Hallitukset ja kansat helisemässä Maailmanpankin kanssa

Alkuperäinen kirjoittaja:

Washington (IPS – Gumisai Mutume) Maailmanpankista vuotanut raportti
paljastaa, että Moldovan johto joutui käymään todella
hikisen kamppailun täyttääkseen luottolaitoksen lainaehdot.
Itse asiassa johtoa vaihdettiin useaan otteeseen, kun kansa ei tahtonut
niellä vyönkiristystä. Samalla käärmettä pyssyyn
-menetelmällä Maailmanpankki on ajanut ehtonsa läpi muissakin
köyhissä maissa.

Moldovassa lainan ehtoina yksityistäminen ja leikkaukset

Maailmanpankki lupasi Moldovalle 40 miljoonan dollarin (dollari on noin
6,5 markkaa) lainan 1999. Tiukkoihin ehtoihin sidottu luotto vapautettiin
kahdessa erässä, joista viimeinen joulukuussa 2000. Sitä
ennen entisen neuvostotasavallan hallitus oli vaihtunut kahteen kertaan.

Lainan ehtoina oli Moldovan maatilojen, energiantuotannon sekä viini-
ja tupakkatuotannon yksityistäminen. Lisäksi yhteiskunnan maksamia
tukiaisia ja sosiaalipalveluja piti leikata, ja valtion teleyhtiö oli
valmisteltava myytävään kuntoon.

63 sairaalaa ja 800 tilaa suljettiin

”Ohjelman toteuttaminen on monilla alueilla edistynyt tuntuvasti
alussa sovittuja tavoitteita pitemmälle”, Maailmanpankin luottamuksellinen
raportti Moldovasta kertoo.

Raportissa kiitellään erityisesti Moldovan edistymistä
maatalousmaan yksityistämisessä, kuljetustukien poistamisessa
ja yrityksissä myydä teleyhtiö ulkomaisille sijoittajille.

Raportista ilmenee, että Moldovan johto teki kaikkensa täyttääkseen
lainaehdot: se muun muassa sulki 63 paikallista sairaalaa pudottaakseen
energiakulut vaaditulle tasolle.

Maailmanpankin ohjastuksessa Moldova on yksityistänyt liki tuhat
valtion ja kollektiivien omistamaa tilaa. Kokonaan suljettuja tiloja on
800. Valtio on vetäytynyt viljamarkkinoilta ja lopettanut suorat luotot
ja tukiaiset maataloudelle.

Huomattava osa Moldovan 4,3 miljoonasta asukkaasta on perinteisesti saanut
elantonsa maataloudesta. Maa kuuluu Euroopan köyhimpiin: 1999 sen henkeä
kohden lasketut tulot olivat vain 370 dollaria. Puolet väestöstä
on todella köyhää ja joutuu kituuttamaan alle dollarilla
päivässä.

Moldova itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa 1991 ja liittyi seuraavana
vuonna Maailmanpankin jäseneksi. Uusi raha otettiin käyttöön
1993, mutta vuoteen 1996 mennessä maan talous ei kasvanut. Itse asiassa
se kutistui 7,5 prosenttia pelkästään 1996.

Taloudellista näännytystä

Maailmanpankkia arvostelevaa Globalisation Challenge Initiative -järjestöä
edustava Nancy Alexander pitää Maailmanpankin julki tullutta Moldova-raporttia
”varsin tyypillisenä”, varsinkin raskaasti velkaantuneiden
maiden keskuudessa.

Hänen mukaansa tyypillistä on juuri julkisen omaisuuden, kuten
maan ja maatilojen, energiantuotannon ja telelaitoksen yksityistäminen.
Hallitukset suostuvat siihen, koska niille ei jää valinnanvaraa.

”Kansainväliset luottolaitokset pystyvät näännyttämään
nämä maat taloudellisesti. Maailmanpankin ja Kansainvälisen
valuuttarahaston (IMF) luottojen epäämisen lisäksi rahavirrat
yksityiseltä sektorilta saadaan tyrehtymään. Se tapahtuu
levittämällä sanaa, että kyseinen maa ei ole hyvä
taloutensa sopeuttaja”, Doug Hellinger Development Group on Alternative
Policies -järjestöstä havainnollistaa.

”Aluksi moni maa panee hanttiin, mutta paineen kasvaessa niiden
ei auta kuin totella”, hän jatkaa.

Hallitusruletti ja kommunistien voitto

Joskus se tulee poliittisesti kalliiksi. Moldovassa kolmen puolueen koalitio
nimeltään Demokratian ja uudistuksen liitto koetti ajaa läpi
luottolaitosten sanelemaa politiikkaa. Poliittinen tuki ei kuitenkaan riittänyt
ja pääministeri Ion Ciubicin johtama hallitus joutui eroamaan
tammikuussa 1999.

Seuraava, Ion Sturzan johtama hallitus, sai parlamentin tuen vain yhden
äänen enemmistöllä. Se ryhtyi puskemaan läpi uudistuksia,
kuten energiantuotannon yksityistämistä, joiden kannatus oli vähintäänkin
horjuvaa.

Kun yksityistettävinä olivat viini- ja tupakkatuotanto ja hyväksyttävänä
vuoden 2000 budjetti, Struzan hallitus kaatui.

Urakkaa jatkoi pääministeri Dumitru Braghis. Hänen hallituksensa
joutui turvautumaan jopa perustuslain muuttamiseen viime kesänä
saadakseen pääministerille riittävät valtuudet. Hallitus
oli kuitenkin tuomittu häviämään 25. helmikuuta pidetyt
vaalit, joissa kommunistit menestyivät.

Vastarintaa Ecuadorissa

Tilanne Etelä-Amerikassa sijaitsevassa Ecuadorissa on paljolti verrannollinen
Moldovaan. Presidentti Abdala Bucaram ehti olla vallassa seitsemän
kuukautta yrittäessään syventää talousuudistuksia,
joita hänen edeltäjänsä olivat vaihtelevalla menestyksellä
koettaneet toteuttaa vuodesta 1982. Helmikuussa 1997 alkaneet suurmielenosoitukset
syöksivät Bucaramin vallasta.

Ecuadorissa mielenosoituksia talousuudistuksia vastaan on jatkettu sen
jälkeenkin. Tammikuussa 2000 niiden uhriksi joutui presidentti Jamil
Mahuad.

Valtaan tuli asevoimien tuen saanut varapresidentti Gustavo Noboa, joka
on jatkanut epäsuosittua talouspolitiikkaa. Kansainvälisten luottolaitosten
tahtoa heijastavat valtavat hinnankorotukset ovat suututtaneet varsinkin
intiaaniväestöä, ja mielenosoitukset jatkuvat.

Kuolinisku Mosambikin jalostusteollisuudelle

Myös afrikkalaisen Mosambikin esimerkki kertoo, miten luottolaitokset
väheksyvät paikallista asiantuntemusta. Mosambikin hallitus sääti
1994 veron jalostamattomien cashew-pähkinöiden viennille. Cashew-pähkinät
ovat muodostaneet maan talouden selkärangan 1960-luvulta lähtien,
ja veron tarkoituksena oli vahvistaa niiden jalostusta kotimaassa.

Maailmanpankin mukaan kyse oli kuitenkin kaupan vapauden rajoittamisesta,
ja pankki määräsi 1995 vientiveron poistettavaksi ehtona
avustusohjelmalleen. Mosambikin kansalaisjärjestöt ja ammattiyhdistysliike
vastustivat päätöstä jyrkästi, mutta hallituksella
ei ollut valinnanvaraa.

Washingtonissa päämajaansa pitävät luottolaitokset
joutuivat kaksi vuotta myöhemmin myöntämään erehdyksensä.
Riippumattomat tutkimukset tukivat Mosambikin aiemmin esittämää
näkemystä, että raakojen pähkinöiden vientiveron
poistaminen on kuolinisku kotimaiselle jalostusteollisuudelle. Pähkinöiden
jalostus siirtyi näet ulkomaille, pääasiassa Intiaan.

(Inter Press Service)