Ihmisyyden sirpaleet

Alkusyksystä 1999 piirua vaille viisikymppinen Vladimir Putin ampaisee pääministeriksi. Taustalla ovat arvoitukselliset kerrostalopommitukset Venäjän kaupungeissa. Kovilla puheilla terroristien listimisestä on tilausta. Kapinatasavalta Tšetšenian pääkaupunki Groznyiin sataa Grad-raketteja, Migit kaartelevat taivaalla.

Kurimuksen alkaessa 14-vuotias Polina Žerebtšova kokee kaupunkisodan jo kolmannen kerran elämässään. Ikkunat pitää teipata. Mustat liinavaatteet ovat käteviä, koska niitä ei tarvitse pestä usein. Kaasulämmitys katkaistaan, jotta pommitusten aikana tulisi vähemmän uhreja. Pian vesi ja sähkökin ovat poikki.

Entisen muodin mekan, Rosa Luxemburgin kadun Domy modan edessä kaupitellaan leipää. Prospekt Miran, Rauhankadun, kaiuttimet tiedottavat haavoittuneista. Uutisten paikan ottavat sotajuorut, korteista ennustaminen ja unien selittäminen. Tupakka, suklaalevyt ja kosmetiikka ovat ruplien ohella käypää valuuttaa.

Sitten helvetti pääsee irti. Polina ja hänen äitinsä haavoittuvat 21. lokakuuta torille osuneessa, satakunta ihmistä surmanneessa raketti-iskussa. Nuorta päiväkirjanpitäjää viedään sidonta-asemalta ja klinikalta toiseen, lääkärit levittelevät käsiään.

Vielä enemmän kuin omaa tilaansa, Polina suree tšetšeenien ensimmäisen sodan (1994-96) kestäneen yhteishengen murenemista. Raketti-iskun kuiviin vuotaneita uhreja ryöstellään päiväkausia. Korut, takit ja kengät kelpaavat.

Äitinsä puolelta venäläinen, isän puolelta tšetšeeni Polina on kahden kansan yhteiselon ruumiillistuma. Monikulttuurisessa suvussa on lisäksi muun muassa juutalaista verta. Kotona on pidetty Tooraa, Raamattua ja Koraania kunniapaikalla.

Sodan sirpaleista heijastuu kaipuu maailmankulttuuriin, Tuhannen ja yhden yön tarinoihin ja Omar Khaijamiin. Anna Ahmatova, uuden aallon neuvostorokkari ja Kino-yhtyeen voimahahmo Viktor Tsoi (1962-90) ja tšetšeenibardi Timur Mutsurajev (s. 1976) esiintyvät päiväkirjoissa sulassa sovussa Polinan omien runojen kanssa.

Maailman lapsi ja veljesviha

”Maailman lapseksi” julistautuvan Polinan humanismia ei kaivata veljesvihan kaupungissa. Alkuvuodesta 2000 ”perustuslaillisen järjestyksen” palauttamisretkellään olevat venäläissotilaat pystyttävät Groznyiin tarkastuspisteitä, tarkka-ampujat tulittavat sumeilematta lapsia ja vanhuksia ja erikoisjoukot potkivat ovia sisään. Menetystensä katkeroittamat tšetšeenit puukottavat varusmiehiä ja hakkaavat venäläissiviilejä.

Polinaa haluttaisiin sissien lapsivaimoksi, perinteiseen naisenrooliin synnyttämään uusia sotureita. Sydänsairas, henkisesti epävakaa äiti saa silmittömiä raivokohtauksia. Ahneet naapurit ja kilpailevat torikauppiaat eivät lähimmäisenrakkautta tunne. Kun Žebebtsovat vajoavat kurjuuteen ja nälkään, Polinalle ehdotellaan itsensä myymistä.

Mitä tekee päiväkirjojensa mittaan 16 vuotta täyttävä voimanpesä? Harjoittaa arkipäivän humaania vastarintaa, elää ja rakastaa. Polinan mielitietty, heikkotahtoinen Aladdin ottaa itseään vanhemman naisen. Polina, tai ”prinsessa Budur”, ei noin vain luovu turgenevilais-tšehovilaisesta ensirakkaudestaan.

Sodan sirpaleita voi lukea yhdellä tasolla karmaisevana kuvauksena ihmisyyden alennusmyynnistä. Uuden esivallan komendantinviraston puolelle loikanneet taistelijat ja mustan pörssin ”dollarštšikit” voivat paksusti. Muiden on revittävä leipänsä romumetallin kauppiaina, raunioretkeilijöinä ja pullonkerääjinä.

Päiväkirjoissa venäläisten erikoisjoukkojen paksuniskat ja parrakkaat islamistitaistelijat näyttäytyvät toistensa peilikuvina. Isojen poikien machoillessa tavalliset siviilit ja Äiti-Venäjän peräkylistä rahdatut varusmiehet ovat yhtä lailla uhreja.

Samalla Sodan sirpaleet todistaa yksilötason sinnikkyydestä. Polina ei hylkää ihmisyyttään ja idealismiaan, vaan kieltäytyy vihasta. Hänen runonsa, unensa ja ennenäkynsä tuovat ”salaperäisiä muista maailmoja kotoisin olevia värejä” rauniokaupungin lohduttomuuden keskelle. Kansalaisaktivisti-kolumnisti Antti Rautiaisen suomennos tavoittaa Groznyin arkisen karheuden.

Ensimmäinen, vuodet 1999-2001 kattava osa Žerebtšovan Tšetšenian-päiväkirjoista ilmestyi alkukielellä vuonna 2011. Seurasi ”isänmaallisten venäläisten” ajojahti. Nyt kolmikymppinen, venäjäksi myös runokokoelman ja novelleja julkaissut Žerebtšova on saanut miehensä kanssa poliittisen turvapaikan Suomesta.

Entä mitä kuuluu Ramzan Kadyrovin (s. 1976) diktaattorin ottein hallitsemaan nyky-Tšetšeniaan? Žerebtšovan päiväkirjojen toista osaa odotellessa voi tutustua vaikkapa norjalaisen toimittaja-kirjailija Åsne Seierstadin kirjaan Groznyin enkelit (suom. Päivi Kivelä, WSOY 2008). Öljyrahoilla ja Moskovan tuella on rakennettu Potemkinin kulissit, riemukaaret, pilvenpiirtäjät ja ostoskeskukset.

Viime aikoina läntiset veropakolaiset ja viihteen menneet suuruudet Steven Seagal ja Gérard Depardieu ovat veljeilleet Kadyrovin kanssa. Toisinajattelijoiden katoamiset ja kidutus jatkuvat.

Polina Zerebtšova: Sodan sirpaleet – Tytön päiväkirja Tšetšeniasta. Suomennos Antti Rautiainen. Into 2014. 286 sivua.