toivo Armas haavoittui, kunnes sitten myöhemmin menehtyi haavoihinsa Sotilas-sairaalassa.
Veikko haavoittui aivan viimeisinä sotakuukausina. Tultuaan sodasta, otti hän kotimökin ulkoeteisen naulasta pihkaiset rukkaset, mennen jatkamaan Keitelejärven rantametsiin sodan vuoksi kesken jäänyttä propsipalstaa, siinä sivussa rantteella propsia kuoriessa Veikkokin ihmetteli, miksi käydä sotaa, sitä aika usein tuli miettineeksi, etenkin kun sodan käyneenä tuota aikaa on ollut kuunnella jos jonkinlaisia tarinoita, sellaistenkin joukossa missä kertovat heidän tehneen sankaritekoja.
Ei sodassa nähdä mitään sankaruutta, ei sodassa ihmiset voita, vaan häviävät, sillä olihan siellä pakko olla, pelosta siellä ampuivat, ei sankaruudesta, oli kuitenkin uskottava, että se toinenkin osapuoli ampui vain pelosta. Ei sodassa viha kannustanut, vaan pelko, sitä pelkoa sodassa oppi ilman opetustakin ja niin, sellaisena on syytä nähdä sota, etenkin tavallisen ihmisen näkökulmasta katsottuna.
Sota tuo puutetta ja ahdinkoa, eikä mitään hyvää sota tuo, ei siellä koskaan voiteta, sillä jos kuuntelee molempia osapuolia, he kertovat käyneensä vain puolustus-sotaa.
Tosin on toisinkin sodasta ajattelevia, silloin ihanteiden nojalla maalataan sodan kauniit sanat ja kuvat, siten hämätään toisia osapuolia, silti vaikka sillä toisellakin osapuolella on omat suuret ihanteensa, niin ! --- siitä huolimatta ihanteidensa puolesta tappavat toisiaan.
Keväällä 2011
Heikki Penttinen, Äänekoski
Alkuperäinen kirjoittaja: Heikki Penttinen, Äänekoski
Käsitykset sodasta / osa kolme
Jos ihminen viisastuisi, oppien tajuamaan sen, että mitä on aikaan saatu, ettei suinkaan aatteita tuhoamalla mitään voiteta, tai miksei voiteta kun hävittää kaikki aseet ja vahingolliset laitteet, samoin kuin kaikki sellaiset laitokset jo rauhan aikana.
Puhuttaessa varsinaisesta sodasta, ei siinä ole mitään järjellisyyttä. Kyllä kansojen kehityksen tuoma valtataistelu pitää tuoda muuten esiin, eikä sotimalla, siksi on hyvä olla ihannoimassa niiden puolesta jotka pystyvät taistelemaan sellaisten arvojen eteen, että kansojen keskinäinen rauha säilyisi.
Jos ihmiset ponnistelisi todella koko ihmiskunnan eteen yhtä paljon kuin mitä se ponnistelee asevarusteluun, kyllä asiat silloin olisi paljon paremmin, ollen siten suunnattuna toisenlaisiin tavoitteisiin.
EU:n liittoutumisesta huolimatta, rikkaiden ja köyhien maiden välit ovat aina keskinäisessä jännityksessä ja näin ollen Nato-liittoutumisesta huolimatta, ei voi olla luomassa rauhanomaisia olosuhteita, päinvastoin, eri maiden välinen varuillaan oleminen kasvaa entisestään, ei sellainen järjestelmä takaa, että jäsenmaiden keskinäinen kanssakäyminen pystyisi olemaan jatkuvassa, rauhanomaisessa rinnakkaiselossa.
Kotiseudulleen Keitelejärven rannoille Konginkankaalle palasi Veikko sodan loputtua vuonna 1944.
Keväällä 2011
Heikki Penttinen, Äänekoski
Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen
Sakkelle:
Ay-järjestöt ovat jäsentensä järjestöjä ja niissä toimii demokratia jos ja kun jäsenet niin haluavat. Ja ne järjestöt joissa jäsenten ääni pääsee kuuluville, ovat yleensä radikaaleimmat. Muissa a-järjestöjen johdot suhmuroivat työnantajien kanssa. Niin kauan kuin työnantajat sitä katsoivat tarvitsevansa, sitä nimitettiin valtatiedonvälittimissä vastuullisuudeksi ja haluksi sopia. Nyt työnantajat eivät enää katso tarvitsevansa sellaista sopuilua ja ääni on muuttunut kellossa.
Myös työmarkkinaneuvotteluissa saa tahtonsa yleensä parhaiten läpi vahvempi. Nyt Sakkea taitaa kismittää, että työläiset joukkovoimallaan eivät ihan aina ole olleet heikkoja.
Arbeiter kummeksuu SKP:n "retoriikkaa" jossa tuodaan esille vain syitä ihmisten äänestää SKP:tä. Kummallista kummastelua sillä enpä ole vielä nähnyt minkään puoleen propagoivan vastustajiensa puolesta, ainakaan tietoisesti ja tarkoituksella. Kenenköhän puolesta SKP:n pitäisi kampanjoida Arbeiterin mielestä?
Sakke vaatii meitä hyväksymään vaalituloksen ja PerSujen mielipiteet. Vaalitulos meidän on pakko hyväksyä mutta ei PerSujen mielipiteitä vai onko heillä vaalien kolmannen sijan jälkeen jonkinlainen mielipidediktatuuri? Ei meidän muiden tarvitse olla ääliörasisteja vaikka vaaleissa kolmanneksi tulikin puolue jonka kannattajien ja jäsenten joukossa on joukko rasisteja.
Eikä vaalitulokseenkaan tarvitse olla tyytyväinen vaikka sen kanssa joutuu elämään. Kaikilla muilla on edelleenkin oikeus vastustaa PerSuja ja yrittää vaikuttaa ihmisten mieleipiteisiin PerSuja ja myös muita porvareita vastaan.
Alkuperäinen kirjoittaja: sakke
Myyrylainen (sorry skandit puuttuu, koska kirjoitan tata Varsovasta)
AY jarjesto, (kuten NRA ja Autoliittoon) kuuluu vain jasenet. Se EI edusta koko ammattikuntaa, vain jaseniaan. Sen takia se ei ole oikeutettu kieltamaan esim rikkurityota, koska liittoon kuulumattomat saavat tehda toita niin paljon kuin haluaa. Samoin liiton jasenellakin pitaisi olla jokin mekanismi ilmaista oma mielipiteensa, jos on eri mielta liiton paatoksesta. Rikkurityo on mielenilmaukseen oiva vaihtoehto.
Liitto edustaa jaseniaan, vain jaseniaan. Se EI edusta koko ammattikuntaa.
Sakke EI kannata Persuja, pouis se minusta. Mutta demokratiaan Sakke luottaa. Nythan tilanne on kaantymassa parhain pain. Persut tekivat oman paatoksensa jaada pois hallitusvastuusta
Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen
Sakke yrittää hämmentää nitomalla yhteen erilaisia harrastusjärjestöjä ja työväenliikkeen. Kyse on kahdesta ihan eri asiasta: toisessa on kyse vapaa-ajan harrastustoiminnasta (ja usein siihen liittyvästä liiketoiminnasta) ja toisessa työläisten elämisen edellytyksistä. Toiset ovat harrastusjärjestöjä ja toiset tunnustettuja sopimuskumppaneita työmarkkinasopimisessa.
Liittojen jäsenillä on täydet oikeudet saada äänensä kuuluviin järjestöissään. Se ei vaadi kuin aktiivisuutta osallistua järjestöjen toimintaan. Joten siis, hopi hopi mukaan paikallisjärjstön kokoukseen ja puheenvuoroa pyytämään.
Rikkurityö ei ole mikään mielipiteen ilmaus vaan työtaistelutilanteessa toisen osapuolen auttamista omaa puolta ja omia etuja vastaan (ellei sitten omat edut ole kiinni tuosta petturuudesta). Mielipiteen ilmaiseminen sen sijaan on puheenvuoroja, lehti- y.m. kirjoituksia, blogaamista, mielenosoituksia j.n.e. Ja sitä paitsi Sakken niin kovasti kunnioittamaan demokratiaan kuuluu myös porukan päätösten mukaan eläminen eli jos järjestö on päättänyt mennä lakkoon niin demokratian vaatimukset kai koskevat erimieltä olevia siinäkin tapauksessa, että he olisivat Sakken kanssa samaa mieltä, vai kuinka?
Alkuperäinen kirjoittaja: sakke
Haluan tarkoituksella rinnastaa ammattijarjestot muihin edunvalvontajarjestoihin. Kyse on jarjestosta joka pyrkii ajamaan jasenistonsa etuja.
Jarjestolla ei sen sijaan ole oikeutta omia paatoksentekoa koko ammattikuntaan liittyvissa aisoissa. Siihen kun ei kuulu kuin jasenet. Muut saaavat tehda mita lystaa.
Suomessa on kuitenkin vallalla merkillinen kaytanto, etta ammattiliitot edustavat kolmatta valtiomahtia. Siis etujarjesto, joka edustaa vain jaseniaan, voi maarailla myos niita, jotka eivat ole jasenia (ns. liittoon kuulumattomat "rikkuri") ja jopa estaa heidan tulemisen tyopaikalle ja estaa heidan tyoskentelynsa.
Tallainen ajattelu ei ole lansinaista demokratiaa, vaan jaanne jostain "proletariaatin diktatuurin" ihannoinnista
(olen pahoillani puuttuvista skandeista, mutta olen Puolassa ja taalla ei ole skandeja)
Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen
Sakken kanta tuli jo esille ja, että olemme ratkaisevasti eri mieltä työväen järjestöjen merkityksestä. Minusta se on ihan muuta kuin harrastustoiminnan ja siihen liittyvät liiketoiminnan edistämisjärjestöjen tehtävä ja merkitys. Skanditkaan eivät toisi lisäymmärrystä noiden tehtävien sekottamiseen.
Meillä on nykyisen lainsäädännön mukaisessa työmarkkinakäytännössä kullakin alalla ko. alan a-järjestöt joilla on sopimusoikeus ko. alan tes:seistä. Ne eivät siis ole mitään haarrastajien edunvalvontajärjestöjä vaan tes-neuvottelujen työntekijöitä edustava, laillinen osapuoli. Järjestöjen asema ei siis ole kuin minkä tahansa harrastuskerhon vaikka niidenkin jäsenillä on taatusti etuja ajettavanaan. Tämä periaatteellinen mielipide-ero taisi tulla selväksi eikä muuttune pidemmälläkään paukutuksella.
Sen sijaan en malta olla puuttumatta Saken käyttämään termiin "ammattikunta". Se(kin) on eri asiaa kuin työväenliike. Ammattikunta- eli kiltalaitos on muinainen tapa ylläpitää tiettyjen ammattien harjoittajien oikeuksia ja markkinoita yllä sulkeutumalla ammattinharjoittamista varten ammattikuntiin eli kiltoihin. Nuo järjestöt päättivät omilla menettelyillään kuka ja miten sai a.o. ammattia harjoittaa. Kyseisestä menettelystä meillä on vielä jäänteenä mm. asianajajaliitto ja arkkitehtiliitto (SAFA). Ne eivät ole perinteisessä mielessä palkkatyöläisten ammattiliittoja vaan pikemminkin työnantajien järjestöjä.
A-liitot eivät ole ammatti- vaan yleensä toimialasidonnaisia (p.l. jotkin myös koulutukseen perustuvat). Varsinainen a-järjestö ei rajoita jäsenistöään ammatin perusteella vaan työskentelyn jollakin toimialalla tai työpaikassa. Sitä kautta syntyy aito ja kaikille asianosaisille avoin, yhteinen etu yhdessä ajettavaksi. Liittoihin kuulumattomat ovat "toisen pe**eellä tuleen istujia" ja rikkurit suoraan vastapuolen kätyreitä. Ensinmainitut luopuvat vapaaehtoisesti mahdollisuudesta vaikuttaa yhteisiin päätöksiin ja jälkimmäiset suorastaan avustavat vastapuolta.
Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson
Myyryläinen kirjoittaa ay-liikkeestä järkevästi yhteiskuntaa rakentavana voimana, mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Miten tämä kaikki liittyy Myyryläisen ajamaan kommunistien valtaannousuun? Kaikkialla, missä kommunistit ovat olleet vallassa, Myyryläisen kuvaama vapaa ay-toiminta on ollut kiellettyä ja rikollista - kuten kaikki muukin suoraan ruohonjuuritasolta luonnollisesti kasvava vapaa kansalaisaktiivisuus. Myyryläinen tietää tämän yhtä hyvin kuin mnäkin, eikä vastaukseksi riitä mikään kotikutoinen mummopsykologia, että kommunistien johtamissa valtioissa kerta toisensa jälkeen "väärät yksilöt" ovat päässseet sotkemaan asioita. Kommunistijohtoisissa valtioissa, kuten kapitalismissa tai pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, kaikki selittyy rakenteista.
Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen
Kyllä sakke on oikeassa myyryläinen, ay-liike edustaa periaatteessa vain jäseniään ja nk. yleissitovuus on demokratian vastainen sopimus. Jokaisella pitää olla oikeus toteuttaa omaa näkemystään demokratiassa.
Juuri kommunistiset valtiot, äläkä sano "missä niitä on", ovat olleet ensimmäisinä kieltämässä vapaat ammattiyhdistykset. Muistat varmaan millaisen kohun (tankit kaduille) aiheutti aikoinaan Unkarissa ja Prahassa kun hieman kokeiltiin vapaampaa sosialismia ja poikkeustila piti julistaa Puolaan Lech Waleshan vapaan ammattiyhdistyksen (Solidaarisuuden) vuoksi.
Ei siis kannata alkaa sotkemaan vapautta ja demokratiaa mihinkään missä kuulee sanan kommunismi tai sosialismi.
Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen
Alexandersson luulee tunnistavansa minun ajavan kommunistien valtaannousua. En ole ihan varma mitä hän tarkoittaa kommunistien valtaannousulla mutta luulen hänen tarkoittavan sillä Stalinin ja hänen joukkonsa demonisoitua totalitarismia todellisine ja kuviteltuine väärinkäytöksineen. Siitä ei kommunismissa ole kuitenkaan oikeasti kyse.
Minä näen kommunismin yhteiskunnallisen kehityksen asteena joskus ssosialismin jälkeen jos maailma kehittyy kuten marksilaisessa katsannossa on mallinnettu. Tässä kehityksen jatkumossa me vielä olemme "porvariston diktatuurissa". Siirtyminen siitä sosialismiin edellyttää nimen omaan demokratian ja kansalaisvapauksien laajentamista. Kehitys sosialismiin ja siitä joskus kommunismiin on siis ihan toisenlainen kuin n.s. reaalisosialismin aikakausi (vaikka siitä riisuttaisikin kaikki ideologisten vastustajien demonisointi).
Työeläkeläisellä näyttää menevän demokratia ja libertarismi sekaisin. Demokratiassa mennään oikeasti n.s. porukan päätöksin eikä yksittäisillä yksilöillä ole omia demokratiakäsityksiään. Vai tarkoittaako Työeläkeläinen, että meidän ei tarvitsekaan alistua demokraattisesti valittujen edustajiemme päätöksiin vaan voimme toteuttaa omia näkemyksiämme demokratiasta eduskunnan säämistä laeista piittaamatta.
Alkuperäinen kirjoittaja: sakke
Myyrylainen, totta, ammatiliitoilla on tarkea rooli tyontekijapuolen etujen ajajana. Kaikki kunnia sen pitkalle historialle palkansaajan etujen ajamisesta. Se on ollut enimmakseen positiivista kehitysta. Kaikki kunnia sille.
Asia josta protestoin, on AY-liikkelle vuosien myota syntyneet kaytannot, jotka jyraavat yksilonvapauden.
Tasta "rikkurityo" on yksi esimerkki. Siis AY liike saa estaa liikkeeseen kuulumattoman ihmisen tyonteon!
Toinen, viela talla palstalla kasittelematon vallan vaarinkaytto on AY liikeen valtapoliittiset taistelut, joista ahtaaja ja paperin lakot ovat esimerkkejo. Lakkoja jossa Suomalainen palkkaeliitti kahmii itselleen vielakin suurempaa osaa palkkakalusta, vai silla perusteella, etta he ovat avainaloilla ja heidan painostusvooimansa on tarpeeksi suuri vaikka pysayttaa koko maa, jollei ehtoihin suostuta.
Valta turmelee. Kannattaisi muistaa tamakin AY liikkeen piirissa.
Valtaa on helppo kayttaa ja vaarinkayttaa jos on sellaiste tyokalut kaytossa kuin satamien sulkeminen tai paperikokeiden pysaytukset. Valtaa silla saadaan, mutta mihin hintaan (paperiteollisuus on lahes ulosliputettu Suomesta)
AY liikkeen pitaisi keskitta sinne, missa uudistuksia tarvitaan, patkatyot, matalapalkka-alat.. Siis AY liikkeen pitaisi menna juurillee, vahempiosaisten olojen parantamiseen ja jattaa nykyisen voimamittelot ja valtapolitiikkat
Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson
Uskon että Myyryläinen on vilpyitön kuvailemassaan yhteiskuntakehitksen ihanteessa. SKP nojaa ohjelmassaan kuitenkin Neuvostoliiton kokemukseen, mikä on toinen asia. Miten nämä kaksi sitten yhdistyvät Myyryläisen ajattelumaailmassa, on kinkkisempi asia. En kuulu Stalinin demonsoijiin, vaan kuten olen aiemmissa keskusteluissamme sanonut, pidän häntä poikkeuksellisen historiatietoisena rationalistina. Kommunistien vallankäytön rakenne soi mahdollisuudet toeuttaa rationalismia kommunisteille ominaisella tavalla, mikä on kommunistista historiaa ja Neuvostoliiton kokemusta elävimmillään, mutta tästä olen keskustellut jo aiemmin Myyryläisen kanssa riittävästi enkä "piinaa" omilla toistoillani enempää. Myyryläisen tarkennus sinänsä oli hyvä ja asiallinen, aivan paikallaan, vaikka "porvariston diktatuuri" onkin täydellistä hyvinvointivaltion analysin kiertoa.
Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson
Työeläkeläinen on tavallaan oikeassa, että ay-liikkeellä on yksilönvapautta rajoittavia vaikutuksia, mutta niin on kaikella lainsäädännölläkin. Emme elä eläimellisesti pellossa, vaan sivistyneesti yhteiskunnassa. Oleellisinta on, että liittoihin kuulumattomat henkilöt eivät missään oloissa kieltäydy kesä- ja talvilomista, loma- ja loimaltapaluurahoista ja muista eduista, jotka ay-liike liittoihin kuulumattomillekin henkilöille on heidänkin puolestaan heille neuvotellut. Olisikin reilua, että jos vastustaa ay-liikettä, kieltäytyy moraalisen johdonmukaisesti liittojen neuvottelemista palkoista, loma- ja muista eduista ja marssii työnantajan luokse neuvottelemaan yksin omat sopimuksensa. Miksikähän nämä demokratian sankarit eivät näin tee?
Alkuperäinen kirjoittaja: Opiskelija
"Juuri kommunistiset valtiot, äläkä sano "missä niitä on", ovat olleet ensimmäisinä kieltämässä vapaat ammattiyhdistykset. Muistat varmaan millaisen kohun (tankit kaduille) aiheutti aikoinaan Unkarissa ja Prahassa kun hieman kokeiltiin vapaampaa sosialismia ja poikkeustila piti julistaa Puolaan Lech Waleshan vapaan ammattiyhdistyksen (Solidaarisuuden) vuoksi."
Tuossahan sinä annat vastauksen omaan argumenttiisi. Telaketjusosialistinen Neuvostoliitto esti Tsekkoslovakian ja Unkarin yritykset harjoittaa ihmiskasvoisempaa sosialismia. Eli nyt syytät kaikkia sosialisteja/kommunisteja siitä miten Neuvostoliitossa sosialismia toteutettiin vaikka tiedät hyvin, että oli toisenlaisiakin pyrkimyksiä. Ja onhan tähän kuitenkin pakko lisätä yksi kysymys. Missä muka on ollut kommunistisia valtioita? Tuohan on käsitteenä mahdoton.
Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen
Sakke kirjoitti: "Tasta "rikkurityo" on yksi esimerkki. Siis AY liike saa estaa liikkeeseen kuulumattoman ihmisen tyonteon!"
Kyllä, a-järjestö saa työtaistelutilanteessa julistaa lakon ja sitä rikkova työ on kiellettyä rikkurityötä. Se on jopa kansainvälisin sopimuksin kielletty. Eilisessä paperi-Hesarissa oli mielipidepalstalla OTK Jari Hellstenin oivallinen vastakirjoitus koskien metsäteollisuuden yrityksiä värvätä rikkureita toimihenkilöiksi. Siinä hän osoittaa kiistattomasti, että Suomi on sitoutunut demokraattisesti ja kansainvälisin sopimuksin kieltämään rikkuroinnin.
Vallan turmelevasta vaikutuksesta olen samaa mieltä. Siitä meillä on erinomaisia esimerkkejä m.m. siinä miten talouselämän eliitti saa tahtonsa läpi. Mutta siksi tarvitsemme lisää demokratiaa myös ay-liikkeeseen. Se onnistuu parhaiten aktiivisen jäsenistön kautta sillä ay-liikkeessä on kaikki mekanismit niin elää.
Pätkätyöläisten etuja ajetaan påarhaiten niin, että pätkätyöläiset itse aktivoituvat yhteistoimintaan keskenään ja muiden työläisten kanssa. Aikoinaan meillä oli pätkätyöläisongelmia m.m. rakennustyömailla. Silloin RL oli aktiivinen koska sen jäsenistö oli aktiivista. Tuloksena saatiin m.m. parannuksia eläkekertymiin ja muutenkin työehtoihin.
Sakken mielestä ay-liikkeen pitäisi jättää "voimamittelyt" ja mennä "juurilleen". Mitäköhän Sakke tuolla mahtaa tarkoittaa? Mitä siellä juurilla tapahtui? Juuri sitä samaa kamppailua työnantajia vastaan kuin nytkin. Silloin vain oltiin paljon radikaalimpia kuin nykyisinä TUPOttelun ja konsensuksen jälkeisinä aikoina. Jos ja kuten olisi toivottava, ay-liike palaisi juurilleen niin epäilempä Sakkella olevan entistä enenmmän valitettavaa siitä kuinka ay-liike kiusaa porvareita.
Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen
Alexandersson kysyy miten yhdistän SKP:n ja NL:n kokemukset. Vastaus kuuluu, että en yhdistä niitä henkilökohtaisesti koska en kuulu SKP:een enkä mihinkään muuhunkaan puolueeseen. Tosin olen monista asioista monien SKP-läisten kanssa samaa mieltä mutta en ole sitoutunut puolueeseen.
Sen sijaan näen, että meillä kaikilla on syytä oppia NL:n kokemuksista, sekä sen onnistumisista että epäonnistumisista ja sekä sen aidoista pyrkimyksistä että sen aatteiden ja ihmisten hyväksikäytöstä.
Se ei tarkoita, että niitä pitäisi automaatin tavoin apinoida vaan että historiaa ei voida kieltää ja siitä pitää oppia ilman demonisointia ja fanitusta.
Alexandersson viittaa kommunistien vallankäyttöön. Tämä on juuri yksi aihe, jossa tuota e.m. analysoivaa oppimista pitäisi harjoittaa. Eli pitäisi pystyä pilkkomaan historian tapahtumat, esimerkiksi Stalinin ja hänen joukkonsa vallankäyttö niin osiinsa, että pystyisimme analysoimaan siitä mikä osa oli suoraa johdannaista aatteesta ja sen teorioista, mikä kulttuurista jatkumoa, mikä henkilökohtaista ahneutta ja mikä vallanhimoa. Lisäksi kannattaisi suorittaa vertailevaa tutkimusta siitä, mitä samaan aikaan tai samankaltaisissa olosuhteissa muualla jonkin toiseen aatteen nimissä j.n.e. Siten voisimme oppia jotakin myös meidän oman yhteiskuntamme vallankäytön saloista ja näkisimme n.s. metsää puilta.
P.s. jälkimmäisen Alexanderssonin kirjoituksen vastauksesta Työeläkeläiselle olen ihan samaa mieltä.
Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson
Myyryläisen näkemys kommunistien vallankäytön historiallisesta analyysista on mitä parhain esitys aiheesta. Luulenpa että Myyryläisen ajattelutavan lanseeraus valovoimaisesti esitettynä julkiseksi poliittiseksi ohjelmaksi tekisi meisseliä (jos kommunismi-sanalla ei olisi kammottavaa painolastia..), kun lännen hyvinvointivaltioiden talous (siis tasa-arvokehitys ja hyvinvointi) rapautuu euron valuvikakriisissä sekä Aasian ja Venäjän groteskin kapitalismin nousussa.
Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen
Alexandersson hehkuttaa historian analyysiä poliittiseksi ohjelmaksi. En ole ihan varma kannattaako niin tehdä. Poliittisen ohjelman pitää lähteä olemassa olevien ja tulevaisuudesta pilkottavien ongelmien ratkaisuista. Silloin menneisyyden arviointi ei ole ydintä vaan keino ymmärtää. Sen siis tulee olla yksi lähde kun tulevaisuuden ratkaisuja rakennetaan. Muita ovat maailmankatsomuksellinen teoreettinen pohja ja analyysi vallitsevasta olotilasta. Niistä voidaan rakentaa vankka sisältö mutta se tulee pystyä tiivistämään ja kirkastamaan ihmisten ymmärtämäksi viestiksi tulavaisuuden tavoitteista ja keinoista sinne pääsemiseksia, mielellään vielä positiivisen kautta.
Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson
:) Hyvä havainto, kirjoitin huolimattomasti, tarkoitin tietysti ohjelman historialliseksi taustaksi. Oma historia on ongelma kommunisteille, myönnättepä sen tai ette, Myyryläinen kuten sanottu käsitteli sen tuossa kirjoituksessaan avoimesti ja vapauttavasti kommunistien itsensä kannalta; myös analyyttisesti pätevästi. Ainahan sitä voi sen jälkeenkin ronkkia, mutta jos sen noin hyvin ottaa haltuun, siinä on jo skarppia humanismia mennentullen. Niin paljon kuin olen täällä eri keskusteluketjuissa kommunistien omaideologista historiasuhdetta kritisoinut, nyt voin (itsekriittisestikin) sanoa: tuossa on iskevää, jopa todennettavaa meininkiä. Dialektiikka toimii?
Alkuperäinen kirjoittaja: sakke
Myyryläisellä on kaunis illuusio, siitä kuinka AY liilke ajaa työntekijän ja heikompiosaisen asiaa. Pätkätyöläisiä hän kehottaakin "Pätkätyöläisten etuja ajetaan påarhaiten niin, että pätkätyöläiset itse aktivoituvat yhteistoimintaan keskenään ja muiden työläisten kanssa."
Noh, AY liike on etujärjestö, jonka vallankäytön väline on LAKKO. Lakon painostusvaikutus riippuu siitä, kuinka paljon lakolla voidaan vahongoittaa työnantajan tai yhteiskunnan toimintaa. Myyryläisellä on hyvin ruusuinen kuva, että jos pätkätyöläiset järjestäytyisivät, niin AY liikkeella olisi tahtoa tai keinoja heidän etujaan ajaa. AY liikkellä tälläisiä keinoja ja tahtoa ei valitettavasti ole!
AY liikkeen todellissista tavoitteista saa parhaan kunvan jos seuraa minne AY liike voimansa on viime vuosina kohdistanut. Se on kohdistanut voimansa lähinnä "saavutettujen etujen puolustasee" aloilla joilla edut ovat jo paljon muita paremmat, kuten satamat, paperi ja ilmailu.
Viimeisin näistä tempauksista on matkatavaran käsittelijöiden ulosmarssi. Mielenilmauksen syy oli se, että matkatavaran käsittelijäteivät halua luopua edullisista lentolipuistaan, joita he ovat Finnairin työntelijöinä tottuneet ostelemaan ja nyt Baronan työntekijöinä he eivät niitä edullisesti enää saakkaa.
Tämä(kin) AY liikkeen pullistelu kertoo karua kieltään siitä, että AY liilkettä kiinostaa vain valta. Valtaa saa parhaiten näyttävillä avainalojan lakoilla. Lopputuloksena on että avaialojen työsopimukset senkuin paranee muihin työntekijäryhmiin verrattuna. Ja kun manna ei sada taivaasta, me muut maksamme avainalojen kohtuuttomat edut.
Jos AY olisi aidosti huolestunut työelämän laadusta ja ongelmista, se lopettaisi hääräämisen avaialojen saavutettujen etujen puolustamista ja tarttuisi työelämän ongelmiin parannuseddotuksineen. Näin ei valitettavasti vain ole käynyt.
Alkuperäinen kirjoittaja: Opiskelija
"Viimeisin näistä tempauksista on matkatavaran käsittelijöiden ulosmarssi. Mielenilmauksen syy oli se, että matkatavaran käsittelijäteivät halua luopua edullisista lentolipuistaan..."
Tuossa kiistassa oli kyllä kyse vuokratyövoiman käytöstä, eikä pelkistä lentolipuista. En yhtään ihmettele, jos työntekijät eivät ole ihan helposti nielleet vakituisen työsuhteen muuttumista vuokratyöksi.
Olen minäkin sitä mieltä, että isot ammattiliitot tuntuvat olevan enemmän kiinnostuneita tiettyjen jo saavutettujen etujen puolustamisesta kuin vaikkapa nuorten pätkä- ja vuokratyöläisten aseman parantamisesta. En myöskään ymmärrä miksi perusturvan ja ansioturvan yhteys on niin ehdoton. Kuitenkin tuo saken kritiikki on jo aika paksua.
Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen
Sakke käyttää yleisen valtajulkisuuden yleistä kirosanaa "saavutetut edut". Hän käyttää siitä esimerkkinä Seutulan matkatavaroiden käsittelijöitä. Se onkin avartava esimerkki jos vaivautuu pohtimaan hieman tarkemmin mitä on tapahtunut. Aikoinaan kun nuo työläiset olivat lentoyhtiöiden palveluksessa, työnantaja maksoi osan palkasta tarjoamalla omia tuotteitaan yleisön hintoja halvemmalla. Nyt kun työnantaja on vaihtunut, halutaankin laskea palkkoja tuolta osin. Pitäisikö siis Sakken mielestä työläisten suostua palkanalennuksiin ja jopa kesken voimassa olevien sopimusten?
Sakke ei usko, että n.s. prekariaatti saisi sanaansa kuuluviin liitoissa jos niihin liittyisi. Ei ole mitään erityinen illuusio väittää, että aktiivinen jäsenistö vaikuttaa liiton harjoittamaan politiikkaan. Aikoinaan 50- ja 60-luvuilla rakennusalalla oli ihan samanlaisia ongelmia kuin pätkätyöläisillä nyt. Rakennustyölaisten RL sai kuitenkin määrätietoisella ja aktiivisuudella monia parannuksia aikaan palkkauksen, eläkkeiden, lomien, työterveyden j.n.e. aloilla. Tosin se vaati lakkoiluakin ja puheenjohtajan tiputtamisen eduskunnasta mutta aktiivinen jäsenistö sai tuloksia aikaan.
Sakken avainaloiksi nimittämillä aloilla toimii aktiiviset ja jäsenistön etuja ajavat liitot. Niissä jäsenistö on saanut johdon ajamaan jäsenistön etuja. Toivottavasti mahdollisimman monella alalla päästään samaan. Kas, kun Sakke ei kauhistele esimerkiksi AKT:n solidaarista tukea monille naapuriliitoille niiden neuvotteluissa ja työtaisteluissa. Sehän on yleensä vallan hirvittävää ja hirvittävän kauheaa.
Miten Sakken mielestä hyvän ay-liikkeen pitäisi toimia? Miten ay-liike saa ajamiaan asioita läpi jos se ei tavoittele valtaa niiden asioiden ajamiseksi? Miksi työnantaja ottaisi mitenkään huomioon ay-liikkeen tavoitteita jollei ay-liikkeellä ole keinoja vaikuttaa eli valtaa? Hyväntahtoisuuttaanko vai kilttien ay-johtajien sinisten silmien takia?
Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson
Myyryläinen heittää nokkelaa läppää tosiasioista piittaamatta. Eivät matkatavaran käsittelijät ole maksaneet edullisten lentolippujensa ja normaalihintojen välisestä erotuksesta ansiotuloveroa, joten eivät nuo edulliset liput mikään palkanosa ole ollut vaan etu joka on maksatettu normaaleilla asiakkailla ja on sopimusjuridisena asiana ja asiakashinnoitteluun ja kilpailukykyyn vakuttavana kustannustekijänä milloin tahansa neuvoteltavissa uusiksi. Onhan se ay-oikeuden väärinkäytöä, jos työanantaja tekee aloitteen niin aina voisi mennä lakkoon. Entä jos työntekijäpuli tekee aloitteen - voiko työnantaja tömäyttää aina työsulun? Ay-liike on demokraattisen yhteiskunnan perusrakenne, mutta tässä nähdään, miten kommunistit asian taas tajuavat - roistoilua pitää kannattaa joka käänteessä, ja siihen pitää kiihottaa. Kommunistinkin on syytä tunnustaa, että oikeusvaltiossa ay-toiminta lakko-oikeuksineen on demokraattisessa järjestyksessä laaditun lainsäädännön alaista toimintaa. Tämä tiedoksi Sakenkin suuntaan. Ja näin on hyvä, Kommunismissahan lakkolainen viedään saunan taakse.
Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen
Työsuhteen erilaisten etujen tulkitseminen osaksi palkkaa ei ole mitään n.s. "läppää" vaan totisinta totta työelämässä. Työnantajat pyrkivät palkankorotusten asemesta antamaan erilaisia etuja palkan päälle juuri tarkoituksella välttää veroseuraamuksia. Joskus tuntuu myös tarkoituksellista luoda paljon erilliskäytäntöjä jotka sitten seuraavilla kierroksilla voidaan vaatia luovuttavan n.s. ”saavutettuina etuina”. Osa näistä on osittain verottomia kuten auto- tai kännykkäedut ja osa kokonaan verottomia kuten erilaiset liikunta- tai kulttuurijuttujen liput tai joululahjat. Lentoyhtiöiden lentolippuedut tai VR:n junalippuedut tai bussiyhtiöiden bussilippuedut ovat samanlaisia palkanlisiä.
Lakot eivät ole välttämätön seuraus työnantajien aloitteista vaan seurausta yksipuolisesta sanelemisesta. Tässäkin tapauksessa työnantaja ei tehnyt aloitetta sopimisesta vaan yksipuolisesti pyrki sanelemaan.
Kaikki palkanosat maksetaan samalla tavalla yritykset tuloistaan eli ihan peruspalkankin maksavat asiakkaat siinä missä sen päälle tulevat lisätkin.
Taas Alexandersson kaivoi demoninsa esille. Pakko on jälleen toistaa, että kommunismia ei ole missään ollut vielä olemassa. Voisiko Alexandersson käyttää aiemmin niin mainostamaansa analyyttista historiasta oppimista? Silloin päätyisi väistämättä johtopäätökseen, että n.s. reaalisosialismi ei ollut sosialismia saati kommunismia niiden yleisesti teoriassa tunnttujen määritelmien mukaan. Ne edellyttävät aivan totaalisesti toisenalaista kuin millaisena demonistit n.s. reaalisosialismin kuvaavat ja hyvin paljon toisenlaista kuin se oikeasti oli.
P.s. En ole tiennytkään IAU:n olevan kommunistien käsissä vaan luullut sen olevan demariliittoja mutta ainahan sitä uutta oppii.
Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson
Kommunistiviittauksella viittasin Myyryläisen näkemyksiin, en tuohon yksittäiseen ammattiliitton (jonka laittoman lakon kommunistit kylläkin hyväksyvät, mutta nämä ovat eri asioita) enkä ollenkaan ns. reaalisosialismiin, jonka leninistisen eli SKP:n hyväksymän kommunistisen perusteen kommunistit taktisista syistä aina kieltävät kuin Pietari hiilivalkealla, mutta tuolla taktiikalla pettävät vain itseään ja saavat muut halveksimaan itseään. Myyryläisen edelleen sinänsä arvostettavista erittelyistä huolimatta näyttää, että kommunistin suhde kommunistien hstoriaan ja käytäntöön on niin käsittämätöntä kiemurtelua ettei ihme että moraalinen sekäranka on mutkalla kuin useampi yhteen solmuun väännetty korkkiruuvi. Siinä varmaan syy, että kommunistien kannattajat alkavat Suomessa mahtua muutamaan tavaravaunuun - sallittakoon vertaus, koska tavaravaunu oli kai kommunistien johtaman Neuvostoliiton keskeisin kuljetusväline neuvostokansalaisille, kun maata rakennetiin Yhdysvaltojen kapitalistien kanssa pakkotyöllä. Vai ovatko kommunistit nyt sitä mieltä, että kun Neuvostoliitto ei ollutkaan "kommunististen arvojen mukainen yhteiskunta", siellä eivät olleet vallassa kommunistit ensinkään, vaan natsit tai fasistit? Kaikkea hyvää :)
Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen
Alexandersson kiistää kommunisteja haukkuessaan ja ay-aktiiveja kommunistisiksi leimatessaan viitanneensa n.s. reaalisosialismiin mutta kuitenkin perustelee kommunistien kaikinpuolisen kataluuden nimen omaan sen todellisilla ja keksityillä kokemuksilla eli ...?
Alexandersson voi oikaista selkien korkkiruuveja ja käsityksiäkin arvioimalla ihan itse alan teoreettisen kirjallisuuden avulla miten hyvin n.s. reaalisosialismin rakentaminen ja todellisuus vastasivat tai olivat vastaamatta marksilaisen teorian mukaista sosialismia ja kommunismia. Tässä analyysissään Alexandersson tietenkin ottaa huomioon yhteiskunnallisten murrosaikojen tunnuspiirteet, sellaiset yleiset jotka on tunnistettavissa vaikka kommunisteja ei olisi lähimaillakaan.
Oma lukunsa on, miten paljon nykykommunisteja voi vastuuttaa toisten kommunistien tekemisistä ja tekemättä jättämisistä toisaalla toisina aikoina toisenlaisissa olosuhteissa. Jostakin kummallisesta syystä vain kommunisteille asetetaan tuollainen vastuu. Johtuneeko siitä, että muut argumentit ovat vieläkin heikompia?
Hyväksyn n.s. laittomat työtaistelutoimempiteet niin kauan kun laillisuusasetelma työntekijöiden ja -antajien välillä ei ole tasavertainen. Se on vähän niinkuin viime päivinä niin kovasti esillä ollutta positiivista syrjintää eli heikompaa osapuolta suositaan jotta se pystyisi paremmin hakemaan tasavertaisia asemia.
Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson
"Alexandersson voi oikaista selkien korkkiruuveja ja käsityksiäkin arvioimalla ihan itse alan teoreettisen kirjallisuuden avulla miten hyvin n.s. reaalisosialismin rakentaminen ja todellisuus vastasivat tai olivat vastaamatta marksilaisen teorian mukaista sosialismia ja kommunismia." (Myyryläinen)
"Käytäntö on teorian kriteeri." (Lenin)
Ei minulla tähän mitään lisättävää ole. Lenin on oikeassa, käsiään levittelevät Leninin oppilaat - käsien levittelijöitä.
Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen
Käytäntö on todella teorian arvioinnin kriteeri, olen samaa mieltä, mutta pitäisi pystyä tunnistamaan mikä käytäntö ja minkä teorian. Minä en tunnista Stalinin ja hänen joukkonsa yrityksestä sosialismia enkä kommunismia siinä muodossa kun olen ne teorioina ymmärtänyt.
Mitä taas yleensä teorioiden kokeilemiseen käytännössä tulee niin montako yritystä sallitaan ennenkuin teoria on katsottava epäonnistuneeksi ja yrittäjät epäonnistuneiksi? Kuinka monen yrityksen jälkeen esim. kapitalismi olisi pitänyt hylätä ja myöhemmät kannattajat tuomita kriminaaleina?
Lisäksi on pystyttävä erottamaan puheet teoriasta ja käytännöstä. Pitää siis pystyä analysoimaan mikä on harhautusta ja mikä aidon yrityksen kuvausta, mikä aitoa yritystä ja mikä ei sekä miten yritys onnistuu tai epäonnistuu vai jotakin niiden väliltä. Eli esimerkiksi Stalinin kohdalla pitäisi pystyä erottamaan mitkä hänen aidot pyrkimyksensä olivat, mitä hän propagoi ja miten hänen pyrkimyksensä onnistuivat ja epäonnistuivat. Vasta sen jälkeen pystymme sanomaan oliko käytäntö sosialismin koestusta vai jotain muuta.
Sivut